Tämä päivä oli hyvä!

Herätyskello soi tänään kello 05.40. Kuten mun omassakin työssä, myös nyt harkassa, aamut alkaa kello 07.00. Nyt harkka-aikaan joudun heräämään vähän aiemmin, koska syön aamupalan kotona ja matkakin on vähän pidempi. Aamut menee aina saman kaavan mukaan; pesut, aamupala, kahvi, vaatteet, naamari, eväät ja menoksi.

Aamupalakin menee melkain aina saman
kaavan mukaan...

Mun seuraava harkka taitaa olla päivätyötä ja virka-aikaan. Ollaan sitten minä ja Jara, Tarmo ja Jarmo, säheltämässä samaan aikaan aamuisin, mitähän siitäkin tulee. Nopsa piknikin (uu, mikä pyörä!) keulan starttasin kohti harkkapaikkaa vähän ennen puoli seiskaa. Päivä oli jälleen kerran todella antoisa. Mun harkka on ollut kaikinpuolin muutenkin tosi onnistunut ja saankin antaa isot kiitokset siitä varsin upeille ohjaajilleni. Päivä loppui kello 15.00. Kotimatkalla hoidin itselleni vähän kirjoja ja jääkaappiin kauppareissunsiirto evästä, eli tavaraa, mitä kuluu aina. Huomiseen Jypin peliin hain myös liput, ollaan nimittäin menossa katsomaan jääkiekkoa mun pikkuveljen ja -siskon kanssa.

Perussafkaa. Ja kasa kirjoja. Miks noihin maitopurkkeihin
on tullut muoviset korkit? Onko järkee?

Jypin pelin kylkiäisenä sai kertakäyntejä Killerille.
Sopii mulle.

Päällimmäinen ajatus oli, että tosiaankin on kevät tulossa. Aurinkokin nimittäin näyttäytyi tänään. Tiet on lähestulkoon sulat, pihoissa saattaa paikkapaikoin olla jotain jäätikön tapaista. Tottakai tää tapahtui heti, kun laitoin vähistä opintovapaaroposistani sijoituksen niihin suksiin. Ei sillä, että mulla mitään tulevaa kesää vastaan olisi!

Niin on kevättä ilmassa. Ja maassa. Ja rinnassakin!

Kotona olin siinä ennen neljää. Kuudeksi oli ajatus hölkätä jumppaan, joten varsinaiseen ruoanlaittosessioon mulla ei ollut aikaa. Uuniin siis pikaruokaa mallia uunikasvikset pakasteesta ja nakkiloita. Niiden valmiestuessa tein pakolliset kotihommat, eli tiskit ja pilppusin myös salaatin.

Tiskit voisin ulkoistaa. Ja joskus myös salaatin valmistuksen!

Soitin myös Jarpalle, että mihin aikaan se aikoi tulla kotiin, että syödäänkö yhdessä. En kuitenkaan kerinnyt jäädä sitä odottelemaan, vaan pistelin ruoat hyvällä halulla naamariin. Siinä jossain välissä tsekkasin myös muutaman jutun Terveysportista, mitä päivän aikana oli mieleen jäänyt. Viiden jälkeen keittelin Jarpan ruokaseuraksi ittelleni kahvit, ettei ihan lennosta tarvii vaihtaa.

Jumppavaatteet alle.

Kuudelta oli tosiaan FitInterval tunti liikunnalla. Oon käynyt siellä nyt tosi monena keskiviikkona ja se on kyllä ihan superkiva. Sykejumppa, jossa tehdään kaikkea sitä, mitä lapsena on tehty ihan koko ajan ja aikuiset tekee ihan liian vähän. Nimittäin hypitään ja pompitaan. Homma ei ole mitään koreografista (joo, ei tosiaan, koska ne ei oo mun juttu), vaan sellaista aika perus juttua; X-hyppyä, kyykkyhyppyä, jalanvaihtohyppyjä, luisteluhyppyjä ja sitä rataa. Välissä on myös lihaskuntobiisejä. Liikunnalle tulee meiltä matkaa n. 3km/suunta ja se on ihan mukava matka hölkkäillä ja myös mun jalka on toistaiseksi sen kestänyt, niinkun nää jumpatkin. Se ei siis oo mennyt huonommaksi ja vaikka esim. viime viikko oli tosi köykänen, niin se ei myöskään mennyt paremmaksi. Tilanne on jumissa edelleen.

Ja vielä kerros päälle. Reppuun kengät ja juomapullo.

Olin tosiaan jumpalla mun opiskelukaverin kanssa ja hetkeksi jäätiin siihen pihaan suusta kiinni ennenkun lähdin hölkkäämään takaisin kotiin. Kello taisi silloin olla noin 19.20. Jotakuinkin kasilta, taikka vähän yli, olin silleen valmis, että olin laittanut jumppakamat veks, käynyt suihkussa ja sitä rataa. Istahdin tähän koneella ja rupesin kirjoittelemaan tätä päivitystä.

Nyt näkymä on tämä.

Jara lähti käymään työmaallansa ja mä varmaan tässä vielä hetken surffailen. Kohta syödään jotain iltapalaa, sitten ehkä vähän venyttelyä tai suoraan sänkyyn. Todennäköisesti selailen päivän uutiset kännykällä ennen kuin käyn nukkumaan. Tavoite on olla petissä kymmeneltä tai ihan viimeinen takaraja olis vaikka puol ykstoista. Huomenna olis taas aamuvuoro. Sellainen oli yksi päivä mun elämästä. Yksi hyvä päivä. Yksi tavallinen päivä. Tavallinen päivä on yleensä hyvä päivä. Joskus on myös erikoispäiviä, ei niin tavallisia, mutta hyviä. Ja sitten tietysti myös niitä huonoja päiviä. Joskus jopa katastrofaalisia päiviä. Mutta onneksi harvemmin.