lauantai 15. helmikuuta 2014

Someujo moi!

Taannoisen Facebookin 10 -vuotispäivän päivän kunniaksi ajattelin julkaista postauksen koskien sosiaalista mediaa, tarkemmin sanottuna omaa käyttäytymistäni erilaisten somepalvelujen kanssa. On Twitteriä, Facebookia, Bloggeria, Instagramia, Sportstrackeria, HeiaHeiaa ja huhhahhoota.

Itse en ole mikään sosiaalisen median suurkuluttaja. Käyttämäni palvelut ovat oikeastaan tasantarkkaan tämä blogi ja Facebook. Twitteriin olen liittynyt, mutta muistan sen ehkä kerran vuodessa. HeiaHeiaan kuulun, mutta se on treenien ylöskirjaamista varten ja sen verkostoitumismahdollisuuksista en tiedä hölkäsenpöläystä. Tänä vuonna olen päättänyt terästäytyä sykemittarin kanssa, että treenit uintia lukuunottamatta saisi siirrettyä kätevästi Garmin connectiin. Yllättävän ahkerasti olenkin tuota mittaria pitänyt mukana jopa salilla, joten lienee HeiaHeiasta voisi kohta luopua. Toistaiseksi vielä nämä sovellukset elävät elämäänsä päällekkäin. Sitten on tietysti sähköpostit, Skydrivet ynnämuuta ynnämuuta, mutta siis ainoa missä sana sosiaalinen on mukana on tosiaan nuo kaksi ensin mainittua.

Omistan älypuhelimen, mutta en ole puhelinaddikti. En siis näprää puhelintani jatkuvasti, enkä etenkään seurassa. Tuo puhelinnäpräys on tottapuhuen mennyt liiallisuuksiin! Facebookissa päivitän statustani silloin tällöin. Loppujen lopuksi annan siellä itsestäni todella vähän. Eniten annan itsestäni täällä blogissa. Olen huono kommentoimaan, sekä Facebookissa että täällä. Usein mulla tulee jokin kommentti mieleen, mutta se jää vain ajatuksen asteelle. Tuossa toivoisin olevan reippaampi, sillä kaikki keskustelu mielenkiintoisista aiheista on tervetullutta.

Blogatessa olen laittanut merkille, että moni bloggari tuntee myös livenä toisensa. Itse en ole varsinaisesti tutustunut keneenkään, vaikka blogimaailmassa monia tutustumisen arvoisia tyyppejä varmasti on! Mä en tottapuhuen oikein tiedä miten blogimaailmasta tuttuja pitäisi tervehtiä.. "Moi, oon tavannut sut sun blogin kommettiboksissa" vai mitäääh..? "Moi. Mä oon Taru ja seuraan sun blogia, kaunis on päivä tänään"... vai mitäääää?? Usein oon myös miettinyt, että esimerkiksi Facebookin foorumeilta voi saada hyviä neuvoja erilaisiin ongelmatilanteisiin ja vielä todella nopeastikin. Silti ei juuri koskaan ole tullut kyseltyä mitään vaikka mielessä on käynytkin. En ole myöskään kovin usein laittanut helposti tunnistettavia kuvia itsestäni tänne blogiin. En siis loppujen lopuksi ole varma, vaikka joku puolituttu seuraisi tietämättäni tätä blogia. Tuo kuvien laittamisasiakin kuuluu sarjaan, jossa toivoisin olevani vähän reippaampi.

(Dear Eki), olenko mä ujo vai olenko mä vain someujo???

Verkostoituminen ja sosiaalinen media ei millääntavoin korvaa ihmistenvälistä kanssakäymistä, mutta aika-ajoin mietin, että mulle tekis varmasti ihan hyvää käydä keskustelua mua kiinnostavista urheilemiseen liittyvistä aiheista vaikka sitten somessa. Lähinnä tuo ajatus kumpuaa siitä, että niinkun oon ties montako kertaa maininnut, niin mun ystävät on pääosin aika erilaisia tän urheilemisen kanssa. Toki on muutakin elämää ja puheenaiheita kuin urheilu ja kiitos mun ystävien ja perheen, sitä tosiaan on!

Aivan kuten olen unohtanut itseni Twitteriin, olen myös unohtanut Wannabe Juoksijan facebookiin. Se nyt ei ehkä ole ihme, sillä siellä on ehkä kaksi tykkääjää, hahhaa. Tuo on jokatapauksessa kolmas asia, jossa aion terästäytyä. Wannabe Juoksijan facebook olisi vallan mainio paikka jakaa liikunnan ilosanomaa esimerkiksi erilaisten artikkeileiden, videoiden ja muiden blogikirjoitusten muodossa. Tämä Wannabe Juoksijan facebook sivu tuli taas aktiivisemmin mieleeni, kun sain lukijoilta kommentteja ja linkkejä liittyen PF:n ja mietin, että tuleekohan asiasta kiinnostuneiden bongattua nuo linkit kommenttiboksista. Käykääpä tykkäilemässä Wannabe Juoksijan facebookista!

Vaikka olen vahvasti vanhanajan yhteisöllisyyden kannattaja ja tykkään tavata ihmisiä enemmän face to face kun facebookissa, niin tämä bloggaus on kyllä muuttanut ajatusmaailmaani radikaalisti. Sen verran mahtavaa kannustusta ja keskustelua on täällä minunkin vielä niin kovin pienessä blogiyhteisössäni ollut, kiitos siitä! Juodaan porukalla virtuaalikahvit:








9 kommenttia:

  1. Minäkään en kuulu mihinkään instagrameihin tai twittereihin. Fb ja blogit saavat riittää, ja niiden parissa tuleekin vietettyä ihan kiitettävästi aikaa.. Mutta onhan se totta, että täällä "tutustuu" helposti samantyylisiin ihmisiin, saa hyviä ideoita ja neuvoja sekä löytää mielenkiintoisia juttuja. Ja kun aina se face to face -näkeminen ei ole mahdollista (välimatkat, ajanpuute), niin helpottaahan tämä yhteydenpitoa. Itse tykkään myös kommentoida melko paljon sen takia, että tykkään siitä, että bloggaus on vuorovaikutteista. :)

    En löytänyt tuota sun sivustoa Facebookista. :/ Tuo linkki vie vaan omalle kotisivulle. Oliskohan ryhmässä joku semmonen asetus vai mikähän mättää?

    Lähden sun kanssa virtuaalikahveille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muokkasin vähän sitä sivun asetuksia, jos ei johdu siitä, niin sitten en kyllä ossoo.. Taas.. :D. No se on kyllä totta, että on kiva jos bloggaaminen on vuorovaikutteista. Toisaalta jotkut blogit saattaa olla kirjoitettu vähän siihen tyyliin, että ne on kuin kirjaa lukisi. Mutta blogeihin tulee kyllä kommentoitua eniten somessa.

      Seurailen paljon esim. facebookissa erilaisia keskusteluketjuja, mut en oikein tiedä miks se oma mielipide jää aika usein facessa sanomatta.. Näin elävässä elämässä kun sanon kyllä helpostikin mielipiteeni.

      Poista
    2. No nyt toimi tuo linkki. Tykätty on! :)

      Poista
  2. Mä olen ainakin tutustunut muihin bloggaajiin miiteissä. Eli joku on keksinyt järkätä tapaamisen ja sinne on tullut x määrä porukkaa joka on kuullut miitistä jostain (yleensä jonkun toisen blogista). Kukaan ei ole koskaan tullut moikkaan et hei sähän kirjoitat sitä blogia, vaikka kyllä meidän salilla sitä muutamat lukee...
    Mullekaan ei toiminut toi fb-linkki eikä löydä haulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, vaikka sun blogilla on varmasti aika paljon lukijoitakin. Tai siis musta tuntuis tosi hassulta olla noteeraamatta mitenkään, jos oltais samassa tilassa ja tunnistaisin sut.. Kuitenkin kun oon sun kirjoituksia lueskellut ja kommentoinutkin melko paljon. Todennäköisesti saattaisin silti tehsä niin, kun miettisin että etpähän sä tunnista mua ja tuntuis hullulta selittää.. Sillä olis ehkä ihan järkevää laittaa joskus pärstästäänkin kuvia :D. En tiiä ymmärsitkö, oli sen verta sekava sepostus!

      Poista
  3. Kahvit aina maistuu hyvässä seurassa :)

    Minä oon ainakin someujo ja somelaiskimus. En ole Facebookissa, vaikka ehkä jotain mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ryhmiä sielläkin olisi. Muut härpäkkeet on kyllä tuttuja nimeltä ja toimintaperiaatteelta, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa. Näitä tiettyjä blogeja tulee seurattua ja Heiaheia on ollut ahkerassa käytössä, mutta nyt jotenkin sekin hyytyy, kun ei pääse itse liikkumaan normaalisti. Treenien jakoon se on kyllä hyvä paikka, kun on sopiva kaveriporukka. Kääntöpuolena, että jos sitä ei käytä, niin sitten jää tiettyjen asioiden ulkopuolelle. Kuten myös FB:n kanssa "kun me nykyään tiedotetaan asioista vaan siellä". Mut sellaista se kai vaan on. Täytyy yrittää jatkossakin tsempata ja muistaa pitää muuten kiinni ystävistä ja läheisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mieskään ei kuulu facebookin ja musta se on ihan todella järkevä valinta! Silti sieltä ei osaa häippästäkään, joskaan mä en ole mitenkään addiktoitunut siihen, joten ihan sama :). Loppujen lopuksi melko samojen ihmisten kanssa siellä tulee kommunikoitua, mitä ihan oikeastikin näkee säännöllisin väliajoin. Kyllä ihan fyysinen tapaaminen on tärkeintä!

      Tuota HeiaHeiaa käytän vaan muistiinpanoalustana ittelleni, tosin ilmeisesti sielläkin voisi verkostoitua melko hyvin.

      Poista
  4. Mie olen jotenkin vaan blogin kautta tutustunut muutamiin supermahtaviin tyyppeihin. Kuinka, en tiedä, jotenkin vaan. Ehkä se taika on ollut siinä, että olen myös ihan fyysisesti mennyt paikkoihin ja maininnut, että "kirjoitan muuten tästäkin jutusta sitten blogiini" -> ihmiset ovat kiinnostuneet, alkaneet seurata ja sitten se kommunikaatio on tullut luonnollisesti mukaan. Että kai siinä on inasen myös sitä vanhanajan yhteisöllisyyttäkin sitten mukana?

    Kyllä se blogi on mulle se, johon panostan, blogin fb ja twitterkin löytyvät, mutta niihin lähinnä päivitän feedin omaisesti uusimmat postaukset, harvoin mitään muuta. Olen miettinyt instagramia, mutten ole sitten kuitenkaan - ainakaan vielä - oikein saanut siitä sellaista kipinää, että olisin ryhtynyt toimeen. Heiat ja muut olen suorastaan blokannut fb:stä, en jotenkin edes halua lukea muiden treeneistä. Itse kirjaan vaan connectiin eikä kävisi mielessäkään jakaa niitä valkun lisäksi muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mä kans mun henkilökohtaiseen faceen jaa treenejä (en oo kyllä esim. connectin asetuksista edes varma.. täytyykin katsoa. Mutta tuskimpa niitä kukaan selaa, mä en ainakaan ikänä missään oo kattellu kenenkään toisten tollasia..).

      Mulla tuntui tää kirjoittelu aluksi jotenkin hassulta, en esim. monellekaan läheiselle puhunut mitään. Nyt tää on taas jo tosi vahvasti osa mua, mutta silti kovin moni tuttu ei taida tietää tästä.

      Mutta on tää bloggailu kivaa. Ja monasti seuraamien blogien kirjoittajat tulee ihan arjessa mieleen, vaikkei koskaan olisi tavannutkaan :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3