Moikka moi. Pitkästä aikaa. Ajattelin tulla kertomaan teille kuulumisia, jotka ovat aika ristiriitaisia. Kuten aktiivisemmat lukijat ovat varmaan huomanneet, olen aika-ajoin maininnut jonkinasteisesta uupumuksesta ja väsymyksestä. Tuota väsymystä on ollut viime syksystä asti, kunnes nyt tänä keväänä asiat kärjistyivät kohtalaisen pahaksi. Unentarve lisääntyi selkeästi, palautuminen urheilusta vaikeutui ja kunto paradoksaalisesti huonontui liikkumisesta huolimatta. Luonnollisesti mieliala on ollut aika matalalla.Seuraava lause on lainattu omasta kirjoituksestani tammikuussa:
"
Kirjoittamisinto vaan on ollut yhtä vähissä kuin kaikki muukin into. Lähestulkoon. Muutamana päivänä olen jopa pohtinut, että pitäisiköhän varata verikokeita. Olen kuitenkin tullut järkiini ja muistanut, että ehkä meidän kaikkien ei tarvitse olla ympäri vuoden samassa iskussa. Ei henkisesti eikä fyysisesti. "
Jonkinlaiset hormonihäiriöt, lähinnä kilpirauhasen vajaatoiminta,on käynyt mielessäni useampaan kertaan, kunnes taas olen prepannut itseäni luulosairaaksi. Kieltämättä hälytyskellot soi aika pahasti, kun maastavetosarjojen välillä teki mieli lähinnä ottaa päiväunet ja kunto paradoksaalisesti senkun huononi vaikka kuinka yritin liikkua. Paino on hiljalleen myös noussut, samaa tahtia kuin ruokahalu hiljalleen on hiipunut. Joskus huhtikuussa sain varattua itselleni lääkäriajan, joka oli tasantarkkaan viikko sitten. Kiireiseltä ja kyllästyneeltä vaikuttava täti laittoi lähetteen laboratorioon, jonka tulokset hain itselleni tänään. Soittoaika lääkärille niistä on vasta kesäkuun puolivälissä. Resurssipula näkyy ja tuntuu.
TSH 3.37 (viite 0.3-3.6/4.2, laboratoriosta riippuen. Mainittakoon vielä, että tyroksiinihoidossa tavoitearvo on 1-2 ja joidenkin tutkimusten mukaan tuo yläraja on aivan liian alhaalla. Tai ainakin ihmiset saattavat oireilla pahastikin, vaikka TSH olisi vain viitearvon yläkantissa.)
T4V 13 (viite 12-22. Vaikka siis TSH:ta on tuonkin verran, niin varsinainen tyroksiini on nipinnapin viitearvossa.)
En ole lääkäri, mutta toivoisin, että lääkäri kenen kanssa tulen asioista puhumaan käyttäisi kuuntelevaa korvaansa. Jälkeenpäin ajateltuna en enää ihmettele herkästi meneviä hermojani ja alakuloa. Taannoin mun mies sanoi, että "sulla on joka huoneessa kesken joku juttu, minkä oot aloittanut ja unohtanut tehdä loppuun". Muisti on olematon. Niiden harvojen asioiden kanssa, jota olen saanut aloitettua. En enää ihmettele sitä, kun lattiat on täynnä hiuksia, iho kutiaa ja päänahkaan on yhtä-äkkiä ilmestynyt hilsettä. Koskaan aiemmin ei sellaistakaan ole ollut. Ennen säännöllinen vatsantoiminta on muisto vain. Nuo asiat on hiljaa hiipinyt mun elämään, vaikka niistä yksittäin on ollut puhettakin, niin jotenkin ne vaan ei ole tullut tajuntaan ennen kuin nyt ihan viime aikoina.
Ja arvatkaa mitä. En enää ihmettele sitäkään, että tämä jalan parantuminen on niin tuskallisen hidasta.
Juttelin opiskelukaverin kanssa, joka kertomansa mukaan sai koelääkityksen kutakuinkin samoilla arvoilla. Lääkettä hän syö edelleen, arvot on hyvät ja elämänlaatu parantunut. Tää on ilmeisesti asia, johon suhtaudutaan kaksijakoisesti. En tiedä, mitä kohdallani tulee käymään, mutta vointini toivoisin parantuvan samanlaiseksi kuin se oli viime kesänä. Samanlaiseksi mitä se on ollut aina ennen. En ole tästä asiasta juuri kirjoitellut aiemmin. Ihminen voi näköjään selittää itselleen vaikka mitä. Stressi, stressi ja stressi. Ole reipas. Älä valita. Väärä vuodenaika. Kaamosväsymys vaihtuu kevätväsymykseen ja sitä rataa.
Hyvää viikonloppua kaikille! Huomenna juhlitaan ylioppilaita. Nyt lähden silittelemään tuon mekonretaleen ja katsastamaan omistanko yhtään ehjiä sukkahousuja. Ajoissa, kuten aina.
No mä olen tolla 13:lla saanut lääkityksen. Ja siis ihan hirveen kovasti tutulta kuulostaa sun oireet. Mulla ehkä keskeisin oli, että loppui hikoilu (ja tietysti nää, että treeni ei enää antanut vastetta, alkoi taantua). Huomasin hikoilun puutteen vasta kun se taas alkoi. Sitä lääkettähän sitten tosiaan syödään maailman tappiin asti. Toivottavasti saat tyroksiinit edes vaikka testiin. Kauheasti voimia toivottelen!
VastaaPoistaVoi onneksi avasin suuni täällä blogissa. Tänään mietin n. vuoden takaista minääni, joka oli aivan erilainen, kun tää minä nytten. Vähän itkin äidillekin puhelimessa sitä, että miten onkaan voinut katsoa läpi sormien kaikkia noita juttuja ja kovistellut vaan itteensä olemaan reipas! Hulluinta olis se, että näillä oireilla olisin hoitajana käskyttänyt lisätutkimuksiin toisen anytime, mutta itteensä ei näköjään ole kyennyt.
PoistaToivon kanssa tosiaan, että tuo puheluaika olis jollain tapaa inhimillisempi, kun tuo ensimmäinen lääkärikontakti (jossa mm. ehdotettiin masennushoitajaa, eikä kuunneltu noita fyysisiä juttuja sitten yhtään. Totesin, että kiitos vaan, mutta se ei ehkä ratkaise tätä tilannetta).
Jos on haasteita lääkäriasian kanssa ja päätät kääntyä yksityisen puoleen, voisin varovasti suositella Saltevoa Terveystalolta. Mun mielestä sä kyllä kuvailit ihan oppikirjaoireita vajaatoimintaan liittyen ja mun käsittääkseni tässä asiassa viitearvot ovat vähän viitearvoja, kullakin vähän yksilölliset nuo rajat. Mutta varmaan itse tiedät näistä paremmin kuin minä. Tsemp <3
PoistaMinä kävin paniikissa keskiviikkona lounastauolla ostamassa sukkahousut ja kengät, koska läksin sitten töistä suoraan mökkeilemään. Huomenna lakkiaisiin.
VastaaPoistaOli muuten ihan sama juttu mulla silloin hometyöpaikassa, että suht pitkään tuli siellä sinniteltyä ja vedottua itselle ties mihin. Jos ei muuta, niin ajattelin, että onhan nuo muutkin täällä, että eihän mulla voi olla mitään valittamista tai isompia ongelmia. Vasta 6 viikon sairausloma työterveyslääkäriltä herätti, että taidan olla tosiaan aika huonossa jamassa.
Tuosta kilpirauhasasiasta ei ole omaa kokemusta, mutta tutuilta olen kuullut, että hoitoa saa tosi nihkeästi. Toivottavasti sulle sattuu välittävä lääkäri, joka ei tuijota vain numeroita.
Joo, ihminen on sitten kumma. Tosi vaikeaa on itelle myöntää mitään, vaikka koskaan kukaan ei tule mitään urhoollisuusmitalia sinnittelystä saamaan. Sitten kun noi asiat hiipii niin vaivihkaa, niin oloa ei täysin voi verrata. Sitä loppujen lopuksi unohtaa millaista on olla oireeton, monissakin jutuissa.
PoistaTuttuja oireita! Oon tästä jonkin verran omankin blogin puolella kirjoitellut, mutta en kaikkea. Kaikki muut oireet täsmää, paitsi toi painonnousu. Raajat on lisäksi kylmät ja iho huonossa kunnossa. Enkä mäkään muuten hikoile ollenkaan..
VastaaPoistaMutta eihän mun nyt pitänyt itsestäni tulla puhumaan, sori! Mutta siis tämähän on asia, jota ei oikeasti kovinkaan moni lääkäri tunnista. Siis jos arvot ovat viitteissä. Pitää tietää, mistä hakea apua. Mun sisko sai lääkityksen, kun hakeutui lääkärille, joka näistä asioista ymmärtää.
Katsoitko sen Inhimillisen tekijän, jossa tästä asiasta oli juttua? Tässä linkki: http://areena.yle.fi/tv/2152917 .
Tsemppiä! Mä todella tiedän, mitä se väsymys on.. Mulla ainakaan uni ei oikein edes auta. Tai sitä tarvitsisi ihan hirveästi ja sekin on vaan hetkellinen apu.
Summasummarum: jos et tuolta nykyisestä hoitopaikasta saa apua, niin etsi sellainen lääkäri, jolta sitä saat! Kuten tossa Inhimillisessä tekijässäkin sanotaan, niin kilpirauhasongelmat ovat valitettavan huonosti tunnettuja terveydenhuollossa.
Joo, katoin.. Joo, mä oon kans huomannut, että on ihan sama nukkuuko taikka mitä, niin kuiteskin väsyttää.
PoistaOotko sä by the way käynyt labroissa?
On multa otettu T4V ja TSH. Ovat viitteissä, eivätkä edes rajalla. Katsotaan, josko sitä pääsis tarkempiin selvityksiin, kun menen lääkäriin. Sain tosin ajan vasta heinäkuulle.
PoistaJoo, melko heikosti saa noita lääkäriaikoja näköjänsä siellä teilläkin :(.
Poista