Välitilinteko

Räkätauti jatkuu yskän ja nuhan muodossa edelleen, mutta vointi sinänsä on kyllä jo kohenemaan päin. Mitään hiki- ja hengästymisurheiluja en kuitenkaan ole uskaltanut aloittaa, joskaan en ehkä tiistaisen osteopaatin käsittelyn jälkeen ainakaan juoksulenkillä olisi voinut käydäkään. Tai ainakaan se ei olisi ollut suositeltavaa, mikäli hoidosta haluaa täyden tehon irti. Työharkan olen kuitenkin voinut aloittaa, vaikka tokihan siitä lähinnä koulun puolelta tuli ongelmia, kun tänään olisi pitänyt olla alkuviikon sairastelujen vuoksi sekä harkassa että koulussa yhtäaikaa.

Tässä opiskelussa en oikein aina jaksa ymmärtää sitä, että osa tuosta opettajakunnasta pitää meitä aikuisia ihmisiä ihan lapsina ja kohtelu sekä kommunikointi on sen mukaista. Joskus jopa ilkeämielistä. Toinen juttu mikä harmittaa, on se että eri erikoisalojen opettajat ajaa vain ja ainoastaan sitä omaa agendaa aukaisematta silmiä kokonaisuudelle. Eikö keskiössä pitäisi kuitenkin olla opiskelija, hänen oppiminen ja se mikä hänen tilanteessaan milloinkin olisi se järkevin ratkaisu. Nämä ajatukset on viime päivinä aiheuttanut muutaman harmaan hiuksen ja roppakaupalla mielipahaa jo valmiiksi alavireiseen olotilaan, mutta ei siitä sen enempiä.

Tiistaina tosiaan kävin siellä osteopaatin käsittelyssä. Kaikennäköisiä pyörittelyjä siellä tapahtui ja krits, lonkkalukko aukesi vasemmalta. Lisää pyörittelyjä ja kritskräts, kaksi nilkkalukkoa aukesi. En oikein tiedä mikä on lopputulos, mutta kyllä se käsittely ainakin hyvän olon sai aikaiseksi. Jotenkin myös pakaranseutu tuntuu rennommalta verrattaen aiempaan, mutta ihan täydellistä mielikuvaa en hoidosta vielä osaa tehdä, sillä oon tosiaan huilaillut tuon flunssan vuoksi ja liikunnat ei ole normaalilla tasolla. Palaan tuohon asiaan varmasti vielä blogissani, kunhan pääsen tästä juoksentelemaan ja normaali arkeen kiinni.

Ja jotta tästä postauksesta saataisiin mahdollisimman sekava ja pitkä, niin otetaanpa kehiin vielä yksi aihe. Nimittäin bloggaus. Kirjoittelun rytmi on ollut mulla kateissa jo jonkin aikaa, kuten varmaan osa lukijoista on saattanut huomatakin. Siihen on tasantarkkaan kaksi syytä. Ensinnäkin paikallaan junnaava treeni tämän vammatilanteen vuoksi. Joskus tuntuu, ettei vain jaksa toistaa itseään tässä asiassa. hyvästä flowsta on lisäksi myös paljon mukavampi kirjoittaa. Tavallaan myös totuinkin siihen, sillä hyvin pitkään kirjoittelin voittokulkua satunnaisine vaikeuksineen. Tämän vammakierteen vuoksi on ollut opettelemista ilmaista vaikeuksia satunnaisine voittoineen. Nyt kuitenkin, vihdoin ja viimein, uskon itsekin tämän asian olevan kääntymässä. Pikkuhiljaa.

Toinen syy on stressi. Opiskelun ja työn yhdistäminen on viimeisen vuoden aikana ollut ajoittain todellakin stressaavaa. Etenkin viime kuukaudet on välillä ollut todella raskaita ja ajatukset on olleet paljon niissä asioissa. Myös ihan konkreettinen aika on ollut kortilla. Tämä on ollut myös asia, mitä on ollut vaikea ilmaista tänne, vaikka usein olen halunnutkin. Ylipäänsä koko stressin huomioonottaminen ja myöntäminen on toisinaan haastavaa, vaikka itseä pyrinkin kuuntelemaan. Oman jaksamisen arvioiminen ei ole mitään hellpoa hommaa, vaikka itsetutkiskelua tuleekin harrastettua melkoisen paljon. Itsetutkiskelun kautta olen kuitenkin kehittynyt siinä paljon, joten siihen käytetty aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Tämä pohdiskelu ei kuitenkaan ollut alustus uutiselle lopettaa blogi. Ehei. Tämä oli eräänlainen välitilinteko. Ajatuksista, kuinka toisinaan on tuntunut naurettavalta pitää juoksublogia, vaikka ei edes ole pystynyt juoksemaan. Välitilinteko siitä, että vaikka viime syksynä opiskelujen taas alkaessa tein ihan tässä blogissakin päätöksen olla antamatta liikaa tilaa suorituspaineille ja stressille, niin tänäkin lukuvuonna menin sen tekemään. Ja tämän välitilinteon symbolina on tuo jokusen vuotta vanha kuva. Sinne on kuumailmapalloon laitettu menemään kaikenmaailman stressit. Rasitusvammasta en voi olla ihan varma, mutta vielä sekin lähtee ja tämä blogi kyllä kestää sen. Toivottavasti myös tämän blogin lukijat.