Jännän äärellä

Tän viikon treenit on tähän aamuun saakka mennyt siten, että tiistaina juoksin 13km sellasta 5:25/km vauhtia ja torstaina sitten kävin päästämässä mun äidin ystävättären yöpymään mun keskustan kämpälle ja matkaa tuli 4km suuntaansa. Mennessä 5:02/km ja paluu sitten verkkaisemmin. Torstai-iltana tuumailin, että olikohan tuo 8km vähän turhan paljon, oli sen verran väsyneet fiilikset. Tilauksessa kun oli levänneet jalat tälle päivälle. No eiliset tuntemukset oli ihan ok. Ilmeisesti takana olleet yövuorot vähän hämäsivät, joten no hätä! Pientä flunssanpoikasta on edelleen, toisinsanoen siis yskää ja aamutukkoisuutta. Kurkkukipuilu on onneksi historiaa, joten summasummarum; parempaan suuntaan! On se kumma, miten aina rupeaa jännittelemään, kun saa numerolapun laittaa rintaansa.. Kuitenkin tää on vasta seitsemäs juoksutapahtuma, mihin olen osallistumassa.

En tiedä voiko siitä joskus tulla rutiinia (?). Toivottavasti ei, sillä tää tunne on mukava :). Olenkin miettinyt, että ensi kesänä voisi osallistua useampiinkin tapahtumiin (hyviä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan!). Keli on aika kolea ja pilvinen, ilmatieteenlaitos lupailee iltapäiväksi kymmentä lämpöastetta. Sadepisarat on sääennusteesta yön aikana otettu pois. Se otetaan, mikä vastaan tulee. Jos huonoa juoksukeliä kaihtaisi, niin kesän päätavoitteeksi olisi pitänyt valita ihan joku muu, kun lokakuussa juostava maastojuoksu :D. Puolikkaan lähtölaukaus on klo 15.15, silloin kokomatkan maratoonarit on taittanut matkaansa jo kolme tuntia! J on hakenut meidän kummankin numerot jo eilisiltana. Onhan sitä siitä huolimatta mentävä ajoissa aistimaan kisatunnelmaa.

Palataan kisaraportin merkeissä :).