sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kisaraporttia :)

No niin, aika pistää eilen juostu puolimaraton pakettiin myös tänne blogiin! Tavoitteet täyttyi odotettua paremmin ja maaliviiva ylittyi ajassa 1.42.11. Jeij! Nyt fiilikset on aikalailla huikeat :).

Kuten isoissa juoksutapahtumissa yleensäkin, ensimmäinen kilometri oli melkoista nykimistä. Moni kahden tunnin juoksija oli ryhmittäytynyt 1.45 tavoiteaikajuoksijan taakse ja ohiteltavia riitti. Kilometrin jälkeen olin 1.45 tavoiteaikajuoksijan kannassa ja siinä tuumailin, että pitäisköhän tästä nyt vaan lähteä menemään vähän kovempaa. Johonkin vajaaseen kolmeen kilometriin saakka sitä tuumailin, kunnes hivuttauduin ohi. 4-7km oli oikeastaan koko juoksun hankalin osuus. Olin varmaan juonut vähän liikaa; vessahätä vaivasi ja vatsassa hölskyi. Oli oikeastaan vähän jopa paha olo. Funtsailin vaan, että kyllä se kai kohta ohi menee ja yritin olla ajattelematta koko asiaa. Ja niinhän se meni.

Seitsemän kilometrin jälkeen alkoi juoksu rullata koko ajan paremmin, kympin kohdalla otin muutaman kulauksen urkkajuomaa. Kelloa (sitä ihan tavallista rannekelloa!) katsoessa laitoin merkille, että pari minuuttia oon tavoitettani edellä. Ajattelin vaan, että tällä tahdilla maalin saakka. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Kahdentoista kilometrin kohdassa oli mun ihanainen työkaveri ystävänsä kanssa kannustamassa, siitä sai ihan mielettömästi virtaa. 12,66km väliaikapiste ohitettiin ajassa 1.00.49. Kilometrikylttien kohdalla tuli kelloa vilkultua, vaikka tuntemus oli kokoajan se, että huolta ei ole.

Siinä 16km:n jälkeen alkoi ajoittain tulla pieniä tuntemuksia, että matkaa on tultu ja kovaa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, vaan just sellasta mitä pitääkin tuntea! Perinteinen herkkyyskohtaus tuli siinä 18km:n hujakoilla, mietin kuinka hieno laji tää on ja kuinka tän eteen on töitä tehty! Reitillä oli mukavasti kannustajia (mm. mun veli tyttöystävänsä kanssa, joita en kuitenkaan bongannut! Silti tuli hyvä mieli, että ne oli kuitenkin paikalle tullut :)). Tuntemattomat tyypit tsemppas, kuten myös kanssajuoksijat (jotka muuten olivat pääsääntöisesti miespuolista porukkaa..).

Kaikenkaikkiaan sain tuosta juoksusta mielettömästi itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Juoksukunto on kohdallaan, mun mittapuulla 1.42.11 puolikkaalla on kova juttu. Neljästä ja puolesta sadasta naisesta 23 ylitti maaliviivan ennen itseä. Oon yhtä kokemusta rikkaampi, haastanut itseni ja voittanut. Nyt on se hetki, kun voi olla reilusti itsestään ylpeä ja se hetki pitää osata käyttää :). Tänään siis fiilistelyä ja huomenna sitten...... lenkille!

Tsemppiä kaikille siihen omaan tekemiseen! Se vaan on niin, että "..mitä ikinä, kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää!"



4 kommenttia:

  1. Huippuaika, hienoa! Oottelinkin täällä jo raporttia :)

    VastaaPoista
  2. Onnea tavoitteen saavuttamisesta ja loistoajasta! :)

    VastaaPoista
  3. Wow, hurja aika! Mutta niinhän se menee että usein saa sitä mitä tilaa ja kovilla kilometrimäärilläsi olet kyllä myös tilannut hyvän ajan. Onnea upeasta kisasta.

    Cheek on kyllä Suomen kovin tsemppibiisien tekijä,
    terveisin nimimerkillä avovaimoni on äärimmäisen kova fani ja kaikki levyt löytyy levyhyllystä :)

    VastaaPoista
  4. Kiitti kaikille tsemppareille ja kommentoijille täällä blogissakin. Ihan mieltä lämmittää :).

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3