Viikkoraportti: "En vaihtais sekuntiakaan..."

Viikon viimeinen päivä. Vaikka tää viikko on ollut tosi työntäyteinen johtuen neljästä iltavuorosta ja kahdesta aamuvuorosta, niin tää viikonloppu töissä oli jotenkin nasta eikä nyt oo yhtään väsähtänyt olo! Oon vähän sitä mieltä, että ihminen on hyvä luomaan itselleen kiireen ja moni asia on priorisoinnista kiinni. Silti siitä ei pääse mihinkään, että toiset päivät on vaan huomattavasti hektisempiä kun toiset. Nyt nää viikonlopun työvuorot on ollut sellaisia, että on tosissaan ollut sitä aikaa antaa asiakkaalle. Ja silloin sitä tulee kotiin kyllä niin huippuhyvällä ja levollisella fiiliksellä, eikä työpäivästä ole kotona mitään muuta kelattavaa, kun että olipas mukava työpäivä.

Ulkona on nyt syyskeli parhaimmillaan. Jopa ihan terdekeli ja töiden puitteissa jopa terdemahdollisuus! Piti tuosta terdekelistä oikein statuspäivitys kirjoittaa, ihan vaan ollakseni edes kuvitelma-asteella villimpi ja viriilimpi kuin olenkaan :D. Vaarojen maraton on nyt kuitenkin niin lähellä, että eipä tässä mihinkään terassille.. Ja todellisuudessa railakas kesänviettokin alkaa olla historiaa ja se vanha, tylsä, kotona rötväävä puoleni on taas (ainakin vähän, ainakin tänään) noussut pintaan. Että ihan tässä ajattelin käydä keräilemässä vähän tyrnimarjoja anopilla ja katsoa Tanssii tähtien kanssa -kisaa kotona miehen kanssa. Nauttia sunnuntai-illasta kotona.. Voi hyvää päivää, kun kuulostaakin tylsälle :D. Kivaa, siis oikeasti kivaa!

Viikon kilometrit on ollut aikalailla samat, mitä on maratonin pituus. Kolme PK-lenkkiä, yks mäkilenkki.. Pitkän skippasin, sen verran kova oli tuo puolikas viikko sitten. Lisäksi sitten tietty hyöty- ja hengailuliikunnat, kuten pyöräily paikasta a) paikkaan b) tai jokusen kilometrin kävelylenkki chillailuvauhtia. Liikuntaahan sekin on, jos vaihtoehtona on liikkumattomuus. En mä niitä kyllä juuri mieti.. Kerrottakoon vielä, että koin tuossa äsken aika itseironisen hetken! Tulin töistä kotiin ja joku vei mun nenän edestä hissin; Siinä sitten katselin pari sekuntia tosi närkästyneenä ja tuli mieleen ajatus, et Voi, voi.. täällä se juoksija reppana vaan hissiä kyttää! Joutuuko raukkaparka nyt ihan kävelemään raput ylimpään kerrokseen?? Vai ihanko jäät nyt tähän seisomaan ja odottamaan omaa vuoroa?? Voin kertoa, että vähän huvitti! Ja joo, kyllä mä sit kävelin ne rappuset :D. Ton ajatuksen jälkeen ei vaan voinut olla kävelemättä!

Lopuksi vielä viikon biisi. Oon niin paljon tekemisissä omaishoitajien ja niiden hoidettavien kanssa.. Sekä muidenkin iäkkäiden ihmisten.. Että tää biisi ei vaan voi olla herkistämättä! Ei varmaan kyllä voisi muutenkaan.. Kuunnelkaapa :).

'Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt'

Mäkijuoksu: Jäätävää hommaa!

Tänään olikin sitten fiilis jotenkin pirteä heti aamusta ja päätin vetää pienen mäkitreenin. En siis mitään hard core -hommaa, missä juostaan rinnettä ylösalas, joka on mäkitreenistä toinen versio. Se hard core -versio! Teemana oli sekä kropan tuntemusten että luonnon tarkkailu, josta jälkimmäisestä tässä postauksessa kuvien muodossa. Vaikka niin kovin on jo syksy, niin ei tässä vielä mikään ruska ole! Tosiasiassahan nuo mäet kuuluu mun ihan peruslenkkeihin. Varsinainen mäkilenkki eroaa perusmaastolenkistä siinä suhteessa, että silloin ihan suunnitellusti mietin sellaisen reitin, jossa säännöllisin välein tulee pitkähköjä ja jyrkähköjä nousuja.

04.06.2012

Tänään

Palautuminen noista nousuista tapahtuu juosten normaalimaastossa pienine nousuineen ja laskuineen. Kuitenkin niin, että ollaan ehkä piirun verran lähempänä merenpintaa mitä edellisen nousun jälkeen. Sitten onkin edessä taas uusi nousu ja sitä rataa, kunnes ollaan siellä kaikkein korkeimmalla kohdalla. Mun tapauksessa Laajavuoren päällä. "Järkevinpään" reittiin kuuluu neljä hyvää nousua ilman, että tarvitsee juosta välillä jyrkästi alas taikka juosta pidempää palautuspätkää. Tuolla lenkillä yritän sitten pitää vauhdin mahdollisimman tasaisena kokoajan.

20.06.2012

Tänään

Mäkijuoksu on kyllä jäätävää hommaa. Ensiksi on se tunne, kun alkaa ns. valmistella edessä olevaan nousuun. Jalat, koko kroppa ja mieli. Tuntuu vähän kuin keräisi enegiaa jopa ympäriltään! Sitten tulee se varsinainen työosuus, nousu. Jokainen lihas pyrkii tekemään juoksun mahdollisimman helpoksi. Mieli myös, se hokee loppumetreillä vaan että yks, kaks, yks, kaks.. Jalat hapottaa ja syke nousee kohinalla. Ja huhheijaa, viimeisenä palautuminen. Syke tasaantuu, hengitys tasaantuu ja hapotus jaloissa helpottaa! Kropan tuntemusten tarkkailulta ei siis vaan voi välttyä!

Kenkätestausta ja palautumista..

Salomon Speedcoss kolmoset on niin sanotusti puhunut. Tänään kävin reilu kolmetoista kilometriä hölkkäämässä mm. Laajavuoren kuntokymppiä. Kyseisellä reitillä kulkee kyllä talvisin ladut, mutta mistään helposta latupohjajuoksusta ei kyllä ole kyse. Nousua ja laskua reitillä on.. Heinikkoista, kivikkoista, juurakkoista, mutaista ja paikoin jopa suomaastoa. Toki helpompaakin pätkää löytyy. Tämä kokolailla sateinen kesä ei reittiä kyllä ole helpompikulkuiseksi tehnyt!

Nuo Salomonin maastotossut oli kyllä kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys, miks mä en tosiaan aiemmin ole hommannut kunnon maastojuoksukenkiä?? Juoksutuntuma oli hyvä, ketterät kengät ainakin noihin maastoihin. Ihmeellisin asia oli kuitenkin kenkien pito! Jopa ihan mutalillussa askel kävi lähes kuin hiekkatiellä olisi painellut. Nuo mun kengät ei ole mitkään Gore Tex -versiot, joten jossain vaiheessa kenkä kyllä kastui. Todennäköisesti olisi kastunut Gore Texitkin, jotka sitten märkänä olisi ollut melkoisen raskaat ja epämiellyttävät juosta! Mukavasti nuo kuitenkin vettä hylki, toisin kun tavalliset juoksutossut. Ainoastaan märät pitkospuut ja pitkät kallio-osuudet tuolta lenkiltä puuttuu, joten niistä en osaa teille kertoa. Sen verran sitä kuitenkin kivien päällä tuli paineltua, että veikkaisin pidon olevan kalliolla hyvä.

Muutaman lenkuran jälkeen nää alkaa jo näyttämäänkin omilta kengiltä!

Kertoilin tuossa aiemmin, kuinka palautuminen puolimaratonilta on hyvässä vauhdissa. No nyt täytyy kyllä myöntää, että aika väsyneillä jaloilla sitä on tämän viikon lenkit tullut tehtyä. Ja tilannetta ei kyllä pätkääkään helpota se, että mulla on tällä viikolla kuusi minimissään kahdeksan tuntista työpäivää miksattuna näppärästi sekä ilta- että aamuvuoroilla! Nice. Täytyy yrittää siis pitää sekä kilometrit että vauhdit maltillisina ja satsata ensiviikkoon, jonka jälkeen voikin ruveta keventelemään. Yritän muistaa sen, että kovilla VK-vedoilla ja liian rasittavilla kilometrimäärillä palautumisen ollessa kesken voin lähinnä sössiä koko homman ennen kuin kehittyä!

Sellaisia tunnelmia tänään vapaapäivänä. Loppupäivä tuleekin olemaan sellaista peruskotisettiä; vähän siivoilua, pyykkäilyä, kaupassakäyntiä ja kokkailua. Sekä mahdollisimman pitkälle ihan vaan rötväillessä ja huilaillessa. Kirjastossakin vois kauppareissulla pyörähtää, vielä kun noita pienempiä sivukirjastoja täällä Jyväskylässä on!

Vastakohtamaratonit!

Tuon hienosti menneen puolimaratonin jälkeen kieltämättä rupesi taas kutkuttamaan ajatus ihan tuikitavallisesta katumaratonista kolmosella alkavaan aikaan! Se nyt ei tämän syksyn ohjelmaan mahdu, että niin on maltettava odottaa Juoksijalehden uutta kalenteria.

Mä oon juossut kokomaratonin kaksi kertaa; vuonna 2010 Tukholmassa ja vuonna 2011 Vantaalla. Kaksi aivan täysin erilaista maratonia. Tukholman päätavoite oli päästä maaliin tasaisella juoksulla, loppuaikoja en tällöin suuremmin pohtinut. Tavoite täyttyi täydellisesti ja olo aikalailla euforinen, kun maali viiva olympiastadionilla ylittyi ajassa 4.28.34. Juoksu kulki kuin unelma ja mielessäni ajattelin, että näinkö "helppoa" se on ohitella yli kolmenkymmenen kylttejä? Mistä ihmeen seinästä ne puhuu? Viimeinen vitonen kulki reilun minuutin kovempaa kilometrivauhtia, muutoin väliajat oli jälkeenpäin katsottuna oikeastaan identtisiä!

Vuonna 2011 keväällä kaikki juoksusuunnitelmat oli syyskyyn puolimaratonia lukuunottamatta auki. Jouduin tämän kesän olemaan työpaikan vaihdon vuoksi täysin ilman kesälomia ja epäilin, että näinkö energiaa riittää kokomatkaan treenaamiseen. J treenasi tällöin kohti Kolia, lähdin kaveriksi pitkille lenkeille ja kuinka ollakkaan omakin kesä meni ilman väsymyksen häivää. Alitajuisesti lenkkeilin kokoajan kuin olisin maratonille osallistumassa, mutta lopullisen osallistumispäätöksen tein vasta loppukesästä/alkusyksystä. Tavoitteeksi muodostui Vantaan Maraton joka juostiin samana viikonloppuna kuin J olisi juossut Kolilla.

Kuinka kävi Vantaalla? Syyskuussa 2011 hienosti 1.48 juostu puolimaraton antoi odottaa neljän tunnin alitusta ja se olikin selkeä aikatavoitteeni koko ajan. Vaikka juoksu tuntui alusta asti hieman tukkoiselta, olin noin kolmeenkymppiin asti siinä 3.50 vauhdissa. Kolmenkympin jälkeen alkoi sitten ongelmat; krampit ja energiavajeet! Kyllä tuolla viimeisellä kympillä kävi mielessä jos jonkinlaista ajatusta. Maaliviiva ylittyi aikaan 4.04. Loppufiilikset oli vitutuksen ja euforian sekoitusta, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli täydellinen oppikoulu a) parhaaseen pyrkimisestä kaikesta huolimatta ja b) siitä että maraton alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen.

J joutui perumaan sairastumisen vuoksi viime vuotisen Vaarojen Maratonin ja siinä euforian sekä vitutuksen sekaisissa tunteissa mä ilmoitin lähteväni seuraavana vuonna mukaan. Ajattelin, että nyt joku extremeprojekti tekee hyvää. Nyt ollaan tässä; muutaman viikon kuluttua lähtöviivalla Kolilla. Tää extremeprojekti on tehnyt mulle kaikin puolin hyvää! Vantaan maratonista on otettu opiksi (niin treeneihin ja maratonin aikaiseen tankkaamiseen liittyen) ja nyt tuntuu, että tekee mieli ruveta suunnittelemaan jotain katumaratoniakin. Neljän tunnin selkeää alitusta! Hyviä katumaratonkokemuksia meillä ja maailmalla siis otetaan erittäin mielellään vastaan kommenttiboksiin :).

P.S. Ketään tuskin enää keskiviikkona kiinnostaa viime viikko, mutta ihan jos nyt joskus itseäni sattuu tulevaisuudessa kiinnostamaan miten on hölkätty niin mainittakoon, että viimeviikon lenkit oli 13km+8km+puolimaraton=42km. Kiitti moi.

Flowfiiliksiä!

Vieläkin meinaa olla suupielet korvissa lauantaisen kisan jälkeen. Palautuminen (mukaan lukien myös palautuminen puolimaratonin jälkeisestä illanvietosta :D) on hyvässä vauhdissa; aamulla kävin tosi hissukseen hölkkäilemässä 9km mun uusilla Salomoneilla, joista ei kyllä ole huonoa sanaa sanottavana. Lihaksissa (ja nivelissä) pikkasen tuntuu että juostu on, mutta ei läheskään yhtä kovaa kun Xtreme Runin jälkeen. Kuona-aineet lähti lihaksissa liikkeelle ja sai hikoiltua lauantai-illan saunaoluet sekä sunnuntain vähän vähemmän terveelliset syömiset veks!

Oon tänään mm. pohtinut kaiken suhteellisuutta. Mun yks tuttu laittoi tsemppiviestiä puolikkaasta; juoksin kuulemma yli puolituntia kovempaa kuin hän omansa. Tuolla puolikkaallahan 1.45.00:n tavoiteaikajuoksijana taisi olla JKU:n Henri Manninen (tai ainakin mun mielestä kyseessä oli sama kaveri, korjatkaa mikäli olen väärässä!), jonka puolimaraton aika tältä vuodelta on 1.04.13. Kovan luokan kaveri siis kyseessä ja pohdinkin, että tuo puolikkaan veto ei taida riittää hänelle edes minkäänsortin palauttavaksi lenkiksi :D. Sankareita silti kaikki! (No joo, Henri Manninen "ehkä vähän" enemmän :D). Keskisuomalaisen paperiversiossa olikin tapahtumasta hienosti kirjoitettu juttu otsikolla "Mä vain tykkään juosta!", joka oli maratonin voittaja Rodion Zudinin kommentti. Sen saman olisi voinut varmasti allekirjoittaa moni muukin ja pienempänä otsikkona olikin "2803 juoksijaa ja yhtä monta tarinaa"!

Mistähän lie sekin johtuu, että joku hurahtaa juoksuun ja joku toinen johonkin ihan muuhun? Hienoja uheilulajeja on maailma täynnä, mutta mulle tää juoksu on kyllä sitä kaikkein hienointa! Se on kyllä antanut enemmän, kuin mikään. Tuun sitten lukeen tätä kirjoitusta, kun oon valmis heittään lenkkareilla vesilintua ja kaikki v***ttaa :D. Ehkä just kaikki se tekeekin tästä niin siistiä. En mä tiedä voiko joskus tulla päivä, kun ei enää saa samanlaisia fiiliksiä. Kai se voi, kyllä mä tiedän sellaisia tyyppejä. Sitten täytyy ruveta puuhaamaan jotain muuta. Mutta sen mä tiedän, että sitä päivää ei tule, etten jaksaisi välittää mistään liikunnasta eikä minkäänlaiset tavoitteet kiinnosta! Mä haluan olla ja pysyä hyvässä kunnossa. Nauttia endorfiinista ja kaikista niistä tunteista mitä liikkuminen saa ihmisellä aikaan!

Kisaraporttia :)

No niin, aika pistää eilen juostu puolimaraton pakettiin myös tänne blogiin! Tavoitteet täyttyi odotettua paremmin ja maaliviiva ylittyi ajassa 1.42.11. Jeij! Nyt fiilikset on aikalailla huikeat :).

Kuten isoissa juoksutapahtumissa yleensäkin, ensimmäinen kilometri oli melkoista nykimistä. Moni kahden tunnin juoksija oli ryhmittäytynyt 1.45 tavoiteaikajuoksijan taakse ja ohiteltavia riitti. Kilometrin jälkeen olin 1.45 tavoiteaikajuoksijan kannassa ja siinä tuumailin, että pitäisköhän tästä nyt vaan lähteä menemään vähän kovempaa. Johonkin vajaaseen kolmeen kilometriin saakka sitä tuumailin, kunnes hivuttauduin ohi. 4-7km oli oikeastaan koko juoksun hankalin osuus. Olin varmaan juonut vähän liikaa; vessahätä vaivasi ja vatsassa hölskyi. Oli oikeastaan vähän jopa paha olo. Funtsailin vaan, että kyllä se kai kohta ohi menee ja yritin olla ajattelematta koko asiaa. Ja niinhän se meni.

Seitsemän kilometrin jälkeen alkoi juoksu rullata koko ajan paremmin, kympin kohdalla otin muutaman kulauksen urkkajuomaa. Kelloa (sitä ihan tavallista rannekelloa!) katsoessa laitoin merkille, että pari minuuttia oon tavoitettani edellä. Ajattelin vaan, että tällä tahdilla maalin saakka. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Kahdentoista kilometrin kohdassa oli mun ihanainen työkaveri ystävänsä kanssa kannustamassa, siitä sai ihan mielettömästi virtaa. 12,66km väliaikapiste ohitettiin ajassa 1.00.49. Kilometrikylttien kohdalla tuli kelloa vilkultua, vaikka tuntemus oli kokoajan se, että huolta ei ole.

Siinä 16km:n jälkeen alkoi ajoittain tulla pieniä tuntemuksia, että matkaa on tultu ja kovaa. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, vaan just sellasta mitä pitääkin tuntea! Perinteinen herkkyyskohtaus tuli siinä 18km:n hujakoilla, mietin kuinka hieno laji tää on ja kuinka tän eteen on töitä tehty! Reitillä oli mukavasti kannustajia (mm. mun veli tyttöystävänsä kanssa, joita en kuitenkaan bongannut! Silti tuli hyvä mieli, että ne oli kuitenkin paikalle tullut :)). Tuntemattomat tyypit tsemppas, kuten myös kanssajuoksijat (jotka muuten olivat pääsääntöisesti miespuolista porukkaa..).

Kaikenkaikkiaan sain tuosta juoksusta mielettömästi itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen. Juoksukunto on kohdallaan, mun mittapuulla 1.42.11 puolikkaalla on kova juttu. Neljästä ja puolesta sadasta naisesta 23 ylitti maaliviivan ennen itseä. Oon yhtä kokemusta rikkaampi, haastanut itseni ja voittanut. Nyt on se hetki, kun voi olla reilusti itsestään ylpeä ja se hetki pitää osata käyttää :). Tänään siis fiilistelyä ja huomenna sitten...... lenkille!

Tsemppiä kaikille siihen omaan tekemiseen! Se vaan on niin, että "..mitä ikinä, kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää!"

Jännän äärellä

Tän viikon treenit on tähän aamuun saakka mennyt siten, että tiistaina juoksin 13km sellasta 5:25/km vauhtia ja torstaina sitten kävin päästämässä mun äidin ystävättären yöpymään mun keskustan kämpälle ja matkaa tuli 4km suuntaansa. Mennessä 5:02/km ja paluu sitten verkkaisemmin. Torstai-iltana tuumailin, että olikohan tuo 8km vähän turhan paljon, oli sen verran väsyneet fiilikset. Tilauksessa kun oli levänneet jalat tälle päivälle. No eiliset tuntemukset oli ihan ok. Ilmeisesti takana olleet yövuorot vähän hämäsivät, joten no hätä! Pientä flunssanpoikasta on edelleen, toisinsanoen siis yskää ja aamutukkoisuutta. Kurkkukipuilu on onneksi historiaa, joten summasummarum; parempaan suuntaan! On se kumma, miten aina rupeaa jännittelemään, kun saa numerolapun laittaa rintaansa.. Kuitenkin tää on vasta seitsemäs juoksutapahtuma, mihin olen osallistumassa.

En tiedä voiko siitä joskus tulla rutiinia (?). Toivottavasti ei, sillä tää tunne on mukava :). Olenkin miettinyt, että ensi kesänä voisi osallistua useampiinkin tapahtumiin (hyviä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan!). Keli on aika kolea ja pilvinen, ilmatieteenlaitos lupailee iltapäiväksi kymmentä lämpöastetta. Sadepisarat on sääennusteesta yön aikana otettu pois. Se otetaan, mikä vastaan tulee. Jos huonoa juoksukeliä kaihtaisi, niin kesän päätavoitteeksi olisi pitänyt valita ihan joku muu, kun lokakuussa juostava maastojuoksu :D. Puolikkaan lähtölaukaus on klo 15.15, silloin kokomatkan maratoonarit on taittanut matkaansa jo kolme tuntia! J on hakenut meidän kummankin numerot jo eilisiltana. Onhan sitä siitä huolimatta mentävä ajoissa aistimaan kisatunnelmaa.

Palataan kisaraportin merkeissä :).

Juoksukenkäpostaus, osa II

(osa I aiemmassa postauksessa, kannattaa vilkaista sitäkin!) Olen siis harrastanut juoksua aktiivisesti viitisen vuotta. Oon ollut aina aika "kenkäuskollinen" tyyppi niin harrastuskenkien kuin arkikenkienkin suhteen. Itku meinaa tulla kun hyväksi havaitut ja kauniit kävelykengät (jotka hätätapauksessa käy myös bilekenkinä) alkaa sanoa sopimustaan irti! Viime kesään asti pelasin kenkien kanssa aikalailla niin, että juoksin kesät, talvet, treenit ja kisat samoilla kengillä aina siihen n. tuhanteen kilometriin saakka kunnes ostin uudet. Mukaan on mahtunut Brooksia, Adidasta ja Nikeä sekä yhdet New Balancet, jotka sittemmin osoittautui hasardiostokseksi. Vasta joku vuosi sitten havahduin tähän "useamman kenkäparin taktiikkaan" ja se on kyllä ollut järkevintä koskaan!

Tällä hetkellä omistan neljät parit (sisältää kuva-arvoituksen: etsi käyttämätön kenkäpari!!! :D) käyttökelpoisia, eli alle sen 1000km juostuja kenkiä (linkit Juoksija lehden kenkäklinikkaan, mikäli kyseiset tossut sieltä löytyy):

(olen kyllä pessyt näitä.. eikä nää oo edes kovin vanhoja :D)

Adidas adizero Aegis 2. Sopii sekä neutraalille että lievästi ylipronatoivalle juoksijalle, ei siis ole vahvasti tuetut. Kiertojäykkyys normaali, ei siis vahva eikä löysä. Täysvaimennettu, mutta kevyt ja rullaava kenkä. Käyttöön ottaessa epäilin onko vaimennusta riittävästi pidempiin lenkkeihin, mutta olin väärässä! Suositellaan aina puolimaratonille saakka, mutta mikäli juoksisin katumaratonin nyt, nää olis ehdottomasti mun jalassa. Huippu ostos, vaikka nauhat on kyllä ihan paskat.

Nike Air Pegasus. Neutraali peruslenkkari. Tämänkaltaisilla painelin monta vuotta. On kyllä nyt jäänyt edellä mainittujen tossujen varjoon, tosi pienellä käytöllä ollut tämän kesän. Hyvä ostos tämäkin kenkä, mutta oon nyt vaan sittemmin tykästynyt noihin kevympiin versioihin. Vaikka ei nämäkään mitkään jytkyt ole! Suosittelen kyllä, sopii monelle ja on aika varma valinta. Näillä tuli viime syksynä juostua maraton neljän tunnin rajoille.

Adidas Aegikset ja Nike Pegasukset

Adidas CC Chill. Minimalistinen kenkä. Vaimennusta ei nimeksikään ja todella kiertolöysä. Aloittelijana en lähtisi näillä juoksemaan, mutta kokeneemmälle juoksijalle mukavaa vaihtelua. Lyhyisiin vauhtilenkkeihin. Oon tykännyt juosta myös maastossa, vaikka pohja kerää kiviä aikalailla. Varmaan aika lähellä paljasjalkajuoksua, vaikkei kai mikään paljasjalkakenkä olekaan. Ei jokapäiväiseen käyttöön!

Salomon Speedcross 3. Uusinpaan malliin on pronaatiotuki (onneksi) poistettu ja kenkä käy neutraalillekin askeleelle. Täysvaimennettu maastoon suunniteltu tossu. Näppärä myös talvikäytössä. Saa nähdä, omakohtaista kokemusta kun ei vielä ole. Kyseessä on siis se käyttämätön kenkäpari, jos nyt joku ei tuota kuva-arvoitusta ratkaissut! Heh.

Salomon Speedcrossit ja Adidas Chillit

Itselläni on tiettävästi neutraali askel. Suhtaudun kyllä vähän kriittisesti noihin voimakkaasti tuettuihin kenkiin. Oon vähän sitä mieltä, että mikäli hankkii voimakkaasti tuetut kengät  jotka ohjaa askelta, niin kannattaa kyllä asia tarkistuttaa ihan jollain asiantuntevalla askelklinikalla. Siis sellaisella, jolla ei ole mitään tarkoitusperää myydä sulle kenkää :D. Tai ylipäänsä jos on jotain ongelmia, niin apua kyllä saa vaikka nyt fysiatrilta! Vähän se ehkä maksaa, mutta kerran se kirpaisee ja eipähän ainakaan joudu ojasta allikkoon.

Paljasjalkajuoksua en ole ikinä kokeillut. Varmasti se on jollekulle hyvä ja toimiva juttu. Aika vähän oon sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta edes lukenut. Suinpäin ja paneutumatta asiaan ei kenenkään kannata kenkiä jättää komeron pohjalle! Paljasjalkajuoksuhan on tosi hypetettyä hommaa tänä päivänä. Paljon kirjoitetaan, että kenkä on niin uusi keksintö jne. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kenkä on ihan tosi hyvä keksintö! Ja eiköhän se ole keksitty kutakuinkin samaan aikaan, kun keksittiin se, että ihminen voi kulkea maantietä pitkin. Joten varmaan suhtautumiseni kenkiin (kunnes toisin ilmoitan :D) on sellainen keskiverto; ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen!

Juoksukenkäpostaus, osa I

Ajattelinpa tässä vapaapäivän aamun ratoksi tehdä pari postausta kengistä. Siis lenkkikengistä, ei korkokengistä.. :D. Ensimmäiseen postaukseen ajattelin kirjoitella ihan yleistä tietoa juoksukengistä ja toiseen osioon sitten niitä omia kokemuksia. Juoksukenkien valinta on hyvin henkilökohtainen juttu, mikä sopii toiselle ei välttämättä toiselle käy.

Kenkien valintaan kannattaa uhrata aikaa ja niin, myös rahaa. Ihan hyvän tuntuisten ja ihan hiton hyvän tuntuisten kenkien välillä kannattaa ehdottomasti valita jälkimmäinen ilman hintalapun katsomista. Toki kallein kenkä ei aina ole se paras kenkä! Yleisenä neuvona pidetään myös sitä, että kengät kannattaa laittaa vaihtoon n. 1000 kilometrin välein. Aloitteleva juoksija pärjää kyllä hyvin yksillä kengillä, mutta ei useammasta parista haittaa ole. Erilaiset kengät antavat jalalle erilaisia ärsykkeitä, näin harjoittelu on monipuolisempaa. Paljon juoksua treenaavan kannattaa hankkia erilaisiin käyttötarkoituksiin sopivia kenkiä.

Pronaatio on jalan luonnollinen iskunvaimennusmekanismi. Kaikki meistä pronatoivat. Ongelmia saattaa tulla, mikäli pronaatio on liiallista. Tällöin askellusta kutsutaan ylipronatoivaksi. Ylipronaatiossa nilkat kääntyvät askelluksen aikana liikaa sisäänpäin. Kengänpohjien sisäsyrjien voimakas kuluminen voi olla merkki ylipronatoivasta askeleesta.

Supinointi kuuluu myös jokaisen askellukseen; Supinaatio jäykistää nilkan askelluksen loppuvaiheessa ja mahdollistaa varvastyöntövaiheen. Mikäli puhutaan supinoivasta askeleesta tarkoittaa se yleensä liiallista supinointia ts. alipronatoivaa askelta, vasta tällöin supinointi saattaa olla haitallista. Kengänpohjien ulkosyrjien voimakas kuluminen voi olla merkki liiallisesta supinaatiosta.

Neutraalissa askelluksessa paino jakautuu tasaisesti koko jalkapohjalle. Jalka siis pronatoi vaimentaakseen iskua ja supinoi mahdollistaakseen askeleen varvastyöntövaiheen. Kengät kuluvat yleensä tasaisesti koko pohjalta. Footbalancen verkkosivujen mukaan yleisin askeltyyppi on ylipronatoiva askel, harvinaisin supinoiva (alipronatoiva) askel ja noin neljäsosa askeltaa neutraalisti. Kenkiä hankkiessa askeltyyppi kannattaa aina tarkistuttaa ulkopuolisella asiantuntijalla (asiantuntevissa urheilukaupoissa on kyllä asiaan perehtyneitä myyjiä/vierailevia asiantuntijoita varsinaiselle askelklinikalle ei välttämättä tarvitse mennä)! Itse kysyisin ennen ostopäätöstä useammastakin liikkeestä mitä kenkiä suosittelisivat.

Myynnissä on pronaatiotuettuja sekä neutraaleja kenkiä. On hyvä muistaa, että sekä yli- että alipronaatiolle on syytä tehdä jotain vasta kun ne aiheuttavat oikeasti ongelmia! Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että mikäli ongelmat eivät tutkitusti johdu liiallisesta pronaatiosta, on neutraali kenkä järkevin vaihtoehto. Lievästi ylitse pronatoivan askeleen omaavan ilman ongelmia juoksevan kaverin kannattaa ehkä tarkkaan harkita onko pronaatiotuelle tarvetta. Neutraali kenkä tuskin aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin se, jos puolihuolimattomasti määritellään askel ylipronatoivaksi ja vedetään tuetut kengät jalkaan! Tämän on myös kenkäsuunnittelijat huomanneet ja neutraalien kenkien markkinat ovat nyt huomattavasti paremmat, kuin reilu viisi vuotta sitten juoksuharrastuksen aloittaessani.

Myös kenkien kiertojäykkyys vaihtelee. Nimensä mukaan kiertojäykyys on sitä kuinka paljon kenkä antaa periksi kun sitä kääntää päkiä- ja kantaosasta eri suuntiin. Kiertojäykkyys ei ole sama asia kuin pronaatiotuki, vaikka se usein siihen yhdistetään! Kiertojäykkyyttä tarvitaan silloin, kun askel kääntyy sisäänpäin askeleen aikana. Ylipronaatiossa jalka on sisäänkääntynyt jo maahaniskuvaiheessa. Ylipronatoiva askel kuitenkin tarvitsee enemmän kiertojäykkyyttä kuin neutraali tai supinoiva askel. Yliprotoivalle juoksijalle kiertojäykkä neutraali kenkä voi olla parempi vaihtoehto kuin pienellä pronaatiotuella varustettu kiertolöysä kenkä.

Iskunvaimennus vaihtelee kengissä. Kevyissä kisakengissä iskunvaimennusta on vähemmän kuin harjoituskengissä. Iskunvaimennusta mietittäessä on otettava huomioon kenkien käyttötarkoitus. Esim. maastossa tarvitsee vähemmän iskunvaimennusta, kuin asfaltilla juostessa. Myös juoksijan paino ja nilkan oma iskunvaimennus vaikuttaa tähän. Iskunvaimennuksen määrä siis vaihtelee täysvaimennetuista kengistä aina paljasjalkatossuihin saakka!

Mun kengät!

Jipii. Kenkäkommellukset on historiaa ja tämä Wannabe Juoksija on nyt Salomon Speedcrossien omistaja. Ensimmäiset kunnon maastotossut.. Myöskin ekat kengät, joissa on pikalukitus. Kävelytuntumaltaan just mulle tehdyt. Huomenna on olosuhteiden pakosta juostava lenkki maantiellä ja lauantaina on puolimaraton, mutta ei taida malttaa odottaa ens viikkoon.. Että ehkä mun on kuitenkin pakko jossain välissä käydä edes muutaman kilometrin verran metsässä noilla hölkkäämässä. Ehdottomasti mun on "ehkä" myös "pakko" laittaa jotain limenvihreää urheiluvaatetta hankintalistalle..

Oon niin hyvällä mielellä noista kengistä sekä ulkoilukauppa.comin ystävällisestä ja tehokkaasta palvelusta ettei jaksa v***ttaa tämä edelleen jatkuva yskä ja tukkoisuus eikä edes yövuorojen välipäivänä neljään tuntiin jääneet unet!

Nyt on jokatapauksessa pakko lähtee yrittämään vielä unta palloon. Muuten tulevasta yöstä tulee niiiiiin pitkä ja niiiiiiin vaikea.