Surullinen päivä maratonmaailmassa

Kantapää alkaa olla parempi ja viikonlopulla kävin höntsäämässä kympin verran. Seuraavana päivänä oli ehkä pieniä tuntemuksia, mutta ei lienee syytä huoleen. Tänään käytiin Jn kanssa pitkiksellä ympäri Jyväskylää. Vaihteeksi lenkki oli yhdensuuntainen, lähtö OK-autolta ja maali Vaajakoskella. Kilometrejä kertyi hieman vajaa 23 ja vauhti oli siinä 6:20/km luokkaa. Illalla vielä kotijumpat ja venyttelyt. Jännä nähdä mitkä on tuntemukset huomenna. Nyt olisi tämä kuluva yö valvottava, tällä kertaa vain yksittäinen yövuoro. Kaikenkaikkiaan varsin mukava päivä takana.

Toisin on asiat muualla. Jokainen on varmasti lukenut uutisia Bostonin maratonin tapahtumista. Olen ylipäänsä aika herkkä kaikennäköisille tämän kaltaisille uutisille ja jollain tapaa se järkyttää ehkä vielä enemmän, kun kyseessä on siihen "omaan maailmaan", eli "juoksumaailmaan" kohdistuva terroriteko. Mikään massatapahtuma ei näköjään tämänkaltaisilta asioilta ole suojassa. Aika näyttää, millaisia vahinkoja tämä saa aikaan ja itsestä tuntuu nuo kantapääkivut nyt lähinnä huvittavalta. Tuomas Enbuske tiesi twiitata, että monet maratonit ovat juoksunsa päälle juosseet vielä sairaalaan luovuttamaan loukkaantueille ihmisille verta. Vastassa on yhteisö, jota ei noin vain horjuteta tai lannisteta.