Eilen korkattiin kisakausi juoksutapahtumien osalta ja nyt on luvassa ensimmäistä kisaraporttia. Alustavissa suunnitelmissa oli osallistua Pentin pinkaisuun, paikalliseen kymmenen kilometrin juoksutapahtumaan, mutta oikeastaan vasta viime viikon alussa löin lukkoon tuon suunnitelman. Mulla on ollut tapana muutamaan juoksukisaan osallistua per vuosi, mutta haaveissa olisi juosta kisoja enemmänkin. Se vaatii pientä ajattelutavan muokkausta, jos "kauden päätavoite" on syksyllä, ei lienee keväällä voi paukutella ennätyksiä, jotka eivät myöhemmin vuodesta olisi rikottavissa. Pikkuhiljaa alan myös näkemään juoksutapahtumat parhaimpina treeneinä ja testeinä. On myös mukava osallistua juoksutapahtumaan ja olla omalta osaltaan kantamassa kortea kekoon erilaisten tapahtumien hengissäpysymiseksi ja kestävyysjuoksun suosion lisäämiseksi. (Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon, että yritin etsiä teille linkkiä uutiseen juoksusta, mutta juttua siitä oli ainoastaan Keskisuomalaisen paperiversiossa, hyvin pienesti).
Kyseessä oli siis Pentin pinkaisu, 10km Jyväskylän Vaajakosken katuja. Nimi juontaa paikallisesta kestävyysjuoksija Pentti Virmalaisesta ja tapahtuman järjestäjänä toimii Vaajakosken Kuohu. Tapahtuma järjestettiin nyt seitsemättä kertaa, aina näin keväisin. Samalla reitillä juostaan myös talvisin testijuoksusarjaa. Tämänvuotinen Pentin pinkaisu sai ennätysmäärän osanottajia liikkeelle, 188 juoksijaa. Tiet olivat tarkoitus puhdistaa hiekasta ja pölystä, mutta kovien yöpakkasten vuoksi ei sitä voinut tehdä. Reitti oli siis hiekkainen ja pölyinen, osin luminenkin. Profiililtaan reitti on kohtalaisen haastava katujuoksuksi, kokonaisnousua reitillä on 100m. Kaikenkaikkiaan mukava tapahtuma, joka ehdottomasti täytyy kevätohjelmaan ottaa vakkariksi mukaan.
Selkeää tavoitetta oli vaikea tehdä, takana on kuitenkin useampi löysäilykuukausi ja kovempia lenkkejä on tullut thetyä vasta muutamana aiempana viikkona. Toisekseen, tämä oli myös ensimmäinen kympin kisani, jos ei Laajavuoren extreme runia lasketa mukaan. Edeltävän yön olin hoitamassa siskon mukulaa ja aamu meni siinä Lotalle aamupalaa touhutessa jne. Yhdeksitoista pyöräilin kotiin ja tulihan se tuttu jännityskin sieltä! Lähtö oli klo 13. Jalat tuntui kuntoon nähden hyviltä, mitä nyt nousut hieman hapottivat, etenkin se viimeinen. Viimeisillä kilometreillä ajattelin, että kuinka tämä kymppi onkaan lyhyt matka, siitä ajatuksesta sai energiaa painaa maaliin. Kello pysähtyi loppujenlopuksi aikaan 48.23. Loppuaikaan täytyy kyllä olla olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Realistista on myös lyödä myöhemmin kesällä kympille kunnon ennätys ajatellen, että nyt keskivauhti oli 4.50min/km ja viimevuotisella puolimaratonilla keskivauhdit oli 12.66km kohdassa 4.48min/km ja maalissa 4.54min/km.
Nyt on lähtökohdat kesälle lyöty tiskiin ja kisasta sai reippaasti motivaatiota ja uskoa tuleviin treeneihin!
P.S. Ainoana pikkumurheena tässä on nyt kantapää. Tänään oli niin palava halu palauttavalle höntsälenkille, mutta kantapää on pirun arka. Niin arka, ettei sille kärsi oikein edes astua. Se on varmaan äkkiseltään asfalttijuoksusta v**tuuntunut. Eikö se yhdellä, max. kahdella huilipäivällä siitä. Ihan varmasti. Sen tehtävä on kestää, kun mä juoksen.
P.P.S. Täällä oikean juoksijan tunnelmia kisasta. Miesten sarja oli varsin kovatasoinen, kun kymmenen ensimmäistä (oikeaa!) kisailijaa paukutti reitin alle 34 minuuttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3