Jalkojen pituusero

Lueskelin tuossa vanhoja Juoksija -lehtiä ja sieltä osui kirjoitus jalkojen pituuserosta. Ajattelinpa postata teille oman tarinani koskien tuota asiaa ja rasitusvammoja. Tämän blogin elinkaaren aikana mulla on niitä ollut oikeastaan aika vähän. Edeltävinä vuosina olen kärsinyt oikean säären kipeytymisestä. Pohjelihasten kireyttä olen kyllä saanut hierojalla aukaistua, mutta kyse ei ole ollut vain siitä. Vantaan maratonin alla 2011 kipu äityi niin pahaksi, että ennen juoksua päätin käydä fysiatrilla asiaa selvittelemässä. Diagnoosi sieltä oli seuraavanlainen: "Luuärsytys/rasitusosteopatia ei täysin poissuljettu, mutta enemmän tuntuisi luukalvon ärsytykseltä. Suosittelen maratonin jättämistä väliin, mutta todennäköisesti sinne kuitenkin menee (:D). Vas. alaraaja korotuksin mitattuna noin sentin lyhyempi. Pituusero vaikuttaa kuormituksiin, jatkossa käytää vaemmalla 0.5 sentin korotusta."

Vantaallehan mentiin ja kipu jatkui loppuvuodestakin. Työterveyslääkärin toimesta jalka varmuudenvuoksi kuvattiin, eikä rasitusmurtumaa luojan kiitos löytynyt. Jossain vaiheessa vaiva helpotti ja korotus on katukengissä ollutkin käytössä. Viime kesänä en tämänkaltaisista ongelmista kärsinyt, osatekijänä varmasti se, että juoksin suurimman osan lenkeistäni maastossa epätasaisilla ja pehmeillä alustoilla ja iskutus oli pienempi. Tilalle on tuosta tullut sitten toisenlainen vaiva, nimittäin ajoittain ilmenevä pakarakipu. Itse pidän kipua hermoperäisenä, toisinaan jalat tuntuvat ihan eriparilta. Tuo kipu on vasemmalla puolen, eli lyhyemmän raajan puolella. Venyttelen kyllä ahkerasti ja hierojallakin on tullut käytyä, mutta vaiva on siitä huolimatta toistuva. En ole aivan varma, onko tuota kipua esiintynyt ennen fysiatrilla käyntiä vai onko se tavallaan jäänyt tuon säären kipeytymisen varjoon silloin. Vaiva kyllä tuli ainakin tajuntaan aikalailla samoihin aikoihin, sillä säären kuvantamisen yhteydessä sain työterveyslääkäriltä myös määräyksen fysioterapiaan, jossa muutaman kerran 2011-2012 vuodenvaihteessa kävinkin.

Tuolloin fysioterapeutti tuumasi, että mikäli tuo pakarajuiliminen ei ala helpottamaan, niin hän suosittelee OMT-fysioterapiaa. Tilanne on siitä pysynyt aikalailla samana, toisinaan kipua tuntuu melko paljonkin, toisinaan taas vähemmän. Joskus nappailen omatoimisesti kuurin Buranaa tai Arcoxiaa ja sillä hyvä. Juoksemaan olen pystynyt, vaikkakin joskus lenkillä tai sen jälkeen pakaraan juilinut kovastikin. Kaikenkaikkiaan olen aika huono valittamaan ja ehkä ihminen tottuu tuollaisiin vaivoihin aika helposti. Ehkä sitä myös typeryyttään ajattelee, että niin kauan kun kykenee harrastamaan, on turha kovin paljoa julkisesti valittaa. Saati sitten mennä lääkärille tyyliin "juoksen tässä useita kymmeniä kilometrejä viikossa ja nyt sitten sattuu"! Ihan typerää ajattelua, vielä ihmiseltä, joka on hoitaja ammatiltaan! Tuosta asiasta voisi kirjoittaa vaikka oman postauksen. Nyt kuitenkin homma on ärsyttänyt siinä määrin paljon, että työterveystarkastuksen yhteydessä mainitsin asiasta hoitajalle, joka antoi asiaan liittyen lääkäriajan. Nyt on sitten tänään aika lantion alueen röntgenkuvaan sekä lähete OMT-fysioterapeutille.

Sitten yleiseen asiaan jalkojen pituuserosta. Olen aika paljon lueskellut tässä vuosien aikana tietoa asiasta. Lääketieteessähän tässä asiassa on runsaasti erilaista käsitystä. Toisen koulukunnan (ehkä sen suuremman) mielestä jalkojen rakenteellinen pituusero on yleistä ja vaivojen ilmentyessä ne korjataan juuri tasaamalla kuormituksia. Jälkimmäinen asia on ehdottomasti faktaa, mikäli kyse on rakenteellisesta viasta. Osa taas on sitä mieltä, että suurin osa tälläisistä tapauksista johtuu toiminnallisista seikoista (SI-nivelen siirtymät, lihaskireydet tms.) ja jalkojen rakenteellinen pituusero on harvinaista. Näin kuormitusten tasaaminen korotuksin voi viedä ojasta allikkoon.

Tuossa juoksija lehden artikkelissa ei otettu kantaa kummankaan asian puolesta. Ehdotonta oli vain se, että tärkeintä on selvittää luotettavasti johtuuko jalkojen pituusero rakenteellisesta vai toiminnallisesta seikasta. Hoito sitten sen mukaan. Artikkelissa todettiin myös alaraajojen pituuseron tutkimisen olevan haastavaa ja tuloksellisen hoidon saavuttamisen vaativan kärsivällisyyttä. Oma käyntini fysiatrilla keskittyi enemmän rasitusosteopatian selvittämiseen ja tuo pituuseromittaus kävi hyvin nopeasti. Näin jälkeenpäin, vaivojen edelleen jatkuessa, on tullut mieleeni, jos kyseessä olisikin toiminnalliset seikat. Kavuikäisenä koululääkäri sanoi minulla olevan lievää skolioosia, silloin ei jalkojen pituuserosta mainittu mitään. Monessa yhteydessä (fysioterapiassa, yleislääkärillä, olkapääleikkauksen yhteydessä, jopa hammaslääkärissä!) on myös todettu, että minulla on yliliikkuvat nivelet. Myös noiden asioiden yhteyksiä on tullut pohdittua.

Nyt kysyisinkin, onko teissä lukijoissa ketään, jolla olisi tietoa tai kokemuksia kyseisistä asioista? Hyviä OMT-fysioterapeutteja Jyväskylästä saa myös todellakin suositella!! Yksi nimi on kyllä keskusteluissa noussut yli muiden, mutta muitakin ehdotuksia otetaan vastaan. Parastahan tietysti olisi, jos suositteluna kuulisi tuon samaisen kaverin :). OMT-fysioterapia on senverran hintavaa touhua, että mielellään päätyisi sille parhaalle. Lukemani mukaan niissäkin on paljon eroja. Lisäksi kiinnostaa myös mm. kaikenlaiset kokemukset esimerkiksi kiropraktikoista. Jotenka kertokaahan omista, tai vaikka kaverin, kokemuksista!