Muutama ajatus Bostonista

Media on tulvinut tänään Bostonin tapahtumia ja itsekin aion niistä vielä vähän kirjoittaa. Tapahtumat valkenivat kaikessa kauheudessaan yön aikana ja niitä uutisia tuli valvoskellessa toisten unta seurattua. Melko paljon ne ovat sitten tänään mieleen tulleet, eikä niiltä toisaalta ole voinut välttyäkään. Juoksumaailma ei ehkä ole tämän jälkeen sama kuin ennen. Bostonin maraton on monen maratoonarin haave kaikessa legendaarisuudessaan. Nyt tuo maraton on myös liian monen ihmisen painajainen. Jokainen hirmuteko ja vastoin luontoa tapahtuva kuolema on maailmassa liikaa. Kuitenkin toiset tapahtumat jättävät jälkiä ja herättävät ajatuksia enemmän kuin toiset.

Tämän tapauksen tekee minun mielestäni erityisen vakavaksi se, että kohteena olivat ympärimaailmaa yhteenkokoontuneet tavalliset tervehenkistä elämää viettävät siviilit. Ei puoluekantoja, ei uskontoa, ei tiettyä kansalaisuutta, ei maailman huippuja millään alueella. Vain ihan tavallisia juoksijoita, heidän läheisiään ja heitä kannustavia ihmisiä. Ei sillä, etteikö muunkaltaiset iskut olisi surullisia tai vakavia. Tämä vain jollain tavalla kertoo maailman arvaamattomasta epäinhimillyydestä.

On äärimmäisen surullista ajatella niitä kontrasteja, joita tämä tapahtuma itselle tuo mieleen. Kuinka ihminen juoksee fyysisesti kovan sekä raskaan matkan ja seuraavassa hetkessä menettää ne jalkansa, jolla tuon matkan juossut. Jokainen maratonin juossut tietää sen euforisen tunteen, jonka maratonin juokseminen saa aikaan. Ihminen ei ole silloin lähelläkään normaalia mielentilaa. On vaikeaa ja kamalaa kuvitella, että tuo tunne voidaan yhdessä hetkessä kääntää kauhuksi ja järkytykseksi, vaikka mitään fyysistä vahinkoa ei olisi tapahtunutkaan. Kuinka mieli tälläisen käännöksen selvittää. Puhumattakaan sitten siitä, kuinka surullista on se, että yksi uhreista oli vasta elämänsä alkutaipaleella oleva nuori poika.

Viime vuosien tapahtumat, ihan täällä kotimaassakin, saa aika-ajoin ajattelemaan, että onko missään enää turvallista. Ei ehkä ole, mutta siinä pelossa ei voi elää. Siitä huolimatta tämänkaltaisten asioiden sattuessa, on sen eteen hiljennyttävä. Toivoen voimia jokaiselle, jota tämä koskettaa. Kiitollisena siitä, mikä itsellä on hyvin.

Surullinen päivä maratonmaailmassa

Kantapää alkaa olla parempi ja viikonlopulla kävin höntsäämässä kympin verran. Seuraavana päivänä oli ehkä pieniä tuntemuksia, mutta ei lienee syytä huoleen. Tänään käytiin Jn kanssa pitkiksellä ympäri Jyväskylää. Vaihteeksi lenkki oli yhdensuuntainen, lähtö OK-autolta ja maali Vaajakoskella. Kilometrejä kertyi hieman vajaa 23 ja vauhti oli siinä 6:20/km luokkaa. Illalla vielä kotijumpat ja venyttelyt. Jännä nähdä mitkä on tuntemukset huomenna. Nyt olisi tämä kuluva yö valvottava, tällä kertaa vain yksittäinen yövuoro. Kaikenkaikkiaan varsin mukava päivä takana.

Toisin on asiat muualla. Jokainen on varmasti lukenut uutisia Bostonin maratonin tapahtumista. Olen ylipäänsä aika herkkä kaikennäköisille tämän kaltaisille uutisille ja jollain tapaa se järkyttää ehkä vielä enemmän, kun kyseessä on siihen "omaan maailmaan", eli "juoksumaailmaan" kohdistuva terroriteko. Mikään massatapahtuma ei näköjään tämänkaltaisilta asioilta ole suojassa. Aika näyttää, millaisia vahinkoja tämä saa aikaan ja itsestä tuntuu nuo kantapääkivut nyt lähinnä huvittavalta. Tuomas Enbuske tiesi twiitata, että monet maratonit ovat juoksunsa päälle juosseet vielä sairaalaan luovuttamaan loukkaantueille ihmisille verta. Vastassa on yhteisö, jota ei noin vain horjuteta tai lannisteta.

Suunnittelua..

Olen aiemminkin postannut vuorotyön ja harjoittelun yhdistämisestä. Nyt opisken myötä on tuossa asiassa taas yksi haaste lisää. Haastavaa ei ole noita asioita yhdistää, mutta jokseenkin haastavaa on yhdistää nuo edellämainitut asiat oikein ja järkevästi. Useita, todella useita, kertoja olen miettinyt, että viikottaisten kilometrien ja treenikertojen laskeminen on typerää. Vuorotyötä tehdessä ei ole kovinkaan helppoa mennä eteenpäin ajatuksella, että pitkä lenkki sunnuntaina, kolme kovaa viikkoa, yksi kevyempi jne. Siitä huolimatta ajatusmaailma on tähänmennessä aina lipunut ns. "viikkoajatteluun". Mikä on teidän tapanne jaksottaa harjoittelua? Erityisen mielelläni lukisin vuorotyötä tekevien kommentteja :).

Tulevaa kesää ja tavoitteista harjoittelua miettiessäni on tullut taas mieleen ajatus harjoittelun jaksoittamisesta periodeihin. Ns. harjoitusperiodeihin, jotka olisivat pituudeltaan 5-10 päivää. Jakso alkaisi pitkää lenkkiä seuraavasta päivästä ja päättyisivät luonnollisesti päivään, jona juostaan pitkä lenkki. Siihen välille rakennetaan sitten muut harjoitukset, palauttavat ja vk-lenkit. Harjoituksia tulisi tietysti eri määriä eri jaksoille, sillä jaksojen pituudet väkisinkin vaihtelevat. Noista harjoitusjaksoista voisi sitten peilata ns. keskimääräisiä päiväkilometrejä entiseen viikkokilometriharjoitteluun, jossa kilometrit vaihtelivat kaikkea 5km/pvä (35km/vko) 10km/pvä (70km/vko) välillä. Nuo keskimääräiset kilometrit tulisi tietysti pitää sillä tasolla, millä ajattelisi viikkojaksoituksessa juosevan. Ehkä tuohonkin ajatteluun/harjoitteluun tottuu, kun sitä aikansa tekee, mutta näin aluksi tuntuisi järkevältä tosiaan jollain tavalla peilata sitä viikkojaksoitukseen. Miltäs kuulostaa?

P.S. Alottakaahan varoen se asfalttijuoksu! Mulla on kantapää edelleen aika kipeä ja tämänkin päivän lenkki on jäissä. Oikeastaan se on sen verran kipeä, että päätin lenkkien olevan jäissä viikonloppuun. Buranakuuri ja kylmähoitoa. Yritän pitää myös pään kylmänä. Hemmetin hemmetti!

Eka kisaraportti 2013

Eilen korkattiin kisakausi juoksutapahtumien osalta ja nyt on luvassa ensimmäistä kisaraporttia. Alustavissa suunnitelmissa oli osallistua Pentin pinkaisuun, paikalliseen kymmenen kilometrin juoksutapahtumaan, mutta oikeastaan vasta viime viikon alussa löin lukkoon tuon suunnitelman. Mulla on ollut tapana muutamaan juoksukisaan osallistua per vuosi, mutta haaveissa olisi juosta kisoja enemmänkin. Se vaatii pientä ajattelutavan muokkausta, jos "kauden päätavoite" on syksyllä, ei lienee keväällä voi paukutella ennätyksiä, jotka eivät myöhemmin vuodesta olisi rikottavissa. Pikkuhiljaa alan myös näkemään juoksutapahtumat parhaimpina treeneinä ja testeinä. On myös mukava osallistua juoksutapahtumaan ja olla omalta osaltaan kantamassa kortea kekoon erilaisten tapahtumien hengissäpysymiseksi ja kestävyysjuoksun suosion lisäämiseksi. (Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon, että yritin etsiä teille linkkiä uutiseen juoksusta, mutta juttua siitä oli ainoastaan Keskisuomalaisen paperiversiossa, hyvin pienesti).

Kyseessä oli siis Pentin pinkaisu, 10km Jyväskylän Vaajakosken katuja. Nimi juontaa paikallisesta kestävyysjuoksija Pentti Virmalaisesta ja tapahtuman järjestäjänä toimii Vaajakosken Kuohu. Tapahtuma järjestettiin nyt seitsemättä kertaa, aina näin keväisin. Samalla reitillä juostaan myös talvisin testijuoksusarjaa. Tämänvuotinen Pentin pinkaisu sai ennätysmäärän osanottajia liikkeelle, 188 juoksijaa. Tiet olivat tarkoitus puhdistaa hiekasta ja pölystä, mutta kovien yöpakkasten vuoksi ei sitä voinut tehdä. Reitti oli siis hiekkainen ja pölyinen, osin luminenkin. Profiililtaan reitti on kohtalaisen haastava katujuoksuksi, kokonaisnousua reitillä on 100m. Kaikenkaikkiaan mukava tapahtuma, joka ehdottomasti täytyy kevätohjelmaan ottaa vakkariksi mukaan.

Selkeää tavoitetta oli vaikea tehdä, takana on kuitenkin useampi löysäilykuukausi ja kovempia lenkkejä on tullut thetyä vasta muutamana aiempana viikkona. Toisekseen, tämä oli myös ensimmäinen kympin kisani, jos ei Laajavuoren extreme runia lasketa mukaan. Edeltävän yön olin hoitamassa siskon mukulaa ja aamu meni siinä Lotalle aamupalaa touhutessa jne. Yhdeksitoista pyöräilin kotiin ja tulihan se tuttu jännityskin sieltä! Lähtö oli klo 13. Jalat tuntui kuntoon nähden hyviltä, mitä nyt nousut hieman hapottivat, etenkin se viimeinen. Viimeisillä kilometreillä ajattelin, että kuinka tämä kymppi onkaan lyhyt matka, siitä ajatuksesta sai energiaa painaa maaliin. Kello pysähtyi loppujenlopuksi aikaan 48.23. Loppuaikaan täytyy kyllä olla olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Realistista on myös lyödä myöhemmin kesällä kympille kunnon ennätys ajatellen, että nyt keskivauhti oli 4.50min/km ja viimevuotisella puolimaratonilla keskivauhdit oli 12.66km kohdassa 4.48min/km ja maalissa 4.54min/km.

Nyt on lähtökohdat kesälle lyöty tiskiin ja kisasta sai reippaasti motivaatiota ja uskoa tuleviin treeneihin!

P.S. Ainoana pikkumurheena tässä on nyt kantapää. Tänään oli niin palava halu palauttavalle höntsälenkille, mutta kantapää on pirun arka. Niin arka, ettei sille kärsi oikein edes astua. Se on varmaan äkkiseltään asfalttijuoksusta v**tuuntunut. Eikö se yhdellä, max. kahdella huilipäivällä siitä. Ihan varmasti. Sen tehtävä on kestää, kun mä juoksen.

P.P.S. Täällä oikean juoksijan tunnelmia kisasta. Miesten sarja oli varsin kovatasoinen, kun kymmenen ensimmäistä (oikeaa!) kisailijaa paukutti reitin alle 34 minuuttia!

Kevättä ilmassa!

Tälle viikolle on tullut heitettyä muutama kevyt peruslenkki. Viikko on ollut kohtalaisen hektinen ja oikeastaan ensimmäistä kertaa myös kouluhommat painavat päälle ja ovat aiheuttaneet jonkinlaista stressinpoikasta. Tai oikeastaan niiden kouluhommien tekemättömyys. Kelit on ollut suotuisia ja aikaa viettäisi paljon mieluummin ulkona, kun kotona koneen tai kirjojen äärellä. Työputkikin on taas ollut melkoinen, mutta tänä aamuna alkoi vihdoin ja viimein jo pitkään kaivatut vapaat. Keskiviikkona tuli höntsäiltyä Harjun vielä lumisia polkuja kymppikilsan verran. Kyseisellä mailin mittaisella reittillä ei juuri talvikunnossapitoa ole, mutta lenkkeilijät on huolehtinut siitä, että poluilla on lumi tamppaantunut. Siitä alkaa hetki ollakin aikaa, kun viimeksi polulla on tullut juostua.

Luonnon ja maisemien muutoksen seuraaminen on kyllä yksi juoksemisen suurista nautinnoista. Nyt keväällä on helppo sanoa, että onhan se luminenkin maisema kaunis, ei siitä mihinkään pääse. Se on vaan aivan liian pitkän ajan. Kaikki on niin erilaista joka kuukausi kesäaikaankin. Parhaiten sen huomaa paikoissa, johon talvisin pääsee vain suksilla. Voi miks mä en tänä talvenakaan ruvennut hiihtäjäksi?? Meidän perheessä seurataan tiiviisti jäiden lähtöä ja puhutaan siitä, mihin aikaan viime vuonna pääsi pururadalle juoksemaan, missä kunnossa kuntokymppi oli mihinkäkin aikaan ja koska sinne ekan kerran edes pääsi... Ja hei, oon oikeesti alle kolmekymppinen kaupunkilaisnuori, eikä mun mieskään mikään maalaisseniori ole :D. Oikeastaan ihan liian vähän tulee liikuttua luonnossa muutoin, kun lenkkeilyn nimissä.

Hyvää viikonloppua!

Täysillä päin maratonia!

No niin. Tulevan kesän tavoitteet on sitten yhdessä pääsiäisviikonlopussa lyöty uskomattoman jäätäväksi. Pääsiäislauantaina sain vihdoin laitettua ilmottautumisen vetämään Finlandia Marathonille. Tavoitteena juosta kokonainen maraton ennätysaikaan. Jokunen viikko sitten osallistuin myös vitsillä (niinkun nyt kaikenlaisiin kilpailuihin osallistutaan, paitsi juoksukilpailuihin :D) kilpailuun, jossa oli jaossa 50 paikkaa Helsinki City Marathonille Gatorade -juoksutiimiin, kun väsäsi motivoivan taustakuvan aikajanalleen Gatoraden facebook -ryhmässä.

No kuinka ollakaan tänään oli tullut sähköpostia, jossa kerrottiin mun olevan yksi kyseisen kilpailun voittajista. Siis whaaat? Minä, joka en koskaan voita muuta, kuin satunnaisesti itseni! Helsinki City Marathonhan juostaan 17.8. Tarkalleen ottaen siis neljä viikkoa ennen Finlandia Marathonia. Tuskin lähtisin oma-aloitteisesti ottamaan osaa tuohon Helsingin tapahtumaan, mutta näin ainutlaatuinen juttu on kyllä ehdottomasti käytettävä hyväksi!

Suunnitelma näiden kahden juoksutapahtuman suhteen tulee olemaan seuraavanlainen. Helsinkiin on lähdettävä yrittämään ennätystä ja Jyväskylän pidän avoinna (niin, peruttuahan en tuota ilman lääkärin todistusta edes saa :D). HCM:n jälkeen täytyy tunnustella fiiliksiä ja mahdollisesti vaihtaa Jyväskylän maraton puolikkaaseen, mikäli siltä tuntuu.. Onneksi tuota matkaa on mahdollisuus viimemetreilläkin vaihtaa. Kaksi täysillä vedettyä kaikki mehut pois -maratonia neljän viikon välein on aikalailla mahdottomuus, mutta kun kyse on "kuningasmatkasta", ei koskaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Siksipä on ihan turhaa ruveta tässä vaiheessa tekemään mitään peliliikkeitä tuon jälkimmäisen (tai kummankaan) kilpailun suhteen.

Mä en nyt oikeastaan tähän tekstiin saa kaikkia pohdiskelemiani asiota, oon sen verran hämmästynyt.. Mutta voin luvata, että aiheesta lienee jokunen kirjoitus on jatkossa luvassa :).

Hyvää pääsiäisen jälkeistä arkea kaikille! Tästä kesästä tulee NIIN JÄNNÄ!

P.S. Mun äiti sanoi tänään, että kaikki mihin vitsillä tai jotenkin puolitosissaan rupeen (niinkun nyt tän lisäksi esim. tuo ammattikorkean haku), tuntuu käyvän toteen. Lauantaina ajattelin lotota. Ihan läpällä tietenkin!

26/03/13

Ihanat neljä vapaapäivää on "viimeistä iltaa" vaille taputeltu. Eilen käytiin tosiaan Jn kanssa höntsäämässä (jo perinteeksi muodostunut, tämäkin) Saarenmaan lenkki. Parikymmentä kilometriä Jyväskylän harva-asutusalueella. Maantietä, puolittain pikitietä ja puolittain soraa. Vielä toki pohja oli aikapitkälti lunta, mutta suliakin pätkiä löytyi. Aikaa meni vähän reilu pari tuntia ja palkkarit lenkin päälle maistui.

Yksi viimeaikaisia hankintoja on tuo OBH-Nordican blenderi. Eilispäivän satsi (jota myös smoothieksi kai kutsutaan) sisälsi maitorahkaa, mysliä, punaisia viinimarjoja, mustikoita, vadelmakeittoa ja lorauksen vettä. Omnom. Tänään on ollut välipäivä urheilusta vaikkakin kävelty on aikalailla. Jälleen kerran hengailtiin tovi satamassa, tälläkertaa seurana oli mun veli sekä sen pari kaveria.

Ulkoilun lisäksi kävin vähän urheilukaupoissa (tälläkertaa ostamatta mitään!) ja HOPS-keskustelussa Tutor-opettajan kanssa. Pikkuhiljaa alkaa nuo opiskelukuviotkin hieman selkiytyä. Rekisteröidyin myös CrossFit Jyväskylän verkkosivuille. Tuo sali tulee siis aukaisemaan ovensa toukokuussa. Resteröimisen jälkeen pääsi näkemään tarkempaa aikataulua ja muutakin infoa, kuten esimerkiksi hinnaston. Melko hintavia, mutta kuitenkin odotusten mukaisia ja realistisia, nuo harjoitusmaksut mun mielestä on:

 

 

Harjoitusmaksut:	€
EAZY -alkeiskurssi, 12 kertaa	108
ONRAMP -peruskurssi, 12 kertaa	128
HARDRoutine-jatkokurssi, 12 kertaa	148
Level I-IV Graduointi / katselmus	38
Personal Training kk	358
Pienryhmät (2-5 hlöä) kk	288
Kuukausimaksu *	78
Kertamaksu *	18

*Edellyttää ONRAMP- tai EAZY- kurssin käyntiä tai aikaisempaa kokemusta CrossFitistä.

Kanta-asiakkuus *	€/kk
24 kk	58
12 kk	68
Toistaiseksi voimassa	78

Vähän erilainen lenkki

Lenkkeilyn ja juoksemisen ei aina tarvitse olla kovaa menoa. Jännä, että just mä sanon noin. Tänään oli vähän erilaisempi lenkki. Hölkkäsin nimittäin anopin luo kahville siinä puolenpäivän aikaan, matkaa tuli piirun verran vajaa kolme kilometriä. Siinä aikani kahviteltua jatkoin matkaa vajaat kolme kilometriä hölkäten AKn luokse, josta lähdettiin Jyväsjärven rantaan kävelemään. Käveltiin arviolta neljä viisi kilometriä ja käytiin kevään ekoilla terassikahveilla (EI siis siiderillä!). Sieltä hölkkäsin ruokakauppaan kolme kilsaa, josta kauppakamoineni kävelin vielä kilometrin takaisin himaan. Keli oli mitä mainioin ja teki vaan mieli olla ulkona.

Jyväskylän satama tänään

En kovin montaa kertaa ole käynyt tuonkaltaisilla lenkeillä, vaikka ehdottomasti pitäisi! Tuo lienee sitä palauttavaa höntsäilyä parhaimmillaan. Ylipäänsä tuli mukava fiilis siitä, että näin sitä vaan ihminen voi omin jaloin hölkkäillä paikasta toiseen. Kaikki ei välttämättä jaksaisi. Camelbakissa oli mukana tuulihousut juoksutrikoiden päälle ja välipaita, ettei tulisi kylmä. Ne heitin niskaan, vaikka ilma oli sen verta lämmin, että olisi ehkä mennyt ihan samoilla kamoillakin. Lompakon ja sen sellaiset tavarat saa myös tuohon reppuun näppärästi mukaan. Ihanaa, kun ei ole ollut nyt niin kylmä!

Laajavuoren pulkkamäki ja mun rakas kummityttö

Muutoinkin viikko mennyt ihan kivasti, tämänpäiväisen lenkin lisäksi kolme juoksulenkkiä ja ihan mukavaa alkaa olla jo vauhtikin. Lenkkeilyn lisäksi olen käynyt uimassa ja okei, vähän juhlinut. Pikkunousuissa tuli otettua sellasta punnerruskisaa jossa voiton vei ansiokkaasti pikkuveljeni look a like Zlatan Ibrahimovic. Tuosta juhlimisesta sai päänsäryn sijaan rintalihakset kipeeksi :D. Kaikenkaikkiaan nasta viikonvaihde vapaalla takana. Huomenna on suunnitelmissa lähteä Jn kanssa lenkille pitkästä aikaa, hyviä treenejä hyvässä seurassa on siis luvassa heti alkuviikosta!

Moi taas...

...pitkästä aikaa! Tälläkin hetkellä mun pitäisi lukea mikrobiologiaa tai vaihtoehtoisesti kirjoittaa gerontolgian raporttia, mut jos mä sit vähän myöhemmin?? Ensimmäisistä raporteistani ammattikorkeaan sain kuin sainkin hyvää palautetta ja anatomian & fyysiologian tentistäkin tuli nelonen, joten onnistumisia on sillä saralla tullut. Oon tottapuhuen jopa ollut vähän innoissani opinnoista.

Mutta asiaan. 4.5. tulee olemaan päivä, kun Jyväskylä saa oman crossfit -salinsa. Avajaisia vietetään tuolloin kello 10-15 ja ilmottautuminen tulee jossain vaiheessa aukeamaan osoitteeseen crossfitjyvaskyla.fi. Tuo sali saatiin yllättävänkin keskeiselle paikalle, nimittäin vanhan Kankaan tehtaan alueelle Tourujoen rantaan. Tulisikohan siitä keskustasta matkaa vajaa kaksi kilometriä ja täältä Laajavuoresta sitten vähän reilu. Hinnastoja ei vielä ole julkistettu. Oon aika innoissani tuosta, vaikka en usko, että mihinkään salitouhuihin tulen kesäaikana ainakaan kovin vahvasti sitoutumaan, missiona kun on maraton.

***

Kaikki nää hiljaisuudessa ollut viikot on kulkenut aika peruskuvioita; kolme lenkkiä viikossa (n. 10km), uintia ja lihaskuntoa liian vähän! Tuo salikortti Killerille on mulla nyt tyhjä, enkä sitä aio näin kesää vasten uusiakaan. Opintojen ja työn yhdistäminen on ollut välillä tiukkaa ja yksi kardinaalimunaus suunnittelussakin tuli tehtyä; 21 pvää yhdellä vapaalla ja tuo yksi vapaakin oli heti neljän työpvän jälkeen. Edessä oli siis 16 täyttä työ-/koulupäivää. No noista on selvitty ja nyt oottaa taas kevyemmät ajat, kiitos pääsiäisten, vappujen ja loppujen lopuksi KESÄN! Ja tuota viimeksi mainittua TODELLA odotan!

Kesä. KESÄ. Lämmintä. Aurinkoa. Ihanaa! Kevät, nyt alkaa olla kevät ja oon selvinnyt taas yhdestä talvesta! Eilen hyviä ja huonoja uutisia katsellessani pystyin todella samaistumaan pakkasta ja talvea dissaavaan Miika Nousiaiseen ja aionkin vastedes siteerata aina sitä, kun joku tulee puhumaan mulle ihanasta kirpakasta pakkaskelistä: "Jos talvi olis hyvä asia, sä istuisit enemmän pakastearkussa kun olohuoneessa!" :D

***) Ehkä parhain motivaattorikuva, tai ehkä kuvateksti! Fucking hyvä asenne, sopivasti positiivisuutta ja kiukkua. Löytyy facebookin kansikuvista ja tietokoneen taustakuvasta. Viimein täältä blogistakin!

27/02/2013 (sisältää huikean menotärpin!)

Tämän illan päämäärättömän nettisurffailun tuloksena päädyin katselemaan erilaisia akrobaattisia kuvia ja videoita sekä lueskelemaan juttuja venyvyydestä. Olen harrastanut ihan pikkutyttönä telinevoimistelua kilpailumielessä ja edelleen tuo aihe on tosi kiinnostava. Olis ehkä ihanaa joskus mennä johonkin aikuisten telinevoimistelukerhoon.. Mitä lie ovatkaan nimeltään. Vielä tänä päivänäkin on kesänurtsilla niin siistiä heitellä kärrynpyöriä ja seisoa käsillä. Joskaan en siinä enää yhtä taitava ole, kuin jos (apua) parikymmentä vuotta sitten.

Telinevoimistelu ja sen kaltainen akrobatia on kyllä laji, joka vaatii uskomatonta kehonhallintaa. Liikkuvuuteen vaikuttaa monet asiat, joista osa on perinnöllisiä. Geneettisiin tekijöihinhän ei ihminen voi itse vaikuttaa, mutta liikkuvuutta pystyy kehittämään yllättävänkin paljon. Vielä aikuisenakin!

Näissä kuvissa yhdistyy mielestäni täydellisesti kaikki urheilulliset tavoitteet, mitä ihmisellä voi olla. Notkeus, voima, koordinaatio ja jotta kaikkia näitä "temppuja" pystyisi tekemään pitkään/monia, niin myös kestävyys. Tämän paremmin mä en nyt osannut tätä teille selittää, mutta ehkä te ymmärrätte mua :).

 Näin ajatuksen tasolla jokin tuollainen motivoi treenamaan ihan yhtäpaljon, kun maraton! Jos en aivan pieleen ole ymmärtänyt crossfit -harjoittelua, niin se lienee lähinnä sitä mitä nyt haen. Joskin nää Weheartin löydökset tässä postauksessa kuvastaa lieneen nyt eniten notkeutta. Mutta vautsi, eikö ole upeaa?

P.S. Noita otsikoita on sitten joskus niin pirun vaikeeta keksiä. Tänäänkään en jaksanut panostaa siihen paskan vertaa (vaikka vissiin pitäis!) :D.

P.P.S. Killerin liikuntakeskus on taas saanut oivan idean, nimittäin 9.3. järjestetään Hyväntekeväisyys Cycling - Tour De Killeri klo 10.30-13.00. Ilmottautuminen osoitteessa killeri.fi. Lipun hinta on 5€ (tapahtumaan on siis tervetulleita kaikki, ei vain jäsenet!) ja lipputulot menee lyhentämättömänä Keski-Suomen Syöpäyhdistys ry:n syöpää sairastavien lasten liikunnan ilon mahdollistamiseen! Mikäli penkkiurheilu kiinnostaa, niin samaisena päivänä pelataan Poliisit vs. Palomiehet salibandyottelu klo 11. Lipun hinta ja hyväntekeväisyyskohde on sama. Perheen pienimpiä saattais kiinnostaa, sillä esittelyssä on myös palomiesten kalustoa.

P.P.P.S. Moneskohan kerta tää nyt on kun Killerin liikuntakeskuksesta postaan.. En silti saa mitään ilmaisia jumppia (vaikka miksei se kiva olis, hah!). Että nää ei oo mitään maksettuja mainoksia ja mua ei oo lahjottu :D.