Maratonjännittyneisyyttä..

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee kuntosalilla jotain toistosarjoja ja enää kaksi viimeistä toistoa on jäljellä? Tai sen tunteen, kun juoksee kovavauhtista lenkkiä loppusuoralla? Pitkää lenkkiä, kaksi viimeistä kilometriä on jäljellä ja antaa luvan jo ajatella "maalia"? Maratonprojekti on yksi tuollainen sarja, mutta vaan hieman isommassa mittakaavassa. Nyt elellään puolimaratonviikkoa, jonka jälkeen on kaksi kovaa viikkoa jäljellä, jonka jälkeen voi ruveta keventelemään. Että nyt jos joku tulisi mulle kertomaan, että -hei, sä oot nyt käsittänyt ihan väärin, se Vaarojen Maraton on vasta 6.11., niin mä saisin varmaan sydärin. Tai vähintään joutuisin psykoosiin.

Raasto.comin Maraton-Z sanakirjan (kannattaa käydä lukemassa :D) mukaan mulla on nyt tila nimeltä "maratonjännittyneisyys" ("Ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen"). Tää maratonjännittyneisyys ilmenee nyt yllättävänkin aikaisin, johtuen lienee tulevan suorituksen vaativuudesta. Tunne on aikalailla sama, kuin ennen ensimmäistä katumaratonia kun ei ollut minkäänlaista hajuakaan siitä miltä tuntuu ohitella yli kolmenkymmenen kilometrikylttejä! Ja aika noviisi mä tässä maratonjuoksussa kuitenkin olen.

Viime viikon kilometrit on 65 (14+7+18+13+8 ja 5, vauhteja ja maastoa vaihdellen, lenkkejä siis kuusi, mutta juoksupäivi viisi). Tälle viikolle on suunnitelmissa pari lenkuraa ja puolimaraton. Jälkimmäisestä aion palautua ystävän luona saunoen, uiden ja ottaen muutaman oluen. Ei ehkä järkevää, mutta mä tarvitsen nyt pienen välinollauksen ennen viimeistä neljän viikon rutistusta. Tuskin se hallaakaan tekee.

Mitä kuuluu mun siskolle?

No sille kuuluu ihan hyvää, mutta sen puolimaraton projektille ei. Blogini alkutaipaleella mä kirjoitin mun pikkusiskosta, joka oli kovaa kyytiä menossa kohti puolimaratonia. Kuinka kävikään? Ei, mun siskoa ei tulla näkemään tulevana viikonloppuna lähtöviivalla. Se ilmoitti mulle unohtaneensa, että ennen syksyä on se niin kovin mainostettu hektinen kesä! Tämä tarkoittanee sitä, että myöskään minua ei tulla näkemään lumilautailun parissa tulevana talvena.

Ja koska tämä rakas pikkusisko oli niin kovin kiukkuinen taannoisessa puhelussamme (kuulemma itselleen, kun tästä huomautin), niin minä hyväsydäminen isosisko olen päättänyt antaa pikkusiskolle uuden mahdollisuuden. Täten siis haastan pikkusiskoni puolimaratonille 2013 (ja koska olen hyväsydäminen, pidättäydyn halustani jättää tuo puoli -sana kirjoittamatta :D).

Vaihtoehtona olisi alustavasti HCR Helsingissä 4.5., todennäköisesti samaan aikaan juostava Joensuun maratonin puolikas tai puolikas Paavo Nurmi maratonilla Turussa 29.6. Allekirjoittanut pidättää oikeuden ohjelmamuutoksiin, luvassa siis voisi olla jotain muutakin. Hyväsydämisenä (<- vielä kerran!) ihmisenä aion kuitenkin kuunnella myös pikkusiskon mielipidettä asiaan, mikäli hän päättää ottaa haasteen vastaan. Eikä vähiten siksi, ettei sitten tuu mitään "yllätyksiä vuodenaikojen suhteen" tai jotain.

Joten, miten on???

Vuorotyö ja liikunta

Vuorotyössä on omat haasteet myös kuntoilun suhteen. Liikkumattomuutta on kuitenkin turha selittää vuorotyöllä. Liikuntaa suositellaan vuorotyöläiselle vähintään siinä missä tyypillistä työaikaa toteuttavalle päivätyöläiselle. Omaa kroppaa on hyvä kuunnella ja muistaa riittävä aika levolle. Mikä on hyvä toiselle, ei välttämättä itsellä toimi. Työterveyslaitoksen sivuilla on muutama vinkki liikunnan ja vuorotyön yhdistämisestä:

• liikunta on parasta sijoittaa aamu- ja päivävuorojen jälkeen
• on syytä välttää liikuntaa juuri ennen yövuoroa
• jos liikutaan yövuorojen välissä, on parasta ottaa nokoset ennen seuraavan yövuoron alkua
• raskasta liikuntaa kannattaa välttää 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa: elimistö tarvitsee aikaa rauhoittuakseen rasituksen jälkeen 

Hyviä vinkkejä varmasti jollekulle toiselle, itse allekirjoitan näistä ainoastaan viimeisen! Kovatehoiset lenkit teen joko vapaapäivinä tai ennen iltavuoroa. Paras tapa hoitaa yövuorokoomaa on liikkua voimien mukaan yövuorojen välissä/jälkeisenä päivänä. Ennen yövuorojen alkua (ns. "piilovapaana") voin hyvinkin tehdä kovan/pitkän treenin. Tällöin saatan kyllä ottaa nokoset ennen duuniin menoa. Aamuvuorojen jälkeen en yleensä tee kovaa/pitkää treeniä.


Päivätyötä tekevät voivat viikosta toiseen toteuttaa lenkkirytmiä samalla tavoin. Tietyt päivät lepoa, sunnuntaina pitkä jne. Vuorotyössä tämä on mahdoton yhtälö. Itse suunnittelen lenkkejäni n. viikon kaksi kerrallaan, työvuorolista kädessä. Tiedän sudenkuopat; esim. jos maanantaina on iltavuoro ja tiistaina aamu, on tiistai-illalle turha suunnitella PK-lenkkiä kummempaa. Tosiasia on myös se, että herätyskello on oltava käytössä! Tässäpä muutama vinkki vuorotyöläiselle:

• Liikunta ennen iltavuoroa käynnistää päivän parhaalla tavalla!
• Työmatkaliikunta! Siis todellinen panostaminen siihen. Lähes jokaisella työpaikalla on mahdollisuus peseytyä, joten tarvittavat kamat juoksureppuun/edellisenä päivänä työpaikalle ja menoksi.
• Edellä mainittu myös ennen aamuvuoroa. Ilman lenkkiä herään aamuvuoropäivänä klo 6.00, mikäli juoksen 5-6km lenkin töihin soi herätyskello 5.35-5.40. Uskaltaisin väittää, samainen lenkki valmistautumisineen ja peseytymisineen aamuvuoron jälkeen veisi minulta ainakin kaksi kertaa kauemmin aikaa.. (Niin, työmatkani ilman lenkkiä on n. 600 metriä, että lenkinhän voi suunnitella ihan minkä mittaiseksi haluaa. Tuo 5-6km on aivan riittävä minulle ennen aamuvuoroa, iltavuoroihin harvemmin tulee mentyä juosten, sillä lenkki on yleensä hoidettu jo aamulla..)
• Juoksureppu tuo uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia lenkkeilyyn. Suosittelen hankintalistalle. Itse käytän Camelbak -juomareppua siten, että jätän vesisäiliön pois.
• Omaa kroppaa kannattaa todella kuunnella ja opetella ns. "sudenkuopat" työvuorosuunnittelussa, joita nyt ei parhaalla tahdollakaan voi työvuorolistoissa täysin välttää.
• Myös ruokailujen suunnitteluun kannattaa panostaa.
• Erilaisia asioita kannattaa testata; Ei voi sanoa inhoavansa aamuliikuntaa, mikäli ei ole koskaan aamulla liikkunut. Eikä sitä oikeastaan voi sanoa yhden kerrankaan perusteella.

Mutta kuten sanottu, mikä sopii toiselle ei välttämättä käy itselle. Uskon silti, että mikäli ihminen ei vuorotyön vuoksi kerkeä/jaksa tms. liikkua, ei hän sitä tekisi päivätyöläisenäkään! Vuorotyössä on myös mahdollisuuksia, aamuvirkeä päivätyöläinen voi vain haaveilla aamulenkeistä keskiviikkoisin :). Jos hän ei sitten ole todella aikaisten aamujen ystävä! Minäpä lähden tästä nyt töihin. Juosten. Sateessa.

"Kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä" UKK

Elokuun saldo

Elokuu 2012 on sitten siirtynyt historiaan ja eletään jo syyskuuta. Tänään iltavuorosta lähtiessä klo 21 oli jo hämärää! Viime kuun juoksukilometrit oli 232. Aika hullua ajatella, että oon liikkunut kuukaudessa yhden vuorokauden juosten :D. Koskaan aiemmin en ole miettinyt liikuntoja vuositasolla, mutta nyt ihan huvikseni katselin. Tänä vuonna oon juossut 990 kilometriä.. Noin sata tuntia. Suomen pituus on n. 1160 km. Hullua. Hullun hauskaa! Ei ole kyllä mitään hajua paljonko oon aiempina vuosina juossut.

Tänään on pidetty lepopäivää ja toivottu, ettei tulla kipeeksi. Mulla on nimittäin nyt pari viikkoa ollut (etenkin yövuorojen jälkeen) sellaista pientä kurkkukipua, yskää, tukkoisuutta. Ei mitään isoa, mutta nyt täytyy jo myöntää että jännitysmomentti on ilmoilla. Jos flunssan on tänä syksynä pakko tulla, niin tulkoon se 8.9. illalla, kiitos! Epäilen kyllä, että tää on jotain pientä yövuorojen jälkeistä oireilua. Tai jotain? Ja ehkei tästä nyt mitään kunnon flunssaa kehkeydykkään! (Toivottavasti mä en nyt sit oikeasti tule kipeäksi, oon tässä(kin) asiassa aika naurettava tyyppi ja ajattelin tuossa aiemmin, että mikäli sanoo arpoo ääneen tuleeko kipeeksi vai ei, niin varmasti tulee :D).

Huomiselle on suunnitteilla työmatkajuoksua mennen tullen. Olis siis tarkoitus kiertää pienen lenkin kautta kahdeksitoista työpaikalle ja kahdeksalta sitten lenkin kautta takaisin kotiin. Tää kahdesti päivässä juokseminen on mulle ihan uus juttu. Ihan ajankäytöllisistä syistä aion sitä huomenna testata. Nyt taas unten maille, mukavaa viikonloppua teille, jotka sitä vapaalla vietätte! Ja teille jotka ette, mukavaa työpäivää!

Ei siellä varmaan Ukko-Kolin päälle juosta?

Kävin duunissa keskustelua muutaman tyypin kanssa Vaarojen Maratonista. P on aiemmin asunut Kolin liepeillä ja tuntee maastot.. Tapahtumasta hän ei juurikaan tiedä.

P: "Siellä Kolin maastossako se Maraton on?"
minä: "Joo, siellä. Aika rankka maasto vissiin.."
P: "No on. Mutta on siellä upeet maisemat. Ei siellä varmaan ihan sinne Ukko-Kolin päälle juosta..?"
minä: "Kyllä siellä juostaan..."
P: "Jaa. No tota, se on kyllä korkee..."

Ja An, joka tietää kyllä tapahtumasta ja on itsekin kova liikkumaan.

A: "On se kyllä varmaan rankka juoksu.."
minä: "Joo. Saa nähdä.."
A: "Sitä mä vaan mietin, että kun se on niin rankka maasto, niin kyllähän siinä menee kauan aikaa.."
minä: "Niin. Paljon kauemmin kun tavan maratonilla. Ei osaa yhtään ajatella, et paljonko.."
A: "On kyllä tosi rankkaa olla ylipäänsä liikkeessä niin pitkään. Vaikka seittemän. Tai kuuskin tuntia. Koko ajan vaan liikkua..."

Että sellasta.. :).

Päivän muuttuja

Tänään on sitten laitettu Kolin majoitus uuteen uskoon. Meillähän on ollut hotellihuoneet varattuna jo hyvän aikaa. Tämän päivän pitkällä lenkillä tuli sitten Jn kanssa puheeksi hotellien hinnat, jotka oli hyvinkin erilaiset niillä, kuin meillä. Sokos hotellien varausjärjestelmään tulee hotellihuoneet mahdolliseksi varata n. vuotta ennen saapumispäivää. Jllä Vaarojen maraton oli ohjelmassa jo viime syksynä, mutta sairastumisen vuoksi se peruuntui.

No, J vaimoineen varasi hotellihuoneen puhelimitse tämän vuoden tapahtumaan samalla, kun peruutti viimevuotisen varauksen. Siis silloin, kun huoneet eivät vielä olleet varausjärjestelmässä. Hinta jäi avoimeksi, kerrottiin että ilmoitetaan sitten kun se määritellään. No minä varasin hotellihuoneen varausjärjelmässä muutama viikko tuon puhelun JÄLKEEN ja hinta oli 238€/vkonloppu. Kaikesta päätellen hinta OLI TÄLLÖIN määritelty ja OLISI VOINUT KUVITELLA, että myös Jn JO varattu huone olisi myös tämän hintainen.

EIPÄS OLLUTKAAN. Tässä kuluneen talven ja kevään aikana hintoja oli ilmeisesti nostettu ja Jlle oli ilmoitettu taannoin hotellihuoneen hinnaksi 318€/vkonloppu. Että ne avoimet hinnat voi siis näköjään määritellä MILLON ja MITEN tahansa. Korkeat hinnat tapahtuman ajaksi mä kyllä ymmärrän, siitä ei ole kyse. Mutta tuo hinnoittelusysteemi on kyllä VÄHÄN kierohko. Se on mun mielipide, en tiedä mitä mieltä muut on?

Päätettiin sitten kehitellä jotain mökkimajoitusta. Tää osoittautuikin varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä kävi ilmi, että mun anopin ystävättärellä on Kolilla mökki. Niimpä me yövytään viikonloppu kohtalaisen matkan päässä kisakeskuksesta mökillä, tarkemmin sanottuna viiden tähden lomahuvilalla. Ja vielä huomattavan paljon edullisemmin :).

P.S. Oon boikotoinut tänään myös Sokoksen kalatiskiä sekä vihannesosastoa.. Ollaan syöty päivälliseksi mun miehen Tuomiojärvestä kalastamaa kirjolohta ja anopin mailta tänään nostettuja perunoita sekä salaattia. Omnom. Tunnen itseni lähes omavaraiseksi.

Pohdiskelua..

Mun autonomisessa työvuorosuunnittelussa on taas tapahtunut virhe; Laitoin tälle kolmen viikon periodille 2x2 yövuoroa, kuluvalle sekä tulevalle viikolle. Tää jakso alkoi siis maanantaina, enkä tietenkään huomioinut sitä, että edellisen jakson viimeisellä viikolla oli myös kaksi yövuoroa. Mulla on siis kolmella perättäisellä viikolla nyt yöhommia. Tykkään kyllä yövuoroista, ei siinä mitään! Tai toisinsanoen tykkään siitä, että ne katkaisee arkisen aherruksen. Tosin ei niitä ehkä kolmena perättäisenä viikkona tarvitsisi olla. Mutta sitä soppaa syödään nyt, mitä on itse keitelty.

Näiden kahden yövuoron välikuolemaa hoidin 14km:n reippaalla maantievedolla. Mullahan on nyt ollut pientä jännitystä siitä, miten tuleva puolimaraton tulee kulkemaan. Olen nimittäin treenannut Vaarojen Maraton tähtäimessä, siis metsää, polkuja, mäkiä. Kadulla on juossut ehkä n. 20% kilometreistä. Treenaaminen ei muutenkaan ole ollut optimaalista puolimaratonia ajatellen. No siitä huolimatta aion 1:45 aikaa lähteä tavoittelemaan. Ymmärrän kyllä, että juokseminen viiden minuutin kilometrivauhdilla yli kaksikymmentä kilometriä on kovaa hommaa.

Tämän päivän vauhti oli 5:24/km. Se oli mielestäni kohtalaisen reipasta siihen nähden, että kyseessä oli tälläinen yövuorojen välinen lenkki. Ajatuksena ei edes ollut juosta reippaasti, kuhan lähdin yövuorokoomaa hoitamaan. Askel oli kuitenkin yllättävän kevyt. Myös tuntuma lenkistä jäi kevyehköksi. Siinä juostessani mietin, että kyllä Keski-Suomen luonto on tytöstä juoksijaa tehnyt, ei ole turhaan polkuja tampattu. Pohdin myös, kuinka ennen niin suuret nousut tuntuivatkin nyt niin pieniltä! Tämän päiväinen lenkki oli niitä lenkkejä, joista voi ammentaa varmuutta! Nyt on hyvä lähteä kohti toista yövuoroa, kohti puolimaratonia....

Juoksemisen sietämätön keveys!

Olen kirjoittanut taannoin kirjoituksen siitä, miksi juoksen. Jaksan puhua "juoksemisen filosofiasta" toisen juoksua harrastavan kanssa ties kuinka pitkään. Tai liikunnan filosofiasta yleensä. Liikkuuko ihminen tyydyttääksen henkiset vai fyysiset tarpeet? Mulle mieli ja juoksu on yhtä. Itse en liiku ainoastaan siksi, että pysyisin hyvässä kunnossa. Juokseminen on mun meditointia, se on mun tapa olla läsnä mun itseni kanssa.

Juoksisinko minä samalla intensiteetillä mikäli en osallistuisi maratonille tai muihin juoksutapahtumiin? Todennäköisesti en. Juoksisin kyllä, ehkä 30 kilometriä viikossa. Se riittäisi tyydyttämään henkiset tarpeet. Ehkä. Harrastaisin todennäköisesti enemmän muutakin liikuntaa ympäri vuoden. Tämä kaikki riittäisi pitämään minut myös hyvässä kunnossa.

"Jos et aseta itsellesi päämäärää, pysyt paikallasi tai taannut". -Paavo Nurmi. Olen kirjoittanut tämän ennenkin. Minä haluan kehittyä juoksijana. Maraton tai jokin muu tavoite on minulle tapa kerätä kehittymisen hedelmää. Treenaaminen riittävän haastavaan juoksutavoitteeseen vaatii ajoittaista siirtymistä pois mukavuusalueelta. Nautin siitä, että joudun poistumaan siltä.

Luin taannoin National Geographicin sivuilta jutun, jossa kerrotaan juoksuinnon olevan ihmiselle luontaista. Tutkimustenkin mukaan juoksu terävöittää aistit; "Liikunnan tuottaman euforian aikana kaikki muuttuu intensiivisemmäksi. Sininen muuttuu sinisemmäksi ja tietoisuus terävöityy." En siis ole kuvitellut.

Minä nautin juoksemisen sietämättömästä keveydestä!

Mennyttä ja Tulevaa

Tänään päättyvään viikkoon on lyhyesti mainittuna mahtunut noin 60 juoksukilometriä, jonkin verran pyöräilyä, 45 ja puoli tuntia töitä, huonosti nukuttuja öitä ja siitä seurannutta väsymystä sekä yleistä kitinää. Lenkkeilyn suhteen takana on hyvä viikko, muuten ei paljon jaälkipolville jää  kerrottavaa. Voi hohhoijaa, tätä mun ylitsevuotavaa positiivisuutta taas! (uskokaa tai älkää, mä oon oikeasti ihan iloinen ihminen :D)

Mulla on nyt plan talvelle, josta oon aika innoissani. No ensinnäkin ajattelin hommata kortin Killerin liikuntakeskukseen mun työkaveri Krissen innoittamana. Alkuun varmaan kymmenen kerran kortti, kerta viikkoon jos kävisi jollain ohjatulla tunnilla. Mä oon ollut aina (spinningiä lukuunottamatta) aika huono niissä; tykkään selvitellä ite asioita, suunnitella treenini enkä oikeen perusta siitä, että tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain. No katsotaan mitä tuleva talvi tuo!

Plan numero kaksi on se, että aion kokeilla crossfit harjoittelua. Mitä enemmän oon aiheeseen perehtynyt, sitä enemmän tuntuu, että tästä mä varmaan diggaisin. Kaikki kokemukset crossfitistä on siis tervetulleita! Ajattelin, että olisi mielenkiintoista testata coopperia tässä joku päivä syksyllä ja keväällä sitten uusinta veto. Peruslenkkeilyä aion kyllä pitää talvenkin yli kuvioissa mukana! Mutta näitä sitten lokakuussa... Kun nää mun keskeneräiset proggikset on vedetty kunnialla läpi.

Haukanniemi

Mä oon kirjoittanut tänne aiemmin postaukset mulle niin tutuista lenkkireiteistä Harjulla, Laajavuoressa ja Jyväsjärven rantaraitilla. Mä oon asunut nyt Jyväskylässä n. 12 vuotta ja oon ainoastaan yhden kerran kevättalvella käynyt Haukanniemessä. No tämän aamun kiireetön lauantailenkki suuntautui sinne.

Haukanniemi on Tuomiojärvelle ulottuva niemi, Rautpohjanlahden sekä Eerolanlahden välissä. Alue tunnetaan luonnostaan, mutta tietääkseni se ei ole luonnonsuojelukohde kuitenkaan. Haukanniemeen pääsee Wilhelm Schildtin kadun päästä, josta lähtee polku joka vie ensin peltoaukeiden läpi metsään. Niemen päässä on "makkaranpaistomesta". Kuten kuvista näkee, tämän aamuinen keli oli todella sumuinen ja kostea.

 

Niemen kiertävä lenkki kokonaisuudessaan oli vain hieman reilu kaksi kilometriä pitkä, joten tokihan se piti sitten tovi asfalttiakin tallata, että sai kunnon kilometrit kasaan. Pellonvierustaa kulkeva polku oli kohtalaisen helppoa juostavaa, mutta metsässä oli paikoin juurakkoista ja kivistä. Korkeuseroja ei kyllä ollut nimeksikään.

 

 

Kaikenkaikkiaan mukava piristys asfaltilla juostuun lenkkiin. Suosittelen kyllä kaikkien Jyväskyläläisten kyseisessä paikassa pistäytymään. En tiedä johtuiko se sumuisesta kelistä vai viiraako mulla muuten vaan päässä, mutta tässä aamussa oli jotain erityistä. Ei ole kyllä mitään hajua mitä se erityinen oli. Lenkin jälkeen oli jotenkin niin super-iloinen fiilis, että piti ihan kaupan kautta mennä töihin ja viedä duunikavereille herkkuja.

Mainittakoon nyt vielä se, että oon nyt hoitamassa mun rakasta kahdeksan kuukauden ikäistä kummityttöä. Siis mun sisko on juhlimassa ja minä hoidan pientä lasta. Että tässä lauantai-illassakin on jotain kummallista, outoa ja nurinkurista! (Toivokaa nyt kaikki, että se nukkuuuuu......... :D).