torstai 25. heinäkuuta 2013

Wannabe pyöräilijä?

Tässä juoksutauolla oon miettinyt yhtä jutskaa. Nimittäin pyörää. Haluaisin ehkä uuden pyörän.. Tai siis mun tapauksessa ylipäänsä pyörän, sillä en oo ihan varma voiko mun suurinpiirtein itseni ikäistä vaalean vihreää kolmivaihteista (joista kaksi toimii) Nopsaa edes kutsua pyöräksi! Haluaisin myös vaikka sellaiset 1500 euroa ylimääräistä rahaa siihen pyörään, hah! Tai vaihtoehtoisesti sponsoroijan mun mahdolliselle opintovapaalle.

No joo. En siis tiedä pyöristä just yhtään mitään ja monenmoisia kysymyksiä päässäni onkin pyörinyt.

  • Ensinnäkin just tuo kustannuskysymys. Että millaisella budjetilla tätä hommaa kannattaisi ruveta työstämään. Mikä olis sopiva hinta pyörälle tällaiselle matalan kynnyksen aloittelijalle. Ajatellen, että tuo pyöräily tulisi niin sanotuksi korvaavaksi lajiksi juoksulle.
  • Millainen sen pyörän pitäisi olla. Cyclocross? Maantiepyörä? Mikä niissä on se ratkaiseva ero ja miksi just jompikumpi niistä kannattaa hankkia.
  • Mitä kaikkea tulee pyörää hankkiessa ottaa huomioon. Varmaan ainakin pituus. Jestas miten fiksu oon.
  • Mistä tuo pyörä kannattaisi hankkia? Tilata jostain? Kaupasta? Mistä kaupasta? Mun kaltaiselle sinisilmäiselle uunolle joku hyvä provisiopalkkaa osana saava myyjä pystyis ihan ilman mitään vaikeuksia myymään keskinkertaista kamaa huikealla hinnalla. Tapahtuukohan sellaista?

Sitten kun joskus tää ajatus on konkretisoitunut ja oon jonkun pyörän omistaja, on edessä taas uudenlaiset haasteet. Pitää ensinnäkin opetella pyöräilemään. Jännä juttu! Tarkoitan siis tuota ihan oikeasti. Veikkaisin lukkopolkimilla pyöräilyn olevan aikalailla erijuttu, kun tollaisilla tavan fillareilla kelailu. Oon myös pienenä kaatunut tosi pahasti pyörällä ja aika-ajoin mua edelleen jännittää alamäkeen ajaminen. Etenkin jos pohjana on hiekkaa. Sitten pitäis varmaan opetella myös kaikennäköisiä juttuja, joissa on tähänastisessa elämässäni tekeytynyt totaalisen tyhmäksi. Kuten nyt esimerkiksi pyöränkumin paikkaus. Mun mahdolliselta uudelta harrastukselta loppuis kyllä tuki kotopuolessa samantien, jos soittelisin toiselta puolen kaupunkia, et apua tuu auttaan ja hakeen mut pois täältä, osaamatta ensin ite tehdä yhtään mitään toimenpiteitä.

Tällaisia pohdintoja tänään...

P.S. Käykäähän seurailemassa kahden miehen ja yhden pojan hauskaa kesäproggista pyöräillen Nuorgamista Hankoon täällä!

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haihattelun ja mielikuvinen maalailun sijaan voi ottaa järjen käteen ja marssia kirjastoon lainausreissulle (sieltä löytyy hyviä pyöräilyoppaita) tai kirjautua netin pyöräilyfoorumille. On hybridejä ja hybridejä, kaikki eivät suinkaan ole nihkeitä poljettavia, ihan näin kokemuksen äänellä voin sanoa.

      Kannattaa myös mennä asiantuntevaan pyöräliikkeeseen, jossa on henkilökuntaa, joka osaa hommansa. Itse sain apua erikoisliikkeestä, jossa kyseltiin tarkasti, mitä harrastukseltani haen. Missä aioin ajaa, kuinka pitkää matkaa jne. Mitään ei tuputettu, ei ollut pakko ostaa sitä kalleinta härveliä, jotta myyjäliike saisi mahdollisimman hyvän katteen. Sen sijaan sain järkevän matkakumppanin, joka on palvellut paremmin kuin hyvin.

      Paikallisessa Intersportissa myyjänä oli joku finninaama, joka olisi pakkomyynyt maastopyörän...

      Kypäriä, hanskoja ja muitakin kamppeita saa edullisesti, jos ei pakko ole ryhtyä merkkiurheilijaksi, vaan kelpaa sellainekin laatu, jossa valmistajan nimi ei lue pirun isolla vaan riittää se, että kama toimii ja on järkevä. Eikä kaikkea tarvitse ostaa kerralla, aikuinen ihminen ymmärtää senkin.

      Poista
    2. Tokitoki. Lienee riippuu myös mitä pyörältä/pyöräilyltä haetaan. Retkeilyä, lenkkeilyä, hyötykäyttöä tms.

      Haihattelusta ja mielikuvien maalaamisesta se kaikki aina alkaa :).

      Poista
  2. Laitoin sulle meiliä koska ulosantini on selvästi paljon väärinkäsityksiä aiheuttavaa :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä niitä epärehellisiä myyjiä on - Oulussa menin pyöräsuvalaan ja esitin asian siten että en tiedä pyöristä mitään ja jos myisivät mulle sopivan kokoisen cyclocrossin, sen verran olin tutustunut asiaan että sen arvelin olevan sopiva tarkoituksiini. No sellasen myivät, mutta säädöt oli päin helvettiä eikä se säätämälläkään sitten kummennut. Sain pyöräilyharrastajan säätämään ja ostin pehmustetut pyäräilyhousutkin, mutta silti puolen tunnin ajo tuntuu kuin joku olisi potkinut munille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti. Kaupanala on sellainen, miksei urheilukaupanala. Urheiluvälineet on varmasti yksi mainioimpia juttuja höynäyttää tietämätöntä ostajaa. Osa ehkä ammattitaidottomuuttaan ja osa ihan tarkoituksenmukaisesti. Suurin osa lienee kuitenkin ammattietiikan omaavia jopa myyntialalla. Ainakin niin haluan uskoa :).

      Poista
  4. Minullakin tuli pyöräily kuvioihin, kun en tarpeeksi pystynyt juoksemaan. Lisäksi sen piti olla sellainen, että voi ympärivuoden polkea sinne töihin.

    Kauppajuttuihin en oikein osaa sanoa, varmasti riippuu enempi myyjästä ja hänen tiedoistaan kuin itse kaupasta. Mulla pyöräilyä harrasti jo veli sekä aviomies, joten niiden neuvoilla mentiin. Budjetin suhteen todettiin, et laatu maksaa :) Eli toi n. 1500 e oli ajatus pyörään sijoittaa, koska kilometrejä tulee ihan äkkiä ja osien pitäisi toimia kauan. Kaupassa kun käytiin testailemassa, niin monet myyjät yritti tyrkyttää kamalan isoja pyöriä mulle. Ja myy ne, mitä vain halutessaan :/

    Millaisen pyörän haluaa riippuu siitä missä haluaa polkea :) Mulle ostettiin cyclocross, koska välillä joudun ajamaan hiekkateillä ja sateella haluan mahdollisuuden laittaa lokarit. Noi ei aina maantiepyörällä onnistu. Kannattaa molempia käydä kokeilemassa.

    Kannattaa ainakin niitä runkogeometrioita tutkia, niistähän se ajoasento riippuu. Yleensä valmistajien sivuilla on. Millaiset jarrut haluat/tarvitset? Rungonmateriaali jne.

    Jos on hajulla mitä hakee niin miksei voisi tilata netistä :) Mulla on toinen netistä ja toinen kaupasta. Molemmat on hyviä, kun tiesin mitä tilaan.

    Toivottavasti oli jotain apua :) Pyöräily on muuten tosi koukuttavaa juoksemisen jälkeen ja siihenkin voi hurahtaa ihan totaalisesti. Itse olen yhäkin niin laiska, että jos jotain yllärikamalaa tulee lenkillä vastaan niin aviomies saa hakea kotiin. Vaikkakin perusjutuista selviän jo itsekin.

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3