Frisbeegolf

Jo viime kesänä laitoin merkille Laajavuoressa pyörivät frisbeen heittelijät, jopa vähän ärsyynnyin, kun just mun juoksupolulla heittelivät. Ajattelin myös vähän, että ompahan typerää touhua. Taas on tullut näytettyä toteen se, että äläpä tee ennakkokäsityksiä siitä mistä et yhtään mitään tiedä etkä yhtään ainoaa kertaa ole kokeillut. Frisbeegolf onkin ihan jees juttu ja jatkossa mä voin ihan hyvin juosta sen yhden parinsadan metrin kohdan sitä oikeaa pururataa pitkin, enkä jääräpäisesti sen aukion kautta, mistä oon kuus vuotta tottunut tallamaan.

Frisbeitä.. Öö, kirjotetaaks se noin?

Säännöt lyhyesti sivustolta frisbeegolfradat.fi, joilla aloittelija pääsee hyvin mukaan: (josta löytyy tietoa myös kaikista Suomen radoista)

1. Pelin tarkoituksena on saada frisbee mahdollisimman pienellä heittomäärällä aloituspaikasta maalikoriin.
2. Avausheiton jälkeen kauimpana korista oleva pelaaja jatkaa ensimmäisenä. Seuraava heitto suoritetaan paikasta johon ensimmäinen heitto päättyi. Pelaaja heittää niin monta kertaa, että frisbee on maalikorissa.
3. Fisbeen irrottua kädestä heiton saa astua yli. 10 metriä lähempänä oleva heitto on putti, jota ei saa astua yli.
4. Reitä on pelattu loppuun kun frisbee on maalikorissa.
5. Voittaja on heittäjä joka suorittaa radan pienimmällä määrällä heittoja.
6. Ota huomioon muut liikkujat ja jätä rata hyvään kuntoon myös seuraaville heittäjillä. Sen mitä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa myös takaisin -ethän jätä roskia luontoon!
7. Frisbeegolf on spirit-laji. Tärkeintä on siis pitää hauskaa!

 

Lähtöalueella on kartta radan kulusta ja väylistä. Tämän saa myös
mobiiliin sekä paperiversiona. Lisäksi radalla on nuolet osoittaen
suuntaa jonne on mentävä päästäkseen seuraavalle väylälle.

Jyväskylässä näitä ratoja on Harjun frisbeegolfrata ja Laajavuori DiscGolfPark. Laajavuoren rata on 18-väyläinen kilpatason rata. Heittoväylien kokonaispituus on 1907 metriä ja yksittäisten heittoväylien pituudet vaihtelevat 51-224 metriä. Radan voi kiertää myös kuuden väylän ratana, joka sopii hyvin aloitteilijoille. Koko radan par 57 pro - heittopaikoilta. Par on siis ns. "ihanneheittotulos", joka on jokaisen väylän parit ynnättynä. Radalla on myös amatööriheittopaikat, jotka ovat lähempänä maalikoria. Varsin lapsiystävällinen laji siis. Tai oikeastaan naisystävällinen, sillä kyllä tuolla on näkynyt niin jäätävän taitavia pikkuskidejä, että pois alta oksat ja männynkävyt!

Jokaisella reiällä on infotaulu heittoväylästä ja väylän parista, ihannetuloksesta.
Itsellä tässä taisi mennä kolme yli parin,
eli Suomeksi seitsemän :D

Todelliseen hypeen tuo laji täällä Jyväskylässä on tainnut nousta vasta tänä kesänä tai viime kesän lopulla. Ensin mäkin olin, että mitä ihmeen häkkyröitä, sitten näkyi myös satunnaisia heittäjiä ja nyt radalla riittää kiertäjiä keskellä yötäkin. Tänä kesänä lajista on innostuttu myös mun kaveripiirissä ja helposti houkuteltavana tyyppinä (vähän kaikessa) mäkin oon sit lähtenyt muutaman kerran mukaan Harjulle ja nyt viikolla Laajavuoreen. Eli ihan tosi amatööri oon, enkä tälläkään kertaa voittanut, tooosi jännä :D. Porukkaa oli aikalailla liikenteessä, vaikka mentiin vasta kymmenen jälkeen radalle ja poistullessa kello läheni jo yhtä! Ajankohta sopi varsin hyvin mun yövuorojen sekoittamalle unirytmille.

Reikä 2. Huomattavasti lähempää, kuin aloitustaulu.

 

Joku reikä.. Jossain hämärässä metsässä..

Reikä 14. Laajavuoren päällä.

Ja mikä on lopputulema. No se on sellainen, että kaikki mitä ihmiset (perheet, pariskunnat, kaveriporukat, etenkin se "pleikkarisukupolvi") voi touhuta keskenään ulkona on hyvä juttu. Yksi frisbee maksaa sellaisen 15 euroa, joten hinnalla tätä lajia ei myös ole pilattu. Omassa harkinnassa on sitten se ostaako niitä kaikenmaailman eri hintaisia malleja montakymmentä kappaletta reppuineen, mutta sitä ei todellakaan tälläinen satunnaisheittäjä tarvitse. Että ihan hauskaa puuhaa! Käykäähän kokeilemassa :).

Winner Of The Night. Rinteen puolivälissä.