Ruokakikkailusta

Mä tiedän, että blogimaailma täyttyy tänä viikonloppuna toinen toistaan mielenkiintoisimmista raporteista Joroisten Finntriathlonista. Tiedän myös sen, että rakas sinusta on tullut pullukka -jutut on jo menneen talven lumia. Mutta antakaa mun silti vähän avautua siitä!? Ihan vaan, koska silloin kun tuo sarja oli pinnalla, en ollut jalkavammainen ja olin todennäköisesti lenkillä. Nyt venyttelen ja katson televisiosta samalla esimerkiksi uusintoja kyseisestä sarjasta.. (Mitä vi**ua??). Sitä paitsi, oon alkanut kuumeisesti odottaa jatkotuotantoa. Sen nimi vois olla esimerkiksi "Sama rakas, sinusta on tullut taas pullukka!"

Miten noin jäätävän hyvä formaatti voidaan pilata noin jäätävän paskalla toteutuksella??? Joku voi olla tuostakin eri mieltä, mutta mä oon kyllä vähän sitä mieltä, ettei sitä elopainoa ihan tuplaamaan tarvitse lähteä, vaikka kumppanin löytääkin. Oon myös sitä mieltä, että jos toisen elämäntavat alkaa mennä reilusti metsään, niin olis suoranaista välinpitämättömyyttä olla välittämättä siitä! Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla urheilusta kiinnostuneita, mutta sellaisia pieniä perusjuttuja ihmisten kyllä kannattaa funtsia ihan perusterveyden näkökulmasta.

Sarjassahan on tarkoitus pudottaa painoa mahdollisimman paljon karppaamalla raakasti ja urheilemalla ihan sikana. Tuossa jokunen päivä sitten ohjelmassa oli tyttö, joka sai huudot maitorahkan ja marjojen syönnistä päivänä jolloin oli treenannut viisi kertaa. Ohjelman lopussa traineri totesi, ettei ihan tällaista ammatillisessa mielessä suosittelisi. Mitääää? No et varmaan, sen tajuaa tyhmempikin kaveri. Okei joo, kaikkeahan sitä voi tv-viihteen nimissä esittää. Joskus vaan tulee mietittyä, että kuinka mielenkiintoista oliskaan katsoa jonkun ihmisen ihan oikeaa projektia. Että onko tässä hektisessä maailmassa tosiaan niin kiire, ettei dokumentaarinen elämänmuutossarja kiinnosta yhtään ketään. Se on simsalabim kaikki mulle heti nyt -tässäkin asiassa.

Ylipäänsä tuntuu, että tänä päivänä lähes joka toisella on jonkinlainen dieetti päällä. Joskus saatan myös keskustella jonkun tosi kreisinä ruokakikkailusta innostuneen ihmisen kanssa ja huomaan miettiväni, että syön aikalailla samoja safkoja ja koen silti olevani ihan vaan normiruokailija. Välillä tulee mieleen, että tämän päivän ihmiset jakautuu kahteen ryhmään; niihin jotka menettää yöunet kun näkee jonkun syövän ranuja nakeilla ja niihin jotka ei syö muuta kun ranuja nakeilla.

Älkää käsittäkö väärin. Terveellinen ruoka on mulle tärkeä juttu. Siitä huolimatta jos väsään kasvispadan anopin luomuna kasvattamista kasviksista, en siltikään ole paleodieetillä! Todennäköisesti en saa myöskään sydäninfarktia just sen yhden valmissafkan takia, jonka söin kun en jumaliste jaksanut duunipäivän jälkeen laittaa ruokaa. Useammin ja mieluummin toki kokkaan itse sitä ihan perusterveellistä sapuskaa. En ole ruokakikkailija, eli sen suhteen taidan olla aika epämuodikas ihminen. Painoakin pudotin ihan simppelisti perusterveellisellä ruoalla ilman mitään dieettejä. Siitä huolimatta tai juuri siksi ravintoasiat on mielenkiintoinen aihe, josta olen aika vähänlaisesti tänne blogiin kirjoitellut. Pidän itseäni aika perusterveellisenä ruokailijana, laadultaan. Ruokailutottumuksissa ja -tavoissa sen sijaan mulla on aikalailla parantamisen varaa.

Näin jalkavammaisena taidankin joku päivä keskittyä kirjoittamaan ruokaan ja ruokailuun liittyvää asiaa..

(kuvat weheartit.com)