 |
| Tällaista tänään! |
Tästä syksystä olisi ajatuksentasolla ihan mukava tykätä.. Ja jonkin verran pidänkin. Aina siihen asti, kun on kaunis ruskaja kohtalaisen lämmin. Nyt se ruska alkaa kuitenkin olla jo loppusuoralla. Pimeä tulee jo aikaisin ja se pimeä on sitten todella pimeä! Myös nää taukoattoman sateiset päivät on ihan kamalia. Ehkä typerintä, mitä tiedän. Täytynee heti ensitilassa kaivaa kirkasvalolamppu esiin, jos saisi siitä vähän helpotusta. Syksy ja alkutalvi on ollut mulle aina jotenkin vaikeampaa aikaa (kuinkahan monennen kerran totean tuon täälläkin.. :D). Alakulo ei kuitenkaan saa yliotetta, kun sen asian tiedostaa.
 |
| Syksy kauniinpi puoli! |
Mulla on ollut suunnitteilla tehdä kuvapostausta Kolilta. Ongelmia on siinäkin tullut vastaan, nimittäin mun miehen luona oleva tietokone on päättänyt olla lukematta minkäänlaisia USB-piuhoja. Nice. Siellä kun suurin osa ajasta tulee oleiltua, niin se postaus on vain siirtynyt. No nyt kun olen täällä omalla asunnollani, niin tokihan ne piuhat on sitten just siellä toisessa asunnossa... Kuten se ainokainen Core Tex -ulkoilupukukin! Ehkä tuohon(kin) asiaan täytyisi ruveta jotain ratkaisua rakentamaan, mikäli se vielä jatkossa nyppii siinä määrin kun tänään.
 |
| ...ja se (todella) ruma puoli! |
Tottahan toki laitoin taannoin myös hakupaperit ammattikorkeaan. Kyllä, siitä huolimatta vaikkein edes tiedä haluanko olla ammatiltani sairaanhoitaja. Tänään sitten tsekkasin sähköpostista pääsykoemateriaalit ja se(kin) rupesi jotenkin mietityttämään. Vuosi sitten oli sama homma (ei, en päässyt sisään!) ja jotenkin tuntuu, että tuskinpa pääsen tänäkään vuonna. Jyväskylään on kuitenkin paljon hakijoita, etenkin tuonne aikuispuolelle. Ihmettelen kyllä omaa toimintaani kyseisen asian ympärillä; ärsyttää se, että opiskelemaan on niin vaikea päästä, vaikken edes tiedä haluanko opiskelemaan :D. Hitto mikä idiootti! Loppuviikoksi on kuitenkin kaikkea hauskaa tiedossa; huomenna pikkuveljen kanssa Jypin peliin ja viikonloppuna tulee ystäväpariskunta Seinäjoelta kylään. Yhtenä viikonlopun ohjelmanumerona stand up -ilta Ilokivessä. NAURATTAA JO VALMIIKSI!
(kuvat: office.microsoft.com)
Joo, ei se ole mikään läpihuutojuttu monellakaan alalla tuo aikuisopiskelupaikan saanti. Itellä on ollut silleen, että sitä on vaan tehnyt asioita ja ajautunut opiskelemaan juurikin ilman mitään palavaa kiinnostusta aiheeseen. Paitsi tämä toinen tutkinto, jota nyt teen, on ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Ja täytyyhän sen ollakin, koska teen sitä työn ohessa omalla ajalla. Kolmas vuosi nyt menossa, tuleva metsätalousinsinööri amk.
VastaaPoistaVastustuksista tuli puolestaan mieleen, että mulla on lonkka ollut ihan ok jo kolmisen viikkoa, mutta eilen sitten! Nousin työtuolista ylös, niin tuntui kipua ojentajassa ja se jatkui koko illan, yön ja vieläkin. Mitä, miten, miksi? En ymmärrä. Sain eilen tuosta hyvä tekosyyn olla menemättä sateeseen lenkille, mutta ei sen nyt enää tarviis jomottaa.
Miten opn sujunut työn ja opiskelun yhdistäminen? Se tuossa varmaan eniten hirvittääkin, kun tulotasosta ei malttaisi luopua. Pidän kyllä nykyisestäkin työstäni/työpaikastani lähihoitajana.. Siitä huolimatta aika-ajoin tulee aina sellaisia "itsensäkehittämisajatuksia".. En vaan oo vielä selvittänyt onko se innostusta vai paineita :D.
PoistaVoi hitsi sun lonkkaa! Ootko käynyt näyttään sitä missään lääkärillä tms.?
Onhan tää vähän tämmöistä "kädestä suuhun" meininkiä, mutta nyt pitäisi vika vuonna olla enemmän aikaa työlle. Muutoin on sujunut aika hyvin, kun on joustava työnantaja ja on mulla kyllä aika joustavat työajatkin, tulee tehtyä hommia milloin missäkin välissä.
PoistaLonkkaa on kesällä piikitetty kortisonilla ja päällisin puolin tutkittu lääkärin toimesta. Osteopaatilla käynti viimein paransi tilannetta, mutta pitäisi käydä siellä kai vielä jonkun kerran. Käsittely sattui ihan hitosti, mutta heti parani liikeradat ja sen seurauksena myös kipu väheni. Kun saisi aikaiseksi mennä uudestaan... Miten se onkin aina niin vaikeeta tehdä tämmöisiä huoltavia ja hoitavia toimia.