Hienoja hetkiä ja hienoja ihmisiä!

Ikimuistoisimmat hetket @ Koli 5.-7.10.2012

Vesistönylitys Kiviniemessä

Sattuneista syistä tää tilanne on yksi mieleenpainuvin kohtaus! Käytiin nimittäin niin syvissä vesissä ja pohjalla (kirjaimellisesti :D) ettei ole tosikaan. Vesi oli varmasti korkeammalla, kuin aiempina vuosina. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että tuossa voisi tulla ongelmia. Niin nyt kuitenkin kävi ja reppuselässä sinne järveen lennettiin! Jälkeenpäin on kyllä naurattanut, varmaan oli näky kun yritin ottaa tukea siitä löysästä vetolossin hihnasta. Itse en muista, mutta Jltä kuulin, että kaksi järjestäjää mut sieltä järvestä auttoi laiturille. Kiitos siis heille, joille kiitos kuuluu! Lisäksi tuo kiitos kuuluu mua siinä tilanteessa tsempanneille. Jos siinä joku olisi ruvennut sääliä antamaan, niin matka olisi jäänyt varmaan siihen. Pelkästään jo tuon kannustuksen vuoksi oli pakko jatkaa maaliin saakka. Erityiskiitos kuuluu myös herralle, joka kaivoi repustaan oman takkinsa mulle. Ilman sitä tuskin myöskään olisin maaliin asti selvinnyt. Vaarojen maraton kerää ympärilleen hienoja ihmisiä!

Lasku Ryläykseltä

Se oli vaan jotenkin niin siistiä. Niin sekä voimaa, että keskittymistä vaativaa hommaa! Tuolla liittyi juoksuseuraan myös Kuopiolainen. Ihminen voi juosta tuntemattoman tyypin seurassa ja kun tilanne on kummallakin suurinpiirtein sama, sitä ei vain voi olla muuta kuin samalla aaltopituudella. Vaikea selittää tuota asiaa. Siinä sitten mennään ja kun toinen jatkaa matkaa kovempaa, ei sen jälkeen varmasti nähdä enää! Tuollaisia kohtaamisia tuli toki muitakin. Kuten eräs Tamperelainen. Kohtaamisia ikimuistoisessa tilanteessa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ja näin myös näistä kohtaamisista muodostuu ikimuistoisia. Uskomatonta!

Se viimeinen mäki

Osasin odottaan jotain todella hapottavaa settiä. Ja sitä se oli. Ehkä suurin työosuus, mitä mun lihakset on koskaan tehnyt! Ihmiset, jotka tuossa mäessä kannusti. Koko kolme kilometriä oli yhtä mäkeä pienin välein, ihmiset kannusti tyyliin "jaksaa, jaksaa, viimeinen nousu..." Ton huudon kuulin kyllä kolmesti ja aina oli kuitenkin uusi jyrkennys edessä, muistan että sanoin sen viimeisessä nousussa olevalle jätkälle, joka vannoi nyt olevan sen viimeisen rutistuksen. Vaikka jalat ja koko kroppa oli kyllä niin hapoilla, että tajusinkohan edes mikä on mäki!

Maaliin tulo

Jotenkin sekava tunnevyöry. Tuntui jotenkin erityisen hienolta, sillä mulla kai katosi Kiviniemessä/sen jälkeisillä kilometreillä jossain määrin usko siihen, että välttämättä pystyn tuota maaliviivaa ylittämään.

Viimeisten ultrajuoksijoiden saapuminen maaliin 

Se oli kanssa melkoinen hetki. Ihmiset oli jo juhlatuulella (minä mukaan lukien) ja kerääntyivät sisätiloista ulos ottamaan kannustaen vastaan maaliin tulevat ultrajuoksijat n. klo 22.40. Mitähän näillä juoksijoilla liikkui mielessä? Itse näin väkijoukosta vain, kun kolme otsalamppua nousee ylös mäkeä pimeydestä, ihan kylmät väreet menee vieläkin!

Lisäksi haluaisin erityisesti mainita myös sen, että en olisi arvannutkaan kuinka paljon merkitsi se, että mun mies oli reissussa mukana ja maalissa vastassa. Se oli nyt ekaa kertaa mukana mun juoksureissulla, eikä sekään varmaan olisi voinut kuvitella herkistyvänsä :D. Yksi merkittävä ihminen tässä projektissa on tietysti ollut myös J. Aikamoista tietä ollaan taivallettu ja siitä palkintomme saatu. Mahtava tsemppari oli myös Jn vaimo. Meillä oli kyllä paras porukka, mitä vaan voi pieni ihminen kuvitella :). Tänään vein myös töihin ison kasan pähkinöitä naposteltavaksi, siellä on muutamia samanhenkisiä kavereita, jotka on kyllä jaksanut tsempata... Ja kuunnella mun juttuja, vaikkei samanhenkisiä olisikaan!

Suuren suuret kiitokset myös jokaiselle blogin lukijalle ja kommentoijalle! Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että tulet saamaan blogin kirjoittamisesta ja sitä kautta sen lukijoilta ihan mielettömästi lämmintä mieltä sekä hyvää energiaa, en olisi koskaan uskonut. Nyt tuo ei ole enää uskon asia, se on tosi juttu! Ootte ihan parhaita :). Blogi tulee jatkumaan edelleen. Ylätunniste varmaan pitäisi vaihtaa, sillä enää ei olla matkalla kohti Vaarojen maratonia. Nyt ollaan perillä.

Vaarojen maraton on ehdottomasti hienoimpia kokemuksia tässä mun tähänastisessa elämässä.