+3 leukaa, -3 kiloa

Mun "uudelleenherääminenhän" tähän liikuntaan tapahtui aikoinaan salitreenaamisen kautta. Vuosia sitten vanhassa duunissa oli kuntosalia myöten kaikki edut ja silloin järjestelmällinen liikuntamuoto oli salitreenit ja lenkkeily tuli sitten siinä sivussa. Siinä sitten olkapääleikkauksen lomassa juokseminen sai kokoajan isompaa roolia ja viimeinen sysäys oli työpaikan (tai oikeastaan ihan koko alan!) vaihto ja koskaan en löytänyt niin hyvää salia millään rahalla, mitä siellä mun vanhassa työpaikassa oli.

Mä oon ihan hiton laiska tekemään kotona yhtään mitään ja nyt tarkoitan siis liikunnan suhteen. Eli siis toisinsanoen tekemään mitään venyttelyjä tai lihaskuntoharjoitteita. Salitreenitkin on tässä taas lähes tyystin jäänyt. Tuon venyttelyn suhteen mä vähänväliä päätän terästäytyä ja säännöllisen epäsäännöllisesti myös lihaskuntoharjoittelun suhteen. Kuten taas tänään!

Tässä kaikenmaailman juoksuprojektejen lomassa mulla on myös sellainen pieni hauska liikuntaan liittyvä sivuproggis. Nimittäin leuanvetoprojekti. Mun nykyisen duunin pihassa on sellainen tanko, jossa saa vedettyä leukoja. Jos siis vaan jaksaa :D. Yks päivä me siinä kokeiltiin mun duunikaverin kanssa, joka on leuanvedossa ihan maestro! Mä sain vedettyä KAKSI hikistä kertaa sen hiton leuan sen hiton tangon päälle. Kaksi kertaa. Siitä on varmaan joku 4-5 vuotta kun oon viimeks vetänyt leukoja ja silloin mä sain, uskokaa tai älkää, kymmenen. Silloin oli salitreenit pop ja painoakin taisi olla se 6-7 kiloa vähemmän.. Että ei se nyt (kai) ihan ole lihasmuistista kadonnut, kun edes sen kaksi sai.

Tää mun pieni hauska sivuproggis on siis kolme leukaa enemmän (ja miksei myös kolme kiloa vähemmän, hahhaa).. Eli yhteensä viisi leukaa. Se on kovaa hommaa, se leuanveto. Muttei vakavaa. Paitsi silloin, kun ollaan aloittamassa sitä viidettä kertaa :D.

Ihana Kamala Jyväsjärven Rantaraitti

Tänään esittelyssä ihana kamala Jyväsjärven rantaraitti :). Tätä reittiä olen vuosien mittaan lätkytellyt niiiiin kyllästymiseen asti. Joskus, paino sanalla joskus, saatan silti tuntea mielihyvää siellä juostessani. Niin kävi tänä aamuna siellä hintsaillessani n. 12km (5:45/km). Ja se oli sitä juoksemisen flowta, jota tänä aamuna tunsin... Vielä sillä ihanalla kamalalla rantaraitilla.

  

Se vaatinee kyllä juurikin ylläolevan kuvan kaltaisen kauniin kesäpäivän. Tai sitten jonkun äärimmäisen kelin, jossa on jotain ihmeellistä "nautintoa" juosta. Tänä aamuna oli jokatapauksessa niin kaunis keli ja just ihanteellinen hölkkälenkille; ei liian kuuma, mutta kun T-paitasillaan paineli, niin vähän sai väriäkin pintaan. Eli mikä parasta, AURINKOA!

 

Nämä kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ensimmäinen linssi menosuuntaan päin ja toinen kuva sieltä suunnasta, mistä jokunen kilometri on tultu. Toisessa kuvassa siis Lutakon asuntoaluetta.. Ja ne perkeleen talot siellä peittää MUN ASUNNON JÄRVINÄKÖALAN! Joka siis oli olemassa vielä silloin, kun kyseiseen asuntoon muutin.

Ylläolevan kuvan taustalla näkyy Äijälän silta. Kyseinen kohta on korkeuseroltaan reitin suurin, joten kyseessä on siis hyvinkin tasainen ja nopea reitti. Samaisella reitillähän siis juostaan jokasyksyinen Finlandia Marathon, joka niinikään tunnetaankin yhtenä Suomen nopeimmista maratoneista. Täällä on hyvä vetää VK-lenkkejä ja testijuoksuja, siitä ei mihinkään pääse.

Kuokkalan puoleisella rannalla (onko se nyt sitten eteläpuolta, vai? Mä en oo mikään suunnistaja..) on pätkittäin aika vehreääkin, kuten edellisestä kuvastakin näkyy. Kaikennäköistä liikkujaa reitillä on, tuossakin tietysti kuvaan kerkisi jokin wannabe-pyöräilijä.. Arkiaamut on kaikkein hiljaisimpia, kuten nyt arvata saattaa. Tämä kuva on otettu "taaksepäin", itse siis kiersin aamuisen lenkkini päinvastaiseen suuntaan, kuin juostaan syksyinen maraton Tai on ainakin viime vuodet juostu.

Tämä hotelli Alban nurkilla oleva silta, joka yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampukset, on yksi lenkin suosikkikohtiani. Tätä kohtaa en jostain syystä inhoa juuri koskaan, kuten esimerkiksi siirtolapuutarhan kohta Kristillisen opiston nurkilla ottaa päähän lähes poikkeuksetta aina. Mä en ylipäänsä käsitä, että mitä ihmeen järkeä on siirtolapuutarhamökeissä??

 Ja nyt ollaan jo melkein kämpillä taas. Lenkki on siis, kuten kuvista näkyy, kaunis. JOS tykkää juosta tasaista asfalttia. Oon tosissaan ehkä takonut tuolla vähän turhan monta kilometriä, joten suurimmaksi osaksi mulla on aina huono asenne lähteä tuonne lenkille.. Eikä mulla kuunapäivänä tulisi mieleen Laajavuoresta lähteä Jyväsjärvelle. Mutta, en mä toisaalta ihmettele pätkääkään, vaikka toiset lähteekin. Kevyenliikenteenväylää rannoilla kulkee n. 14 kilometriä. Itselläni ei ole minkään näköistä vakituista kulkusuuntaa tms. Juoksen aina miten milloinkin riippuen täysin siitä montako kilometriä haluan juosta. Paljon tuossa reitissä on oltava hyvääkin, kun usein sinne tulee kuitenkin täällä kämpillä ollessa lähdettyä. Tai sitten se on suunnittelun laiskuutta ja ydinkeskusta-alueen läpi juoksemisen vättämistä. Tiedä sitä!

Kesäpäivä

Mä kerron teille nyt ihan huikeasta kesäpäivästä, joka oli tuossa taannoin tiistaina. Vapaapäivä, eli aamukahvit vapaapäivälle tuttuun tyyliin nautiskellen. Moneen kertaan. Tiedossa oli työporukalla illan viettoa sellasella ihanalla vanhalla mökillä, jota saa vuokrata käyttöönsä illaksi. Savusaunat ja kaikki. No siihen päivään lykin reilu 12 km mulle kohtuu kovavauhtisen (5,20/km) lenkin. Pikasuihkut ja fillarilla mökille. Siellä muutamat oluet ja saunontaa. JA UINTIA! Elettiin siis toukokuun 22. päivää. Ikinä en varmasti ole noin aikaisin heittänyt talviturkkia. Oli niin ihanaa. Syötiin ja höpötettiin.

Siinä kahdeksan yhdeksän maissa sitten polkastiin fillareilla pikkutumuissa terassille parin työkaverin kaverin kanssa. Toisella oli jäänyt pullo valkkaria ja mehän tytöt pysähdyttiin matkanvarrella puistoon ja huitastiin naamariin se pullo muovisista skumppalaseista. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa. Terdellä istuskeltiin siihen puoli kahteen. Pyörät jäi kaupunkiin ja seuraavana päivänä oli niiden haku edessä. Ei krapulaa, joskaan nyt ei ihan lenkkikunnossakaan ollut. Mut olispa elämä aina tuollaista, nauttimista!! Sanoin tuon mun miehelle, niin se tuumaili, että jos mä kolme vuotta istuskelisin puitossa lipittämässä viiniä, niin ei se varmaan niin hauskaa olisi. Ehkä niin. Mut silti, ihana päivä huikeiden tyyppien kanssa!

Näin muuten tämän viikon saldo tulee olemaan kohta starttaavan lenkin jälkeen jotain himpun verran alle 50km ja kahdet illanistujaiset. (Yks viritelmä harjun pururataa kiihtyvävauhtisesti, yks tasavauhtinen VK ja kaks PK-lenkkiä.. Edellä mainittu sekä ööö.. tämänilataisesta ei tiedä.) Tänään olisi suunnitelmissa lähteä maltillisesti juhlimaan mun miehen synttäreitä sekä sen veljen avovaimon valmistujaisia. Mukavaa viikonloppua!

Mantra

"Jos et aseta itsellesi päämäärää, pysyt paikallasi tai taannut." -Paavo Nurmi

Mulle on aivan päivänselvää, että kaikkein kirkkain päämäärä juoksemisessa on juosta maraton alle neljän tunnin. Miksi mä en sitten tee sitä tänä kesänä? Koska mä olen päättänyt juosta Vaarojen maratonin lokakuun 6. päivä ja se, kuten katumaratoninkin, suorittaminen vaatii täyden "maratonkeskittyneisyyden". Pitkäjänteistä ja kurinalaista duunia useita viikkoja. Puolimaraton (kuten viime vuonnakin) on tietysti tavoitteellinen myös. Keskittyminen on kovaa ja mikäli aikatavoite ei täyty, pettymys on kova. MUTTA, se on välitavoite. Askel, kohti suurempaa tavoitetta. Jos mun kirkkain tavoite olisi puolimaraton, mä tulisin treenaamaan kesän aivan erilailla. Ja koska alle neljän tunnin katumaraton ja Kolin vaaramaisemissa juostava extrememaraton vaatii myöskin aiva erilaista harjoittelua, joten otettava aikaa ja valittava, että voi mennä kohti tavoitetta optimaalisesti.

Miksi mä en sitten tee toisinpäin? Juokse katumaratonia tänäkesänä ja vaaroja seuraavana vuonna. Mä en osaa vastata tuohon täydellisesti. Koska päätös on tehty. Tavoite on tehty. Ehkä se on tehty viimesyksyisen maratonpettymyksen jälkimainingeissa. Ajatus, että nyt tarvii jonkin uudenlaisen, "extremetavoitteen", hetki aikaa ennen kuin rupee uudestaan tekemään duunia, jonka tähtäin viimeksi ylittyi muutamalla hikisellä vitun minuutilla. Otanko mä silti Vaarojen maratonin tosissani? Totta helvetissä otan. Mutta hitosti mun on tehtävä, edelleen, duunia muuttaa hieman ajattelua aikakeskeisyydestä pois. Muuttaa ajattelua suorituksesta, sillä samat mantrat, mitä katumaralla on päässä ei täysin tule toimimaan.

Mutta se mantra joka toimii, on mainittu tämän kappaleen alussa. Se toimii niin juoksemisessa, kuin kaikessa muussakin urheilussa. Tai oikeastaan ihan missä tahansa. Kaiken ei elämässä tarvitse olla tavoitteellista, mutta on suuri onni jos on jokin/jotain tavoitteita, jota kohti mennä. Pitkäjänteisellä ja kurinalaisella työllä. Luopuen joistain asioista saadakseen jotain. Asiat eivät tapahdu itsestään.

Mukavaa maanantaipäivää. Annetaan auringon paistaa!

Tasasen tappavaa

Tää blogin ylläpito vaatii yllättävänkin paljon hommaa, äkkiä on taas viikko vierähtänyt eikä mitään tekstiä ole syntynyt. Ei ole muistanut. Blogin nimi on Wannabe Juoksija ja juoksemisesta mulla ei ole ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa. Jos siitä nyt koskaan. Tottapuhuen mulla ei nyt ole ollut yhtään mistään yhtään mitään ihmeellistä kerrottavaa. Elämä, lenkkeilyä myöten, junnaa tasaisen tappavaan tahtiin eteenpäin. Niinkuin juna jossain hiton tylsissä maisemissa! Mutta eteenpäin kuitenkin.

Kohtapuoleen olis tarkoitus polkaista fillarilla Jn luokse Vaajakoskelle ja siitä kimpassa Jn suunnittelemalle pitkälle lenkille siellä suunnassa. Siitä pikkusiskon luo päivää viettämään. Ihana nähdä mun viiden kuukauden ikäinen kummityttö, Lotta :). Leijonalätkässä on tarjolla välieräpeli Venäjää vastaa, nyt alkaa siihenkin jo olla pikkuhiljaa kiinnostusta. Alkupelit tuntui menevän vaan katselun merkeissä, muistelen saman tapahtuneen myös vuonna 2009, kun Jyp tätä vuotta edeltävän kerran voitti suomenmestaruuden. Mun pienin (kaikista neljästä! Meidän hullunkurisesta perheestä saisi kyllä ihan oman luvun ja aionkin sen joku päivä kirjoittaa!) pikkuveljistä sanoikin osuvasti, että jääkiekkovoitto on jo tänävuonna tullut. Niin, poika on jo kerran saunonut. Anyway, sais se saunoa uudestaan.

Kiitti hei!

Säätöä..

Heavyway arki olikin sitten tosi heavyway. Keskiviikkona kuvittelin tosiaan palaavani reilun viikon loman jälkeen iltavuoroon. Siinä kymmenen yli seiska jostain syystä heräsin ja tsiigasin kelloa ja ne jokusen puhelun, jotka oli tullut duunista. Ajattelin siellä olevan pulaa aamuvuorolaisista ja soitin kuitenkin sadasosasekunnin harkinnan jälkeen takaisin; kullakseni, että mun olis pitänyt JO olla töissä. Että kiva kiva. Miten mä idiootti olin kuvitellut kokoajan meneväni iltavuoroon. Se vei sitten kakskyt minsaa täydestä unesta lomalta töihin. Herätykello raikas aamu ysiltä kansliassa... "Että kerkee ennen töitä lenkille". Jep. No siinä tohinassahan meni sitten koko eilinen päivä ihan reisille ja unohdin totaalisesti myös tämän päivän kehityskeskusteluajan. Onneksi sentään nyt tiedän huomenna meneväni koulutukseen.. Sekin oli vähän siinä muistin rajoilla, onneksi tuli puheeksi tuolla töissä tänään. Onkohan muiden elämää tällästä säätöä? Enkä mä käsitä, kun aina yritän olla niin jämpti ja täsmällinen, mutta sitten kun hommat menee tälläsen säätämisen puolelle, niin ne menee sitten TODELLA SÄÄTÄMISEKSI.

No olen nyt anyway lomaillut ja levännyt. Tänään oli ihan jo nastaa olla töissä. Oikeasti iltavuorossa :D. Päälle hölkkäsin vielä töistä kympin verran Tuomiojärven, Palokkajärven, Tourujoen sekä Jyväsjärven (kai järvet kirjoitettiin isolla...?! En jaksa tarkastaa..) rantoja keskustan kämpille. Siinä kyllä kävi mielessä, että ei täältä kaupungista ihan heti nuo rantaviivat lopu. Silläpä Jyväskylästä pidänkin. On järviä, korkeuseroja ja monipuolista maastoa. Usein huvittaakin, kun kaikenmaailman juoksuartikkeleissa lukee, että etsi jokin hyvä mäki treeneihin.. Mäkiähän kyllä löytyy, mutta etsippä se tasainen pätkä :D. Kontrasti on taas melkoisen suuri, kun tuolta aakeelta laakeelta kotiutuu. Niin, nyt voi jo sanoa, että kotiutuu.

Huomenna sitten koulutukseen ysiltä (Vaiiii.. Olikohan se ysiltä?!). Saa nukkua vähän pidempään. Sitten viikonlopun viettoon, vapaan viikonlopun. Lauantaina olis tarkoitus osallistua entisten ja nykyisten työkaverien kanssa Likkojen lenkkiin. Vajaa kahdeksan kilometriä kävellen. Ihan höpöhöpö-tapahtuma, kalliskin vielä. Mutta onhan se nyt mentävä, kun on sovittu. Mieluummin kyllä osallistuihin samaan aikaan Laajavuoressa olevaan Salomonin ja Intersportin järjestämään "maastojuoksupromomikälielenkkiin", johon Jn kävin tänään ilmoittamassa. No kuulen ehkä mitä siellä on maastojuoksusta kerrottu, sikäli mikäli J nyt sinne pääsee.

Nyt unta palloon, että jaksaa taas huomenna virkeenä säätää.

Heavyway ARKI

Back to the heavyway ARKI. Viikon loman viimeinen päivä. Saldona kaksi kiloa ja kymmenen kilometriä. Olen siis lähes viikon avnunut mm. äitini, siskoni ja lapsuuden ystäväni sohvalla :D. Takana siis pohjanmaa-tour kattaen akselin Seinäjoki, Vaasa, Alavus ja Ähtäri. Viimeisessä näistä olen onnellisesti saanut nähdä päivänvalon ja toiseksi viimeisessä kasvaa ja käydä koulut. Mukava oli tulla kotiin, mutta kyllä sitä saa taas ikävöidä kaikkia (joita nyt ei niin kovin montaa ole), jotka siellä suunnalla asuu.

Kevät oli lakeuksilla paljon pidemmällä, kuin täällä Keski-Suomessa. Lunta ei ollut missään, edes metsässä. Tänään juoksi ensimmäisen lenkin Laajavuoren pururadalla ja aikamoista lälliä oli osin. Jopa lumisiakin kohtia. Ainakin kahtena viime keväänä kun nuo lenkit on ollut juostavassa kunnossa jo vapun alla. Komea oli kuitenkin päivä tänään, että kyllä se kesä sieltä tulee.  Nyt varmasti joku tämän blogin sadoista innokkaista lukijoista (!?!??!) ajattelee, että taas tuo tyttö jauhaa tuosta kesän tulemisesta ja keväästä ja plaa plaa. Mutta ihan OIKEASTI mun tulee seurattua luontoa ja vuodenaikojen vaihtumista juostessani. Ja se on yksi juoksun tuomista iloista minulle. Lienee sanomattakin selvää, että lempi vuodenaikani on kesä. Osin myös kevät ja syksy. Mitä lähempänä kesää, sen parempi. Toisinsanoen siis pidän "loppukeväästä" ja "alkusyksystä", heh. Talvea inhoan. Ok, siedän. Koska on pakko sietää.

Seuraavassa kuvasarjassa on lenkkipolultani ottamaa kuvaa eri vuodenaikoina. Hiihtopiireissä kyseistä mäkeä kutsutaan "murhamäeksi", näin olen kuullut. Varma en voi olla, sillä en tiedä hiihtopiireistä juuri mitään. Kuten en hiihtämisestäkään (Haluaisin kyllä, ehkä. Jos vaikka sietäisin sen ansiosta talvea edes vähän paremmin.). Jokatapauksessa siitä syystä kyseisissä kuvissa ei ole lunta, sillä talvella tuolla reiteillä menee ladut. Ehkä hiihdän ensitalvena edes ottamaan sen yhden kuvan. Mutta suksilla en tuota mäkeä ylös mene! Oli murhamäki tai ei, varsinainen tappomäki ainakin, voin kertoa!
                                          

24.08.2011

 

 

10.11.2011

 

 

 

08.05.2012, Tänään.

Adidas Aegis

Eilen käytiin Adidas Aegisten kanssa testilenkillä jyväsjärven rannassa. Tarkoitus oli samalla vähän mittailla kuntoakin ja antaa palaa. No siinä puolessa välissä n. yhdeksän kilometrin lenkkiä vilkaisin Sports Trackeria (jota siis olen viimeaikoina käyttänyt lenkkeillessäni, ihan kohtuu vehje eikä tarvitse mp3 tai muuta mukana erikseen) niin eihän koko ajanotto ollut käynnistynyt. Sen verran riipas kuulassa, että kunnon kuntotestin jätin sitten myöhempään ajankohtaan. Kengät oli ihan jees, kevyet ja kohtalaisen rullaavat sekä hyvä juoksutuntuma.

Ennätyskengät.. -kö?

Tänään oli sitten suunniteltu Jn kanssa juostavaksi pitkis ja vajaa 23 kilometriä saatiin mittariin kevyttä hölkkää. Edeltävän yön olin keskustan kämpällä, että on lyhyempi matka starttipaikalle (kuinka ollakkaan) Jyväsjärven rantaan. "Ilokseni" muistin, että muut kengäthän on Laajavuoressa, nuo ylläolevat Aegikset sitten joutukoon kunnon testiin pitkiksellä. Kohtalaisesti silläkin lenkillä toimi, mutta kerrottakoon, että omiaan ne on hieman  kovemmissa vauhdeissa ja viimeisillä kilometreillä viimeistään tuntui, ettei se iskun vaimennuskaan välttämättä ihan huippuluokkaa ole enää tuollaisiin yli kahden kympin rauhallisiin maantievetoihin.

Summasummarum: Hyvät kengät vauhdikkaampiin lenkkeihin. Eiköhän niillä se puolikas paukuteta ennätysaikaan syksyllä. Saattaisin jopa valita kisakengiksi maratonille, mikäli katumaratonille olisin osallistumassa.

Oijoijoi!

Jahas. Viimeisestä tekstistä onkin näköjään kulunut taas viikon päivät. Loppuviikko vastusti aika lujaa ja kilometrejä sain viimeviikolle kasattua taas sen viitisenkymmentä. Maanantaina sain juostuksi kohtuuvauhtisen kympin ja loppupäivä menikin sitten juhliessa, tiistai toipuessa ja oikeastaan vielä keskiviikkokin. Eilen oli kyllä tarkoitus lenkille lähteä, mutta jostain kumman syystä tuli sellaisia puolipainajaisia katseltua siihen saakka, että oli jo iltavuoroon lähtö liian lähellä. Ja sitten peli onkin jo pelattu. selityksen makua, sanoo joku. Ja se on ihan oikeassa!

Mutta niin tai näin, maanantaina oli syytä juhlaan. Jypin suomenmestaruusvoitto sekoitti koko kaupungin arkiset kuviot ja kävelykatu sekä baarit täyttyi iloisista juhlijoista. Niin uskomaton tunnelma, että olen vielä torstai-aamunakin ihan fiiliksissä. Menihän se ilta sitten. Juhliessa muiden mukana. Oijoijoi raikasi kaupungilla ja varmaan monella muullakin oli tiistaina eräänlainen oijoijoi-olo.

Valitettava totuus on se, että kunnon juhliminen vie reenejä kyllä kaksi askelta taaksepäin. Etenkin kun pitäisi vielä töissä käydä. Mutta nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja olen muutenkin päättänyt, että vastustakoon vaikka kuinka ja paljon, mä vastustan takaisin. Vähän on jotenkin stressiä nyt töissä ja stressiä kotona. Se on sitten kurjemman puoleinen olotila, kun mistään ei saa sitä täydellistä hyvää energiaa. Mutta tosiaan, eilen iltana päätin, että yön nukuttua en anna enää huonon energian vaikuttaa itseeni. Tooooosi helppoa! Nyt on jokatapauksessa aika palata järjestyksen pariin ja minä ja mun viimesyksynä ostetut Adidas Aegikset lähtee ensimmäiselle yhteiselle lenkille Jyväsjärven rantaan, terve!

Räntä lentää!

Räntä lentää ja räkä poskella on liikuttu. Näitä mun viimeisessä tekstissä hehkuttamia vapaapäiviä on sääukko muistanut ihmispään kokoisilla räntäräiskäleillä, joita se on paiskonut taivaalta alas koko tiistain ja keskiviikon. Tiistaina kävin kiukkupäissäni kiskomassa kuudentoista kilometrin mittaisen lenkin aikalailla reippaalla tahdilla. Eikä vähiten siksi, että saatiin miehenkin kanssa lihava riita aikaiseksi kyseisenä aamuna. Nice. Kengät oli märät suurinpiirtein ennen kuin pihasta pääsi tielle. Typeryyksissäni ajattelin, että maantiellä ei olisi sitä kuraista loskaa niin paljoa, mutta väärässä olin. Jo kolmen kilometrin kohdalla olin muutamasta autosta saanut paskat päälle varmaan vyötäröön asti ja kaikki se kura olis silleen mukavasti kertynyt teiden varsille. No se kasvattaa luonnetta. Kotiovesta sisään päästessä tuntui, kuin maaliviivan olisi ylittänyt.

"Ai jai jai, räntä lentää..."

Ehkä ensimmäistä kertaa on tullut mieleen, että oliskohan mukava omistaa goretex-kengät. No, miehen kanssa saatiin laiha sopu aikaiseksi. Tosin lihavan riidan ja laihan sovun välillä on aina kontrasti, joskus vähän turhankin kauan. Keskiviikkona kävin vähän kevyemmällä kahdeksan kilometrin lenkillä, joka kulki oikeastaan aika kivasti olosuhteista huolimatta. Ehkä Rammsteinin kokoelma antoi hieman vauhtia askeleeseen.  Kiukkupäissään juokseminen helpottaa kyllä sitä kiukkua, mutta harvoin se kevyeltä menolta tuntuu. Kovaa kykenee kyllä juoksemaan, mutta jos mieli on raskas on usein askelkin raskas. Kävi se sitten kuinka tiheään tahansa. Tänään olisi tarkoitus pitää huilipäivää, käydä äitiyslomaa viettävän työkaverin luona kahvittelemassa ja seurata illalla Jypin kiekkoa. Siinä finaalisarjassahan on nyt voitot Pelicansia vastaan 1-1 ja kaupungissa on päällä mukava kiekkohuuma. Aurinkokin on vähän näyttänyt itseään ja toivottavasti myös lihavan riidan ja laihan sovun välinen kontrasti alkaa hiipua!

"...Kuinka räntä voi lentääkkään!"

Kuvatekstit on Freud Marx Engels & Jungin kappaleesta Danny-show. Jostain kumman syystä se on tullut mieleen katsoessa ikkunasta ulos! Onneksi on sentään vasta huhtikuu, että kesäkuuhun on vielä toivoa muusta..

Ai jai jai räntä lentää
Ja tyhjänä tuoppi on
En tiedä mitään muuta niin masentavaa
Kuin Danny-Show tiellä Kuopion

Bussi lähti suuntanaan pohjoinen
Jostain torilta Mikkelin
Mukanaan sää räntäsateen sohjoinen
Sekä kitaristi vikkelin

Ja sitä räntää satoi viikon päivät
Se kesäkuu oli semmonen
Ja meiltä tienposkeen jäivät
Ne taustakankaat ja savukone