Oijoijoi!

Jahas. Viimeisestä tekstistä onkin näköjään kulunut taas viikon päivät. Loppuviikko vastusti aika lujaa ja kilometrejä sain viimeviikolle kasattua taas sen viitisenkymmentä. Maanantaina sain juostuksi kohtuuvauhtisen kympin ja loppupäivä menikin sitten juhliessa, tiistai toipuessa ja oikeastaan vielä keskiviikkokin. Eilen oli kyllä tarkoitus lenkille lähteä, mutta jostain kumman syystä tuli sellaisia puolipainajaisia katseltua siihen saakka, että oli jo iltavuoroon lähtö liian lähellä. Ja sitten peli onkin jo pelattu. selityksen makua, sanoo joku. Ja se on ihan oikeassa!

Mutta niin tai näin, maanantaina oli syytä juhlaan. Jypin suomenmestaruusvoitto sekoitti koko kaupungin arkiset kuviot ja kävelykatu sekä baarit täyttyi iloisista juhlijoista. Niin uskomaton tunnelma, että olen vielä torstai-aamunakin ihan fiiliksissä. Menihän se ilta sitten. Juhliessa muiden mukana. Oijoijoi raikasi kaupungilla ja varmaan monella muullakin oli tiistaina eräänlainen oijoijoi-olo.

Valitettava totuus on se, että kunnon juhliminen vie reenejä kyllä kaksi askelta taaksepäin. Etenkin kun pitäisi vielä töissä käydä. Mutta nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja olen muutenkin päättänyt, että vastustakoon vaikka kuinka ja paljon, mä vastustan takaisin. Vähän on jotenkin stressiä nyt töissä ja stressiä kotona. Se on sitten kurjemman puoleinen olotila, kun mistään ei saa sitä täydellistä hyvää energiaa. Mutta tosiaan, eilen iltana päätin, että yön nukuttua en anna enää huonon energian vaikuttaa itseeni. Tooooosi helppoa! Nyt on jokatapauksessa aika palata järjestyksen pariin ja minä ja mun viimesyksynä ostetut Adidas Aegikset lähtee ensimmäiselle yhteiselle lenkille Jyväsjärven rantaan, terve!