Ikimuistoisimmat hetket @ Koli 5.-7.10.2012
Vesistönylitys Kiviniemessä
Sattuneista syistä tää tilanne on yksi mieleenpainuvin kohtaus! Käytiin nimittäin niin syvissä vesissä ja pohjalla (kirjaimellisesti :D) ettei ole tosikaan. Vesi oli varmasti korkeammalla, kuin aiempina vuosina. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että tuossa voisi tulla ongelmia. Niin nyt kuitenkin kävi ja reppuselässä sinne järveen lennettiin! Jälkeenpäin on kyllä naurattanut, varmaan oli näky kun yritin ottaa tukea siitä löysästä vetolossin hihnasta. Itse en muista, mutta Jltä kuulin, että kaksi järjestäjää mut sieltä järvestä auttoi laiturille. Kiitos siis heille, joille kiitos kuuluu! Lisäksi tuo kiitos kuuluu mua siinä tilanteessa tsempanneille. Jos siinä joku olisi ruvennut sääliä antamaan, niin matka olisi jäänyt varmaan siihen. Pelkästään jo tuon kannustuksen vuoksi oli pakko jatkaa maaliin saakka. Erityiskiitos kuuluu myös herralle, joka kaivoi repustaan oman takkinsa mulle. Ilman sitä tuskin myöskään olisin maaliin asti selvinnyt. Vaarojen maraton kerää ympärilleen hienoja ihmisiä!
Lasku Ryläykseltä
Se oli vaan jotenkin niin siistiä. Niin sekä voimaa, että keskittymistä vaativaa hommaa! Tuolla liittyi juoksuseuraan myös Kuopiolainen. Ihminen voi juosta tuntemattoman tyypin seurassa ja kun tilanne on kummallakin suurinpiirtein sama, sitä ei vain voi olla muuta kuin samalla aaltopituudella. Vaikea selittää tuota asiaa. Siinä sitten mennään ja kun toinen jatkaa matkaa kovempaa, ei sen jälkeen varmasti nähdä enää! Tuollaisia kohtaamisia tuli toki muitakin. Kuten eräs Tamperelainen. Kohtaamisia ikimuistoisessa tilanteessa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ja näin myös näistä kohtaamisista muodostuu ikimuistoisia. Uskomatonta!
Se viimeinen mäki
Osasin odottaan jotain todella hapottavaa settiä. Ja sitä se oli. Ehkä suurin työosuus, mitä mun lihakset on koskaan tehnyt! Ihmiset, jotka tuossa mäessä kannusti. Koko kolme kilometriä oli yhtä mäkeä pienin välein, ihmiset kannusti tyyliin "jaksaa, jaksaa, viimeinen nousu..." Ton huudon kuulin kyllä kolmesti ja aina oli kuitenkin uusi jyrkennys edessä, muistan että sanoin sen viimeisessä nousussa olevalle jätkälle, joka vannoi nyt olevan sen viimeisen rutistuksen. Vaikka jalat ja koko kroppa oli kyllä niin hapoilla, että tajusinkohan edes mikä on mäki!
Maaliin tulo
Jotenkin sekava tunnevyöry. Tuntui jotenkin erityisen hienolta, sillä mulla kai katosi Kiviniemessä/sen jälkeisillä kilometreillä jossain määrin usko siihen, että välttämättä pystyn tuota maaliviivaa ylittämään.
Viimeisten ultrajuoksijoiden saapuminen maaliin
Se oli kanssa melkoinen hetki. Ihmiset oli jo juhlatuulella (minä mukaan lukien) ja kerääntyivät sisätiloista ulos ottamaan kannustaen vastaan maaliin tulevat ultrajuoksijat n. klo 22.40. Mitähän näillä juoksijoilla liikkui mielessä? Itse näin väkijoukosta vain, kun kolme otsalamppua nousee ylös mäkeä pimeydestä, ihan kylmät väreet menee vieläkin!
Lisäksi haluaisin erityisesti mainita myös sen, että en olisi arvannutkaan kuinka paljon merkitsi se, että mun mies oli reissussa mukana ja maalissa vastassa. Se oli nyt ekaa kertaa mukana mun juoksureissulla, eikä sekään varmaan olisi voinut kuvitella herkistyvänsä :D. Yksi merkittävä ihminen tässä projektissa on tietysti ollut myös J. Aikamoista tietä ollaan taivallettu ja siitä palkintomme saatu. Mahtava tsemppari oli myös Jn vaimo. Meillä oli kyllä paras porukka, mitä vaan voi pieni ihminen kuvitella :). Tänään vein myös töihin ison kasan pähkinöitä naposteltavaksi, siellä on muutamia samanhenkisiä kavereita, jotka on kyllä jaksanut tsempata... Ja kuunnella mun juttuja, vaikkei samanhenkisiä olisikaan!
Suuren suuret kiitokset myös jokaiselle blogin lukijalle ja kommentoijalle! Jos joku olisi sanonut mulle vuosi sitten, että tulet saamaan blogin kirjoittamisesta ja sitä kautta sen lukijoilta ihan mielettömästi lämmintä mieltä sekä hyvää energiaa, en olisi koskaan uskonut. Nyt tuo ei ole enää uskon asia, se on tosi juttu! Ootte ihan parhaita :). Blogi tulee jatkumaan edelleen. Ylätunniste varmaan pitäisi vaihtaa, sillä enää ei olla matkalla kohti Vaarojen maratonia. Nyt ollaan perillä.
Vaarojen maraton on ehdottomasti hienoimpia kokemuksia tässä mun tähänastisessa elämässä.
maanantai 8. lokakuuta 2012
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Vaarojen Maraton
Kolilta on palattu kotiin, vaarat on selätetty ja sen "vapauttava tuska" koettu kaikissa muodoissaan. Tän postauksen kuvaajana on toiminut Jn vaimo Katja. Omia kuvia laitan blogiin myöhemmin, kun meidän perheen tietokoneet tunteva saa windowsin taas kunnolla toimimaan. En nimittäin saa niitä nyt siirrettyä koneelle. Tämä postaus käsitelköön oikeastaan vain tuota juoksumatkaa, muusta ehkä sitten myöhemmin.
Lähtö
Lähdettiin Jn kanssa liikkeelle klo 09.20, tuon lähtöryhmän loppuaikatavoitteena oli 6-7 tuntia. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, niinkuin nyt kuvitella saattaa.
0-10 km
Ensimmäiset viisi kilometriä oli kohtalaisen helppoa juostavaa, pääosin leveää polkua ja laskuvoittoista. Pätkä mentiin jopa hiekkatietä. Tunnelma oli passaileva. Tuon jälkeen siirryttiinkin metsään ja juoksualusta muuttui kokoajan teknisemmäksi, sai todella keskittyä katselemaan jalkoihin. Ensimmäiset jyrkemmät nousutkin koettiin, kun noustiin kohti Jauholanvaaraa, josta oli komeat näkymät vasemmalle Pieliselle sekä oikealla puolella näkyvälle Herajärvelle. Porukassa mentiin, J juoksi edellä, perässä tuli pari tyyppiä Keski-Suomesta. Juttua riitti ja juoksu tuntui hyvälle. Ajoittain polulle muodostui pientä ruuhkaa, jota sitten tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ohiteltiin. Geelien ottamiseen täytyi myös keskittyä.
10-17 km
Jauholanvaaralta laskeutuessa alkoi olla jo kunnon lämmötkin päällä. Maasto oli edelleen todella teknistä ja kaikenlisäksi kokoajan haastavampaa myös liukkauden vuoksi. Mutaisia paikkoja oli paljon ja lahkeet oli kyllä polvia myöten siinä kurassa. Alkumatkassa samassa porukassa juossut Jyväskyläläistyyppi jäi toviksi jonnekkin, mutta ilmestyi kantaan ennen Kiviniemen vesistön ylitystä. Tämän sekä toisen jätkän kanssa tuli jutusteltua ja taitettua matkaa kohti Kiviniemeä. J meni siinä ehkä sata metriä edellä. Fiilis oli mitä parhain.
Kiviniemen vesistön ylitys
17 km kohdassa oli pieni vesistön ylitys, joka tapahtui joko vetolossilla tai soutuveneellä. Kumminkin puolin lossia oli soutajat, jotka soutivat kolmea henkeä vastarannalle, lossiin taisi mahtua kymmenisen tyyppiä. Itse pääsin heti vasemman puoleiseen veneeseen Jyväskyläläisjätkän ja sen toisen kaverin kanssa, J oli lossissa puolivälissä. No tässäpä sitten sattui tilanne, johon en todellakaan ollut varautunut; Veneestä noustessa tipuin nimittäin laiturilta järveen! Sinne niin, reppuselässä selkä edellä ihan uppeluksiin! Ilmeisesti järjestäjätkään eivät tätä olleet huomioineet, vesi oli korkeammalla kuin aiempina vuosina ja jälkeenpäin kuulin, että olin kolmas tyyppi joka tuosta kohdalta lensi järveen. Niin kuulemma puhuttiin, itse en muista. Kuulemma myös kaksi järjestäjää auttoivat minut ylös laiturille, itselläni on sukelluksen jälkeinen muistikuva vain siitä kun seison märissä kamppeissa laiturilla. Tyypit kannusti mielettömästi, itseä harmitti niin paljon, että olin itkeä. Puhelin jotain, että jos tän takia joutuu keskeyttään ja sitä rataa. Siirryttiin juomapisteelle, jossa ihmiset tsemppaili ja kannusti. Taisin olla jonkinlaisessa hädässä, kun neuvottiin puristamaan paidat kuivaksi. Siinä sitten rintsikat päällä puristelin kamoja kuivaksi, joku antoi repustaan takkinsa ja J työnsi mun märän pitkähihasen reppuuni. Sanoin Jlle, että jatkaa matkaa, tuun kyllä perässä. Kaikilta noilta sai voimia ihan mielettömästi!
17-25km
Kisan vaikeimmat kilometrit, itketti ja suututti vuoronperään. Energiaa ei vaan voinut tuhlata itkemiseen. Yritin pitää lippua korkealla, housut oli märät ja jalat todella kylmät! Ei ollut juuri juttukaveriakaan, koska itsellä oli niin kurja olla enkä jaksanut olla se aktiivisempi osapuoli juttelussa. Muutaman eka kilometri tuosta pätkästä oli todella hidas. Jostain sitä vain sai sitä voimaa kuitenkin koko ajan enenevässä määrin. Ja uskoa, en tiedä. Vaikeaa oli, vaikka maastoltaan tuo kohta ei lainkaan ollut vaikein. Lähdettiin kohti ryläystä ja ohitinkin aikalailla tyyppejä, sekin antoi energiaa. Pelotti kyllä ja lujaa, että tilanne menee sellaiseksi että joutuu keskeyttämään. Kokoajan oli kuitenkin vahva ajatus, että periksi en anna. Miehelle naputtelin viestin tuosta tapahtumasta ja tunteista. Se ei kuulemma tiennyt olisiko sen pitänyt kannustaa mua jatkamaan vai keskeyttämään, laittoi sitten sellaisen välimallin tsemppiviestin tyyliin; taistele, mutta elämä ei keskeyttämiseen lopu! Jossain vaiheessa tajusin, että pitkien trikoiden päällä olevat lyhyet trikoot ei tule kuivumaan koskaan, sillä ne ei ole ihoa vasten. Tajusin vasta n. 25 km kohdalla heittää ne reppuun!
25-29km
Rankkaa nousua kohti Ryläystä. Edellä tehty toimenpide housuosastoon helpotti kylmettymistilannetta ja aloin saada pikkuhiljaa lämpöä takaisin lihaksiin. Kuulostaa hassulta, mutta aika hyvällä energialla vetelin ryläystä ylös. Lasku oli myös jyrkkä ja tekninen. En tiedä kuinka krampissa kaikki kanssajuoksijat olivat, mutta ohittelin aika paljon ihmisiä sekä nousussa että laskussa. Siitä tuli hyvä fiilis; Laajavuori on koulinut reisiä, tunsin itseni oikeastaan aika voimakkaaksi ja ketteräksi. Just sellaista treeniä on vedetty, kun pitää. Ryläyksen laskussa kantaan iskeytyi Kuopiolainen jätkä, jonka kanssa laskun jälkeen vuorovedoin jatkettiin matkaa.
29-40km
Kuopiolaisen kanssa taitettiin matkaa kohti maalia, vaihdettiin juoksukokemuksia ja höpöteltiin sen mitä nyt jaksoi! Tuon osan alkukilometrit sujui aika hyvinkin ja vedettiin Kuopiolaisen kanssa ihan hyvää vauhtia. Loppu pätkässä joutui välillä juoksemaan hiekkatietä, joka oli alustaltaan todella kova. Oli oikein myrkkyä, kun lihakset täräji joka askeleella. Askel alkoi tuntumaan kyllä jo melkoisen raskaalta!
40-43km
Jäätävä loppunousu. Kolme kilometriä pelkkää nousua Kolin satamasta Ukko-Kolin huipulle. Jalat hapoilla, aivot pehmeinä päässä takoi yks, kaks, yks, kaks... Tai vaihtoehtoisesti jaksa, jaksa, jaksa...
Se oli kuulkaa hieno tunne, kun alkoi kuulua ihmisten ääniä. Että kohta tää loppuu. Viimeisissä mäissä oli paljon kannustajia ja mikä parasta, myös mun mies ja Katja!
Maali
Maaliin päästyä sai tunteet vallan, tärisin puolittain väsymyksestä, ilosta, mistä lie. Hoin vaan, että mua itkettää ja mä en ikinä olisi uskonut siellä laiturilla märissä kamppeissa, että mä pääsen tänne asti! Ehkä tuli kyynel, ehkä ei. En tiedä. Valtavien tunteiden vallassa kuitenkin olin, jopa niin että mun mieskin kuulemma herkistyi! J oli tullut maaliin jo 18 min. aiemmin, hienoa! Järjestäjät otti maalissa vastaan jotenkin hirveän huolehtivaisesti.
Loppuaika 6.33.35. Sinänsä sivuseikka, mutta että kaiken tuon jälkeen pääsin vielä tavoiteltuun aikaankin. Mäkijuoksun loppuaika 23min 45s. Palailen varmasti vielä Kolin tunnelmiin myöhemmissä postauksissani, mutta halusin tulla tänne pikapuoliin kertomaan näin pääpiirteittäin miten juoksuni kulki.
USKOMATON KOKEMUS!
Lähtö
Lähdettiin Jn kanssa liikkeelle klo 09.20, tuon lähtöryhmän loppuaikatavoitteena oli 6-7 tuntia. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, niinkuin nyt kuvitella saattaa.
0-10 km
Ensimmäiset viisi kilometriä oli kohtalaisen helppoa juostavaa, pääosin leveää polkua ja laskuvoittoista. Pätkä mentiin jopa hiekkatietä. Tunnelma oli passaileva. Tuon jälkeen siirryttiinkin metsään ja juoksualusta muuttui kokoajan teknisemmäksi, sai todella keskittyä katselemaan jalkoihin. Ensimmäiset jyrkemmät nousutkin koettiin, kun noustiin kohti Jauholanvaaraa, josta oli komeat näkymät vasemmalle Pieliselle sekä oikealla puolella näkyvälle Herajärvelle. Porukassa mentiin, J juoksi edellä, perässä tuli pari tyyppiä Keski-Suomesta. Juttua riitti ja juoksu tuntui hyvälle. Ajoittain polulle muodostui pientä ruuhkaa, jota sitten tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ohiteltiin. Geelien ottamiseen täytyi myös keskittyä.
10-17 km
Jauholanvaaralta laskeutuessa alkoi olla jo kunnon lämmötkin päällä. Maasto oli edelleen todella teknistä ja kaikenlisäksi kokoajan haastavampaa myös liukkauden vuoksi. Mutaisia paikkoja oli paljon ja lahkeet oli kyllä polvia myöten siinä kurassa. Alkumatkassa samassa porukassa juossut Jyväskyläläistyyppi jäi toviksi jonnekkin, mutta ilmestyi kantaan ennen Kiviniemen vesistön ylitystä. Tämän sekä toisen jätkän kanssa tuli jutusteltua ja taitettua matkaa kohti Kiviniemeä. J meni siinä ehkä sata metriä edellä. Fiilis oli mitä parhain.
Kiviniemen vesistön ylitys
17 km kohdassa oli pieni vesistön ylitys, joka tapahtui joko vetolossilla tai soutuveneellä. Kumminkin puolin lossia oli soutajat, jotka soutivat kolmea henkeä vastarannalle, lossiin taisi mahtua kymmenisen tyyppiä. Itse pääsin heti vasemman puoleiseen veneeseen Jyväskyläläisjätkän ja sen toisen kaverin kanssa, J oli lossissa puolivälissä. No tässäpä sitten sattui tilanne, johon en todellakaan ollut varautunut; Veneestä noustessa tipuin nimittäin laiturilta järveen! Sinne niin, reppuselässä selkä edellä ihan uppeluksiin! Ilmeisesti järjestäjätkään eivät tätä olleet huomioineet, vesi oli korkeammalla kuin aiempina vuosina ja jälkeenpäin kuulin, että olin kolmas tyyppi joka tuosta kohdalta lensi järveen. Niin kuulemma puhuttiin, itse en muista. Kuulemma myös kaksi järjestäjää auttoivat minut ylös laiturille, itselläni on sukelluksen jälkeinen muistikuva vain siitä kun seison märissä kamppeissa laiturilla. Tyypit kannusti mielettömästi, itseä harmitti niin paljon, että olin itkeä. Puhelin jotain, että jos tän takia joutuu keskeyttään ja sitä rataa. Siirryttiin juomapisteelle, jossa ihmiset tsemppaili ja kannusti. Taisin olla jonkinlaisessa hädässä, kun neuvottiin puristamaan paidat kuivaksi. Siinä sitten rintsikat päällä puristelin kamoja kuivaksi, joku antoi repustaan takkinsa ja J työnsi mun märän pitkähihasen reppuuni. Sanoin Jlle, että jatkaa matkaa, tuun kyllä perässä. Kaikilta noilta sai voimia ihan mielettömästi!
17-25km
Kisan vaikeimmat kilometrit, itketti ja suututti vuoronperään. Energiaa ei vaan voinut tuhlata itkemiseen. Yritin pitää lippua korkealla, housut oli märät ja jalat todella kylmät! Ei ollut juuri juttukaveriakaan, koska itsellä oli niin kurja olla enkä jaksanut olla se aktiivisempi osapuoli juttelussa. Muutaman eka kilometri tuosta pätkästä oli todella hidas. Jostain sitä vain sai sitä voimaa kuitenkin koko ajan enenevässä määrin. Ja uskoa, en tiedä. Vaikeaa oli, vaikka maastoltaan tuo kohta ei lainkaan ollut vaikein. Lähdettiin kohti ryläystä ja ohitinkin aikalailla tyyppejä, sekin antoi energiaa. Pelotti kyllä ja lujaa, että tilanne menee sellaiseksi että joutuu keskeyttämään. Kokoajan oli kuitenkin vahva ajatus, että periksi en anna. Miehelle naputtelin viestin tuosta tapahtumasta ja tunteista. Se ei kuulemma tiennyt olisiko sen pitänyt kannustaa mua jatkamaan vai keskeyttämään, laittoi sitten sellaisen välimallin tsemppiviestin tyyliin; taistele, mutta elämä ei keskeyttämiseen lopu! Jossain vaiheessa tajusin, että pitkien trikoiden päällä olevat lyhyet trikoot ei tule kuivumaan koskaan, sillä ne ei ole ihoa vasten. Tajusin vasta n. 25 km kohdalla heittää ne reppuun!
25-29km
Rankkaa nousua kohti Ryläystä. Edellä tehty toimenpide housuosastoon helpotti kylmettymistilannetta ja aloin saada pikkuhiljaa lämpöä takaisin lihaksiin. Kuulostaa hassulta, mutta aika hyvällä energialla vetelin ryläystä ylös. Lasku oli myös jyrkkä ja tekninen. En tiedä kuinka krampissa kaikki kanssajuoksijat olivat, mutta ohittelin aika paljon ihmisiä sekä nousussa että laskussa. Siitä tuli hyvä fiilis; Laajavuori on koulinut reisiä, tunsin itseni oikeastaan aika voimakkaaksi ja ketteräksi. Just sellaista treeniä on vedetty, kun pitää. Ryläyksen laskussa kantaan iskeytyi Kuopiolainen jätkä, jonka kanssa laskun jälkeen vuorovedoin jatkettiin matkaa.
29-40km
Kuopiolaisen kanssa taitettiin matkaa kohti maalia, vaihdettiin juoksukokemuksia ja höpöteltiin sen mitä nyt jaksoi! Tuon osan alkukilometrit sujui aika hyvinkin ja vedettiin Kuopiolaisen kanssa ihan hyvää vauhtia. Loppu pätkässä joutui välillä juoksemaan hiekkatietä, joka oli alustaltaan todella kova. Oli oikein myrkkyä, kun lihakset täräji joka askeleella. Askel alkoi tuntumaan kyllä jo melkoisen raskaalta!
40-43km
Jäätävä loppunousu. Kolme kilometriä pelkkää nousua Kolin satamasta Ukko-Kolin huipulle. Jalat hapoilla, aivot pehmeinä päässä takoi yks, kaks, yks, kaks... Tai vaihtoehtoisesti jaksa, jaksa, jaksa...
Se oli kuulkaa hieno tunne, kun alkoi kuulua ihmisten ääniä. Että kohta tää loppuu. Viimeisissä mäissä oli paljon kannustajia ja mikä parasta, myös mun mies ja Katja!
Maali
Maaliin päästyä sai tunteet vallan, tärisin puolittain väsymyksestä, ilosta, mistä lie. Hoin vaan, että mua itkettää ja mä en ikinä olisi uskonut siellä laiturilla märissä kamppeissa, että mä pääsen tänne asti! Ehkä tuli kyynel, ehkä ei. En tiedä. Valtavien tunteiden vallassa kuitenkin olin, jopa niin että mun mieskin kuulemma herkistyi! J oli tullut maaliin jo 18 min. aiemmin, hienoa! Järjestäjät otti maalissa vastaan jotenkin hirveän huolehtivaisesti.
Loppuaika 6.33.35. Sinänsä sivuseikka, mutta että kaiken tuon jälkeen pääsin vielä tavoiteltuun aikaankin. Mäkijuoksun loppuaika 23min 45s. Palailen varmasti vielä Kolin tunnelmiin myöhemmissä postauksissani, mutta halusin tulla tänne pikapuoliin kertomaan näin pääpiirteittäin miten juoksuni kulki.
USKOMATON KOKEMUS!
torstai 4. lokakuuta 2012
Nice to be nainen!
Mä oon just tänään niin jyrän alle jäänyt, kun nainen naistenvaivojensa kanssa vaan voi olla! Eli kyse on siis menkoista, joten miespuoliset lukijat voi halutessaan siirtyä lukemaan vaikka urheilutuloksi teksti tv:stä. Toki voitte myös jatkaa lukemista ja eläytyä mukana :D.
No niin, lopetin e-pillerit joku parisen vuotta sitten, kun mikään ei oikein tuntunut toimivan. Vaihtokauppana sain kyllä säännöllisen ja kaikin puolin normaalin kuukautiskierron, mutta myös ihan helvetin kipeät menkat. Kirosana on tuossa juuri oikealla paikalla, pahoittelen. Kaksi ensimmäistä päivää on siis oikeasti ihan kamalaa tuskaa! Buranasta ei ole ollut mihinkään. Päiviä laskiessa menkkojen ekan päivän olisi pitänyt olla sunnuntai ja tuumailin sitten, että pyydän lääkäriltä reseptin hormoniin kauppanimeltään Primolut, jolla voisi kuukautisia siirtää. Että ihan niinkun varmuuden vuoksi olisin niitä siirtänyt, jos nyt jostain syystä ne oliskin päättänyt alkaa kipuineen ja vatsakramppeineen kesken maratonjuoksun.
Eilen illalla kävin tuota Primolutia hakemassa ja suunnittelin tänä aamuna aloittaa tuon siirtovalmisteen käytön. Kuinka ollakkaan menkat alkoi viime yönä! Koko yön nukkumiset meni ihan pilalle, sen verran kipeä olin. Tiedä sitten reagoiko se jännitykseen vai tähän hiilarin vetämiseen vai mitä, muuten vaan v**tuilee... mutta yritän nyt pitää uskoa yllä, että lauantai aamuna on jo helpompi olla :O. Voin kertoa, että nyt on melkoisen kipeä ja tukala olo...
Mutta minäpä häivyn tästä pakkaamaan!
No niin, lopetin e-pillerit joku parisen vuotta sitten, kun mikään ei oikein tuntunut toimivan. Vaihtokauppana sain kyllä säännöllisen ja kaikin puolin normaalin kuukautiskierron, mutta myös ihan helvetin kipeät menkat. Kirosana on tuossa juuri oikealla paikalla, pahoittelen. Kaksi ensimmäistä päivää on siis oikeasti ihan kamalaa tuskaa! Buranasta ei ole ollut mihinkään. Päiviä laskiessa menkkojen ekan päivän olisi pitänyt olla sunnuntai ja tuumailin sitten, että pyydän lääkäriltä reseptin hormoniin kauppanimeltään Primolut, jolla voisi kuukautisia siirtää. Että ihan niinkun varmuuden vuoksi olisin niitä siirtänyt, jos nyt jostain syystä ne oliskin päättänyt alkaa kipuineen ja vatsakramppeineen kesken maratonjuoksun.
Eilen illalla kävin tuota Primolutia hakemassa ja suunnittelin tänä aamuna aloittaa tuon siirtovalmisteen käytön. Kuinka ollakkaan menkat alkoi viime yönä! Koko yön nukkumiset meni ihan pilalle, sen verran kipeä olin. Tiedä sitten reagoiko se jännitykseen vai tähän hiilarin vetämiseen vai mitä, muuten vaan v**tuilee... mutta yritän nyt pitää uskoa yllä, että lauantai aamuna on jo helpompi olla :O. Voin kertoa, että nyt on melkoisen kipeä ja tukala olo...
Mutta minäpä häivyn tästä pakkaamaan!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Vielä vähän tankkausjaarittelua.. -Plaah!
Vatsa on täynnä ja lenkille tekis mieli, asiat on siis suurinpiirtein just niinkuin pitääkin nyt olla! Elimistö on sitten kummallinen kokonaisuus; nyt kun olisi suotavaa vetää sitä sapuskaa naamariin, niin sitä ei sitten olevinaan teekkään mieli. Eilen mulla oli iltavuoro, illalla syöttelin sitten huvinvuoksi päivän sapuskat kalorilaskuriin ja tuloksena oli vaajaa 300 grammaa hiilaria. Tukevan iltapalan päälle sitten vähän Fazerin tuttifruttihässäkkää naamariin! Tämän päivän tankkausmeininki on seuraavanlaista:
Ja tässäpä vielä päivän teemabiisi, olkaa hyvät!
- Aamupalaksi kaurapuuroa (n. 300g) kera aprikoosikiisselin (n. 50g)
- Välipalaksi Valion Olo -luumujogurtti (150g)
- Lounaaksi broikkupastaa (n. 350g)
- Välipalaksi RisiFrutti (175g)
- Ruokajuomina maitoa ja vettä (ehkä jonkin verran normaalia enemmän)
- Lisäjuominkina Fastin urkkajuomaa (0.75l, 45g jauhetta)
- Tuoremehua kohta litran verran
Ja tässäpä vielä päivän teemabiisi, olkaa hyvät!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Tankkausta
Maratonia edeltävä hiilihydraattitankkaus tulisi kestää 3-4 päivää, tällöin energiasta suurin osa saadaan hiilihydraateista. Hiilihydraattia tankkaamalla voidaan jopa tuplata lihaksen varastot ja harjoitettu lihas kykeneekin varastoimaan enemmän hiilihydraattia, kuin harjoittamaton lihas. Ilman tankkausta hiilihydraattivarastot hupenevat pitkäkestoisen suorituksen aikana liian nopeasti ja maratonin aikana on hiilihydraattivajetta vaikea korjata. Maratonia edeltävänä päivänä ruokavalio tulisi normalisoida ja tankkaus tulisi tähän mennessä olla hoidettu. Hiilihydraatteja tulisi nauttia päivässä n. 500g (8-10g/painokilo). On hyvä kuitenkin muistaaa, että elimistön kyky ottaa vastaan hiilihydraatteja loppuu 500-600 gramman välissä, joten tämän suuremmasta määrästä ei ole hyötyä.
500 grammaa hiilihydraattia on mielestäni kuitenkin melkoinen kasa ruokaa, jopa tällaiselle "suursyömärille".. Listataanpa muutama esimerkki:
Juoksija -lehden sivuilla taas on seuraavanlainen esimerkki ruokakokonaisuudesta, joka sisältää 400 grammaa hiilihydraattia:
Tuo jälkimmäinen ei nyt niin kamalan pahalta näytä! Tankkaamalla hiilihydraattia lisätään myös elimistön nestevarastoja. Yksi hiilihydraatti sitoo itseensä 2-3 grammaa vettä. Ilman hiilihydraattia tuo ei elimistö pysty varastoimaan läheskään niin paljoa nestettä. Onneksi hiilihydraattipitoiset juomat, sekä juomiin lisättävä hiilihydraatti, esim. malto auttaa täydentämään sekä neste- että hiilihydraattivarastoja. Nesteiden nauttimisesta tulisi muistaa seuraavat ohjeet:
On erilaisia näkemyksiä siitä tulisiko tankkauksessa suosia pitkä- vai lyhytkestoisia hiilihydraatteja ja jokaisen lienee löydettävä itselle parhain tapa tankata. Selvää on kuitenkin se, että ainoastaan hiilihydraatista päätynyt energia voi varastoitua lihakseen, joten on aivan turha vetää rasvaista pizzaa mielinmäärin naamariin. Halutessaan lihan, kalan ja kasvikset voi vaikka jättää muutamaksi päiväksi kokonaan pois ruokavaliosta. Toiset tekevät tankkausvaihetta edeltävästi (toisten kritisoiman) ns. tyhjennyksen, kovan harjoitteen noin viikkoa ennen suoritusta, jolla hiilihydraattivarastot tyhjennetään. Tyhjennykseen kuuluu myös normaalia niukempi hiilihydraattien nauttiminen.
Itse en laske mitenkään orjallisesti nauttimiani hiilihydraattimääriä, mutta tarvitsemani hiilarit olen kyllä kahdella aiemmalla maratonillani varmasti onnistunut nauttimaan. Tyhjennystä en ole kokeillut, en oikeastaan ole kokenut sitä tarpeelliseksi ja taidan uskoa sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Kahdella edellisellä maratonilla tankkaus meni omasta mielestä putkeen, joskin jälkimmäisen osalta ongelmia olikin sitten maratonin aikaisessa hiilareiden nauttimisessa. En myöskään ole mikään kovin herkkävatsainen tyyppi, etu sekin! Tankkausvaiheessa syön jonkin verran normaalia suurempia annoksia ja valmistan ruoat juurikin edellämainituista paljon hiilihydraattia sisältävistä aineista. Ruokavaliosta jätän pois pihvit ja lihat (lukuunottamatta tyyliin spagettikastikeen jauheliha jne.). Maltoa sekä urheilujuomia käytän täydentämään tankkausta ja nauttimiani nesteitä kyllä lasken, voi olla että riittävä määrä ylimääräistä jäisi muuten juomatta. Hyvä ruoka ja nesteet varmasti riittäisivät, mutta käytän kyllä tilaisuuden hyväkseni ja herkuttelen kohtuudella! Että ei siinä iltasella telkkaria katsoessa välttämättä marjoja napsita. Se karkkipussi ja löhöily sohvalla on sitäpaitsi palkinto hyvin vedetystä kesästä :).
500 grammaa hiilihydraattia on mielestäni kuitenkin melkoinen kasa ruokaa, jopa tällaiselle "suursyömärille".. Listataanpa muutama esimerkki:
- 4 desiä keitettyä tummaa makaronia sisältää 52,5 grammaa hiilareita.
- n. 2,5 desiä keittämättömiä kaurahiutaleita sisältää 56 grammaa hiilareita.
- Yksi ruispalan puolisko sisältää 11 grammaa hiilareita.
Juoksija -lehden sivuilla taas on seuraavanlainen esimerkki ruokakokonaisuudesta, joka sisältää 400 grammaa hiilihydraattia:
- Kauraleipää 180 g (3 "eväsleipää") 72 g
- Keitettyä makaronia 165 g (3 dl) 26 g
- Peruna, keitetty 180 g (3 kpl) 28 g
- Banaani 200 g (1 kpl) 25 g
- Omena 200 g (1 kpl) 14 g
- Marjajogurttia 200 g (purkillinen) 28 g
- Mysliä 40 g (1 dl) 22 g
- Mustikkakiisseliä 300 g (lautasellinen) 25 g
- Täysmehua 1 litra (5 lasillista) 100 g
- Urheilujuomaa 1 litra (6 % hiilihydr.) 60 g
Tuo jälkimmäinen ei nyt niin kamalan pahalta näytä! Tankkaamalla hiilihydraattia lisätään myös elimistön nestevarastoja. Yksi hiilihydraatti sitoo itseensä 2-3 grammaa vettä. Ilman hiilihydraattia tuo ei elimistö pysty varastoimaan läheskään niin paljoa nestettä. Onneksi hiilihydraattipitoiset juomat, sekä juomiin lisättävä hiilihydraatti, esim. malto auttaa täydentämään sekä neste- että hiilihydraattivarastoja. Nesteiden nauttimisesta tulisi muistaa seuraavat ohjeet:
- On juotava enemmän, kuin on janon tunne.
- Muutama litra ns. ylimääräistä "juopottelua" on yleensä hyvä määrä.
- Virtsan tulisi olla väriltään normaaliakin vaaleampaa.
On erilaisia näkemyksiä siitä tulisiko tankkauksessa suosia pitkä- vai lyhytkestoisia hiilihydraatteja ja jokaisen lienee löydettävä itselle parhain tapa tankata. Selvää on kuitenkin se, että ainoastaan hiilihydraatista päätynyt energia voi varastoitua lihakseen, joten on aivan turha vetää rasvaista pizzaa mielinmäärin naamariin. Halutessaan lihan, kalan ja kasvikset voi vaikka jättää muutamaksi päiväksi kokonaan pois ruokavaliosta. Toiset tekevät tankkausvaihetta edeltävästi (toisten kritisoiman) ns. tyhjennyksen, kovan harjoitteen noin viikkoa ennen suoritusta, jolla hiilihydraattivarastot tyhjennetään. Tyhjennykseen kuuluu myös normaalia niukempi hiilihydraattien nauttiminen.
Itse en laske mitenkään orjallisesti nauttimiani hiilihydraattimääriä, mutta tarvitsemani hiilarit olen kyllä kahdella aiemmalla maratonillani varmasti onnistunut nauttimaan. Tyhjennystä en ole kokeillut, en oikeastaan ole kokenut sitä tarpeelliseksi ja taidan uskoa sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Kahdella edellisellä maratonilla tankkaus meni omasta mielestä putkeen, joskin jälkimmäisen osalta ongelmia olikin sitten maratonin aikaisessa hiilareiden nauttimisessa. En myöskään ole mikään kovin herkkävatsainen tyyppi, etu sekin! Tankkausvaiheessa syön jonkin verran normaalia suurempia annoksia ja valmistan ruoat juurikin edellämainituista paljon hiilihydraattia sisältävistä aineista. Ruokavaliosta jätän pois pihvit ja lihat (lukuunottamatta tyyliin spagettikastikeen jauheliha jne.). Maltoa sekä urheilujuomia käytän täydentämään tankkausta ja nauttimiani nesteitä kyllä lasken, voi olla että riittävä määrä ylimääräistä jäisi muuten juomatta. Hyvä ruoka ja nesteet varmasti riittäisivät, mutta käytän kyllä tilaisuuden hyväkseni ja herkuttelen kohtuudella! Että ei siinä iltasella telkkaria katsoessa välttämättä marjoja napsita. Se karkkipussi ja löhöily sohvalla on sitäpaitsi palkinto hyvin vedetystä kesästä :).
maanantai 1. lokakuuta 2012
Eräs maanantai
What a day! Puuhaa on riittänyt ja oon ollut suurinpiirtein koko ajan liikkeessä. Ei siis ole ollut ongelmaa nimeltä miten käytän yhden vapaapäivän! Voi että miten mä odotankaan sitä päivää, että on useampi vapaa peräjälkeen.. Tässä tulee nyt paiskittua lähes kuukausi noilla ykkösvapailla. Aamulla tuli siis käytyä työkaverin kanssa lenkillä. Itse hölkkäilin sen seitsemän kilometriä ja työkaverilla oli suunnitelmissa kymppi, joten hän sitten jokusen kilometrin lenkkiään jatkoi. Muutoin päivä meni taas niissä peruskotihommissa.. Miten tuota pyykkiä vaan tulee ja tulee!
Iltapäivällä oli sitten aika hierojalle.. Alunperinhän mun piti mennä hierottavaksi erään ystäväni siskolle, mutta sairastapauksen vuoksi tuo perjantainen aika sitten peruuntui. Sain kuin sainkin järjestettyä tälle maanantaille uuden ajan, joskaan ei samalta hierojalta jolle ensiksi oli tarkoitus mennä. Vasen pakara ja etureidet olivat melkoisen jumissa, kuulemma. Varsin pätevänoloinen tapaus tämä hieroja ja varmasti varaan aikaa kyseiselle tyypille vielä uudemman kerran. Siinä kaupungilla hoitelin sitten muutamat muutkin juoksevat asiat ennen iltaa. Muutama "puoliurheilullinen"/"arkiurheilullinen" (ihan oikealta nimeltään varmaankin vapaa-ajanvaate :D) hankintakin tuli tehtyä, nimittäin Paul Frankin niiiiiin ihana huppari!
Loput karderopista onkin sitten Keskisen kyläkauppa -tennareita ja DKNYn kelloa lukkunottamatta jo aika päiviä sitten hankittua vaatetta Piecesiltä. Iltaa tuli sitten vietettyä eräänlaisen hyötyliikunnan parissa; nimittäin muuttolaatikoiden kantamisen. Velipoika (se Zlatan Ibrahimovic) on nyt muuttanut kamansa väliaikaisesti mun kaupungin kämppään ja tätä hommaa tuli sitten tuusattua koko ilta. Nyt on semisti rätti fiilis ja luulis unen maistuvan paremmin kuin hyvin! Nyt suunnitelmissa on vielä virkistää vähän muistia maratonia edeltävästä tankkauksesta ja lukea vähän kirjaa. Tällä hetkellä menossa on Katja Kallion Syntikirja, ihan ok iltalukemista!
Iltapäivällä oli sitten aika hierojalle.. Alunperinhän mun piti mennä hierottavaksi erään ystäväni siskolle, mutta sairastapauksen vuoksi tuo perjantainen aika sitten peruuntui. Sain kuin sainkin järjestettyä tälle maanantaille uuden ajan, joskaan ei samalta hierojalta jolle ensiksi oli tarkoitus mennä. Vasen pakara ja etureidet olivat melkoisen jumissa, kuulemma. Varsin pätevänoloinen tapaus tämä hieroja ja varmasti varaan aikaa kyseiselle tyypille vielä uudemman kerran. Siinä kaupungilla hoitelin sitten muutamat muutkin juoksevat asiat ennen iltaa. Muutama "puoliurheilullinen"/"arkiurheilullinen" (ihan oikealta nimeltään varmaankin vapaa-ajanvaate :D) hankintakin tuli tehtyä, nimittäin Paul Frankin niiiiiin ihana huppari!
Loput karderopista onkin sitten Keskisen kyläkauppa -tennareita ja DKNYn kelloa lukkunottamatta jo aika päiviä sitten hankittua vaatetta Piecesiltä. Iltaa tuli sitten vietettyä eräänlaisen hyötyliikunnan parissa; nimittäin muuttolaatikoiden kantamisen. Velipoika (se Zlatan Ibrahimovic) on nyt muuttanut kamansa väliaikaisesti mun kaupungin kämppään ja tätä hommaa tuli sitten tuusattua koko ilta. Nyt on semisti rätti fiilis ja luulis unen maistuvan paremmin kuin hyvin! Nyt suunnitelmissa on vielä virkistää vähän muistia maratonia edeltävästä tankkauksesta ja lukea vähän kirjaa. Tällä hetkellä menossa on Katja Kallion Syntikirja, ihan ok iltalukemista!
Mun motivaattorit
Hiluvitku kirjoitti blogissaan pistePISTEpiste varsin hyvän ja tyhjentävän postauksen motivaattoreista. Sen luettua minullakin heräsi juuri se motivaatio kirjoittaa niistä motivaattoreista, jotka laittaa itseä liikkeelle. Sanasta motivaattori tulee mieleen moottori, eikös se olekin melkein sama asia.. :D.
1. Hyvänolontunne
Liikunta tuottaa endorfiinia, "hyvänolonhormonia". Kunnon hikilenkistä tulee vain yksinkertaisesti hyvälle mielelle. Jos esimerkiksi aamulla heittää lenkin, tarvitaan päivän aikana melko isoja asioita, että se päivä olisi pilalla! Mikäli en liikkuisi, pienetkin asiat saisivat ns. V-käyrän nousuun.
2. Tavoitteet
Edessä oleva kisa on hyvä motivaattori. Tahto antaa parasta. Tavoitteet tulee olla sellaisia, joiden eteenjoutuu pääsee tekemään ajoittain rankkaakin työtä, mutta sillä työllä on mahdollisuus nuo tavoitteet saavuttaa. Onnistuneet tavoitteet tietenkin tuovat sitä onnistumisen iloa ja ovat siten motivaattoreita. Epäonnistumiset ovat myös olennainen osa tavoitteellisuutta, sellaisen sattuessa se käännetään voimaksi. Tavoitteiden tulee olla kovia, mutta realistisia.
3. Arkielämä
Hyvä kunto antaa etuja arkielämään. Ensiksi mainitun henkisen hyvinvoinnin lisäksi, liikunta lisää luonnollisesti myös fyysistä hyvinvointia. On vain yksinkertaisesti helpompaa vaikka nyt käydä kaupassa hyväkuntoisena. Selviytyminen arkielämän vaatimasta fyysisyydestä vaatii jonkinlaista kuntoa. On ihanaa, että mattojen puistelu ei ole viikon rankin suoritus. Se ei oikeastaan ole suoritus lainkaan. Pelkkä arkinen toimiminen vie varmasti liikkumattomalta ihmiseltä valtavasti voimia ja ajatus siitä on oikeastaan aika surullinen.
4. Terveys
Liikunta lisää terveysvaikutuksia. Ihan konkreettisesti ehkäisee, jopa parantaa sairauksia. Niin fyysisellä-, psyykkisellä- kuin sosiaalisella saralla. Jokainen haluaa olla terve. Onko siihen mitään lisättävää?
5. Kanssaihmiset
Toiset liikkujat siis. Huolimatta siitä, että tekemiseni on kieltämättä aika yksinäistä puurtamista, saan voimaa muista liikkujista. Tämä osio on korostunut aloitettuani bloggaamaan sekä lukemaan muiden kirjoituksia. Tätä motivaattoria toivoisin ajoittain olevan enemmänkin, lenkkiseuraa ja sen sellaista. Ehkä rupeankin panostamaan sellaisen hankkimiseen. Erilaisissa tapahtumissa on myös mukava katsella muiden ihmisten liikkumisen iloa, täysin tuntemattomien ihmisten.
6. Ulkonäkö
En todellakaan ole mikään kauneusihannefriikki, että ihmisellä pitää olla tietynlainen kroppa ollakseen kaunis ja pälä pälä plaa plaa! Mutta en todellakaan myöskään väitä, että minulle on ihan sama miltä näytän ja paljonko painan ja sitä rataa. Liikunta on hyvä tapa hallita painoa... Koska syöminen on niin pirun kivaa :D.
7. Tauko!
Juoksulenkki on tauko kaikesta! Se on sitä mun meditaatiota :).
Siinäpä mun tärkeimmät motivaattorit... Moottorit :D.
1. Hyvänolontunne
Liikunta tuottaa endorfiinia, "hyvänolonhormonia". Kunnon hikilenkistä tulee vain yksinkertaisesti hyvälle mielelle. Jos esimerkiksi aamulla heittää lenkin, tarvitaan päivän aikana melko isoja asioita, että se päivä olisi pilalla! Mikäli en liikkuisi, pienetkin asiat saisivat ns. V-käyrän nousuun.
2. Tavoitteet
Edessä oleva kisa on hyvä motivaattori. Tahto antaa parasta. Tavoitteet tulee olla sellaisia, joiden eteen
3. Arkielämä
Hyvä kunto antaa etuja arkielämään. Ensiksi mainitun henkisen hyvinvoinnin lisäksi, liikunta lisää luonnollisesti myös fyysistä hyvinvointia. On vain yksinkertaisesti helpompaa vaikka nyt käydä kaupassa hyväkuntoisena. Selviytyminen arkielämän vaatimasta fyysisyydestä vaatii jonkinlaista kuntoa. On ihanaa, että mattojen puistelu ei ole viikon rankin suoritus. Se ei oikeastaan ole suoritus lainkaan. Pelkkä arkinen toimiminen vie varmasti liikkumattomalta ihmiseltä valtavasti voimia ja ajatus siitä on oikeastaan aika surullinen.
4. Terveys
Liikunta lisää terveysvaikutuksia. Ihan konkreettisesti ehkäisee, jopa parantaa sairauksia. Niin fyysisellä-, psyykkisellä- kuin sosiaalisella saralla. Jokainen haluaa olla terve. Onko siihen mitään lisättävää?
5. Kanssaihmiset
Toiset liikkujat siis. Huolimatta siitä, että tekemiseni on kieltämättä aika yksinäistä puurtamista, saan voimaa muista liikkujista. Tämä osio on korostunut aloitettuani bloggaamaan sekä lukemaan muiden kirjoituksia. Tätä motivaattoria toivoisin ajoittain olevan enemmänkin, lenkkiseuraa ja sen sellaista. Ehkä rupeankin panostamaan sellaisen hankkimiseen. Erilaisissa tapahtumissa on myös mukava katsella muiden ihmisten liikkumisen iloa, täysin tuntemattomien ihmisten.
6. Ulkonäkö
En todellakaan ole mikään kauneusihannefriikki, että ihmisellä pitää olla tietynlainen kroppa ollakseen kaunis ja pälä pälä plaa plaa! Mutta en todellakaan myöskään väitä, että minulle on ihan sama miltä näytän ja paljonko painan ja sitä rataa. Liikunta on hyvä tapa hallita painoa... Koska syöminen on niin pirun kivaa :D.
7. Tauko!
Juoksulenkki on tauko kaikesta! Se on sitä mun meditaatiota :).
Siinäpä mun tärkeimmät motivaattorit... Moottorit :D.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Monta kilsaa on takana!
Viime viikon juoksukilometrit yhteensä 28, sisältäen neljä lyhyttä lenkkiä; 9+5+6+8. Huomenna viimeinen lenkki ennen vaaroja, kevyttä höntsää työkaverin kanssa tiedossa, kivaa :). Syyskuun kilometrit yhteensä 181 ja tänä vuonna on tullut juostua yli Suomen maan pituuden verran, 1171 km. Hassua. Nyt kun treenit kohti Vaaroja alkaa olla ohi, ajattelin tehdä pientä koontia ajanjaksolta kesäkuu-tämä päivä.
Kesäkuun... (209km)
...pitkät lenkit: 3 kpl
...peruslenkit: 12 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4kpl
Keskivauhti 6.13/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 8kpl.
Heinäkuun... (201)
...pitkät lenkit: 2 kpl
...peruslenkit: 13 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5 kpl
Keskivauhti 6.16/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 10 kpl.
Elokuun... (232km)
...pitkät lenkit: 4 kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5kpl
...kisat: 1kpl
Keskivauhti 6.18/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 11kpl.
Syyskuun... (181km)
...pitkät lenkit: 2kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4 kpl
...kisat: 1kpl
keskivauhti 6.23/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 7 kpl.
Voipi olla, että tuosta jotain uupuu.. Ihan kaikilta lenkeiltä ei dataa ole ja kun tässä silmät ristissä niitä katselee, niin on voinut joku "lyhyt", mutta pitkäkestoinen pitkis eksyä väärään kategoriaan jne. Keskivauhti on kyllä tippunut alkukesästä, mutta se lienee selvää kun maasto on vaikeutunut! Kisoista ei myös mitään vauhtidataa ole, niistä on sitten ne tulokset.
Viimeinen treeniviikko, kevyt sellainen, on saatu nyt jokatapauksessa pakettiin! Kaikenkaikkiaan on kohtalaisen varma olo, ainakin pääsääntöisesti. Tulevaa juoksua en ole viime päivinä miettinyt juuri lainkaan.. Johtuen ehkä siitä, että mun perheessä on sattunut hieman ikäviä, joskaan ei ylitsepääsemättömiä (tai no mikä olisi? sanotaan sittenkin kuolemanvakavia!) juttuja. Ne on kuitenkin saanut olon tuntumaan jotenkin uupuuneeksi.. Tilauksessa olisi iloisempia hetkiä ja juttuja!
Ensi viikko on ihan varmasti valoisampi taas :).
Kesäkuun... (209km)
...pitkät lenkit: 3 kpl
...peruslenkit: 12 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4kpl
Keskivauhti 6.13/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 8kpl.
Heinäkuun... (201)
...pitkät lenkit: 2 kpl
...peruslenkit: 13 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5 kpl
Keskivauhti 6.16/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 10 kpl.
Elokuun... (232km)
...pitkät lenkit: 4 kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 5kpl
...kisat: 1kpl
Keskivauhti 6.18/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 11kpl.
Syyskuun... (181km)
...pitkät lenkit: 2kpl
...peruslenkit: 11 kpl
...lyhyemmät lenkit: 4 kpl
...kisat: 1kpl
keskivauhti 6.23/km ja tätä vauhtia selkeästi reippaampia lenkkejä 7 kpl.
Voipi olla, että tuosta jotain uupuu.. Ihan kaikilta lenkeiltä ei dataa ole ja kun tässä silmät ristissä niitä katselee, niin on voinut joku "lyhyt", mutta pitkäkestoinen pitkis eksyä väärään kategoriaan jne. Keskivauhti on kyllä tippunut alkukesästä, mutta se lienee selvää kun maasto on vaikeutunut! Kisoista ei myös mitään vauhtidataa ole, niistä on sitten ne tulokset.
Viimeinen treeniviikko, kevyt sellainen, on saatu nyt jokatapauksessa pakettiin! Kaikenkaikkiaan on kohtalaisen varma olo, ainakin pääsääntöisesti. Tulevaa juoksua en ole viime päivinä miettinyt juuri lainkaan.. Johtuen ehkä siitä, että mun perheessä on sattunut hieman ikäviä, joskaan ei ylitsepääsemättömiä (tai no mikä olisi? sanotaan sittenkin kuolemanvakavia!) juttuja. Ne on kuitenkin saanut olon tuntumaan jotenkin uupuuneeksi.. Tilauksessa olisi iloisempia hetkiä ja juttuja!
Ensi viikko on ihan varmasti valoisampi taas :).
perjantai 28. syyskuuta 2012
Voihan syksy!
"Miten voi väsyttää taas näin.. Valitankohan mää koko ajan? Siis anteeks, jos valitan. Emmää tahallaan, mut kun en jaksa tätä sadetta, pimeetä ja harmaata. Sanokaa mulle sit, et turpa kiinni jo!"
Edellä mainittu on mun suusta eilen töissä. Onneksi mulla on ihanat työkaverit ja työpaikalla hyvä sekä kannustava ilmapiiri.. Se kestää yhden syksyyn väsyneen heikon lenkin :D. Tuskin mä edes niin paljon valitan, mitä väsyneenä kuvittelee valittavansa (enhän?! enpä..?!) Anyway, mitä te pidätte syksystä? Tyypit päivittelee facebookin kynttilöistä ja mun tekis mieli vaan kommentoida, että kynttilät on perseestä, -mä haluan auringon! Oon jopa bongannut päivityksiä joululehden tilaamisesta, siis what? Itse taidan lähteä hakemaan juhannussiiderit kaupasta.. No joo, kuulun kyllä jossainmäärin kynttilöitä ja joulua fiilisteleviin ihmisiin (joululehti, jotain rajaa :D), mutta kynttilät ja joulu nyt ei ihan riitä. Muutamana syksynä mulle on iskenyt vimma neuloa ja sen jalon taidon olenkin opetellut.
Oon tosi huono hankkimaan mitään syysvaatteita, saati sitten talvivaatteita! Jokaikinen syksy herään siihen, että vaikka oon kesällä laittanut vaatteisiin kuinka ja paljon rahaa, niin syksyä saati talvea ajatellen mulla ei ole (muka) juuri mitään. Kivat vaatteet ja asusteet varmasti kyllä piristäisi tätäkin harmaata aikaa. Ompelusta en kyllä tiedä hevonkukkua, mutta työkaverin sisko on siinä varsin haka, kuten allaolevista kuvista voi päätellä! Ihanan värinen hand made -kääntöpipo suojaa korvia kylmältä ja mieltä melankolialta. Kumpparit on tietysti olennainen varuste syksyyn myös!
Liikunta tietty kuuluu olennaisena osana jokaiseen vuodenaikaan. Juoksun lisäksi suunnitelmissa kunnostautua työkaveri Kristin kanssa Killerin ryhmäliikuntatunneilla kerran viikossa. Wannabe Juoksijasta on siis tulossa myös Wannabe Jumppaaja. Ootan sitä jotenkin tosi paljon, sillä itsellä ainakin myös tuo sosiaalinen elämä on kesällä paljon pirteämpää, on siis mukava tehdä jotain kaverin kanssa. Punttiksena toimikoon talvella monnarin punttisali, jossa suunnitelmissa on vähän Crossfit -tyylistä treeniä kokeilla. Myös sulkapalloa olisi kiva päästä pelaamaan ja pariksi aion nakittaa joko mun miehen taikka sen mut Cooperissa rökittäneen työkaveri AKn. Jälkimmäisen kanssa viime talvena käytiinkin jokusen kerran pelaamassa, mutta nyt täytyy vakavasti miettiä kestänkö enempää häviämistä, heh :D. Ei vaan, tosiasiassa kolmivuorotyössä on joskus vaikea löytää aikaa.
Wannabe Juoksijan lisäksi liikkuu myös JYP. Puolifanaattisena penkkiurheilijana sekin on yksi mukava asia. Puolifanaattinen tarkoittaa sitä, että kun täysifanaattinen mies katselee peliä telkkarista, niin puolifanaattinen nainen neuloo siinä vieressä sukkaa :D. Pikkuveljen kanssa on tullut myös käytyä katselemassa pelejä hallilla.
Eli kyllä tässä edessä olevassa ajanjaksossa on myös mukavia asioita. Siitä huolimatta valon vähetessä allekirjoittanut kyllä tunnistaa itsessään jos nyt ei kaamosmasennuksen, niin ainakin kaamosväsymyksen ja kaamosmelankolian oireita. Mutta eiköhän tämä tästä :).
P.S. Ei syytä huoleen, tästä blogista ei ole talvella (kuvista huolimatta) kehkeytymässä a) neuleblogi, b) vaateblogi ja c) jääkiekkoblogi... Eikä myöskään elämä potkii päähän ja mulla on murheita -blogi :D.
Edellä mainittu on mun suusta eilen töissä. Onneksi mulla on ihanat työkaverit ja työpaikalla hyvä sekä kannustava ilmapiiri.. Se kestää yhden syksyyn väsyneen heikon lenkin :D. Tuskin mä edes niin paljon valitan, mitä väsyneenä kuvittelee valittavansa (enhän?! enpä..?!) Anyway, mitä te pidätte syksystä? Tyypit päivittelee facebookin kynttilöistä ja mun tekis mieli vaan kommentoida, että kynttilät on perseestä, -mä haluan auringon! Oon jopa bongannut päivityksiä joululehden tilaamisesta, siis what? Itse taidan lähteä hakemaan juhannussiiderit kaupasta.. No joo, kuulun kyllä jossainmäärin kynttilöitä ja joulua fiilisteleviin ihmisiin (joululehti, jotain rajaa :D), mutta kynttilät ja joulu nyt ei ihan riitä. Muutamana syksynä mulle on iskenyt vimma neuloa ja sen jalon taidon olenkin opetellut.
Oon tosi huono hankkimaan mitään syysvaatteita, saati sitten talvivaatteita! Jokaikinen syksy herään siihen, että vaikka oon kesällä laittanut vaatteisiin kuinka ja paljon rahaa, niin syksyä saati talvea ajatellen mulla ei ole (muka) juuri mitään. Kivat vaatteet ja asusteet varmasti kyllä piristäisi tätäkin harmaata aikaa. Ompelusta en kyllä tiedä hevonkukkua, mutta työkaverin sisko on siinä varsin haka, kuten allaolevista kuvista voi päätellä! Ihanan värinen hand made -kääntöpipo suojaa korvia kylmältä ja mieltä melankolialta. Kumpparit on tietysti olennainen varuste syksyyn myös!
Liikunta tietty kuuluu olennaisena osana jokaiseen vuodenaikaan. Juoksun lisäksi suunnitelmissa kunnostautua työkaveri Kristin kanssa Killerin ryhmäliikuntatunneilla kerran viikossa. Wannabe Juoksijasta on siis tulossa myös Wannabe Jumppaaja. Ootan sitä jotenkin tosi paljon, sillä itsellä ainakin myös tuo sosiaalinen elämä on kesällä paljon pirteämpää, on siis mukava tehdä jotain kaverin kanssa. Punttiksena toimikoon talvella monnarin punttisali, jossa suunnitelmissa on vähän Crossfit -tyylistä treeniä kokeilla. Myös sulkapalloa olisi kiva päästä pelaamaan ja pariksi aion nakittaa joko mun miehen taikka sen mut Cooperissa rökittäneen työkaveri AKn. Jälkimmäisen kanssa viime talvena käytiinkin jokusen kerran pelaamassa, mutta nyt täytyy vakavasti miettiä kestänkö enempää häviämistä, heh :D. Ei vaan, tosiasiassa kolmivuorotyössä on joskus vaikea löytää aikaa.
Wannabe Juoksijan lisäksi liikkuu myös JYP. Puolifanaattisena penkkiurheilijana sekin on yksi mukava asia. Puolifanaattinen tarkoittaa sitä, että kun täysifanaattinen mies katselee peliä telkkarista, niin puolifanaattinen nainen neuloo siinä vieressä sukkaa :D. Pikkuveljen kanssa on tullut myös käytyä katselemassa pelejä hallilla.
Eli kyllä tässä edessä olevassa ajanjaksossa on myös mukavia asioita. Siitä huolimatta valon vähetessä allekirjoittanut kyllä tunnistaa itsessään jos nyt ei kaamosmasennuksen, niin ainakin kaamosväsymyksen ja kaamosmelankolian oireita. Mutta eiköhän tämä tästä :).
P.S. Ei syytä huoleen, tästä blogista ei ole talvella (kuvista huolimatta) kehkeytymässä a) neuleblogi, b) vaateblogi ja c) jääkiekkoblogi... Eikä myöskään elämä potkii päähän ja mulla on murheita -blogi :D.
torstai 27. syyskuuta 2012
Jaarittelua
Lähtöryhmä ja -ajat ovat Vaarojen maratonilla seuraavanlaiset:
Varsinaista tavoiteaikaa en kuitenkaan itselleni ole tehnyt verrattuna esimerkiksi viime syksyiseen katumaratoniin. Tietämättömänä tulevasta voi matkalla sattua vaikka ja mitä, mutta jos sinne yli kuuden ja puolen tunnin mennään niin...... Niin sitten on kyllä tapahtunut jossain paha kanttaus! Ei "sen kummempaa". Siitäkään stressiä ota, tää on nyt tällänen kisa jossa voi sattua mitä vaan. Mutta mikäli onnistun (tuurilla :D) jakamaan voimani oikein, sinne kuuden tunnin pintaan on mahdollisuudet.
Yks jännättävä (ja tietysti myös loppuaikaan jossainmäärin vaikuttava) asia on myös tuo reitin kunto, joka on nyt huonompi kuin aiempina vuosina. Etenkin reitin eteläpäässä n. viiden kilometrin pätkä on todella sateessa uinutta. Vähän on ruvennut ajatteluttamaan hiertymät sun muut.. Jos (vai kun?) lähtee sukat vaihtoon, niin mitenhän se kenkien takaisinlaitto tulee onnistumaan... Sen sijaan hiilareiden loppuminen ei oo mun kauhuskenaarioissa ollut lainkaan mukana, krampit kylläkin on.
Oon aika kova jännittelemään ja sitä myöten rupeaa ajatuksetkin pyörimään paljon tapahtumassa. Että tää oli taas tällänen jaarittelupostaus, saan purettua tuntojani :D.
- Klo 09.00 tavoitteena viiden tunnin alitus.
- Klo 09.10 tavoite 5-6h
- Klo 09.20 tavoite 6-7h
- Ja klo 09.30 tavoite seitsemän tuntia ja siitä eteenpäin.
Varsinaista tavoiteaikaa en kuitenkaan itselleni ole tehnyt verrattuna esimerkiksi viime syksyiseen katumaratoniin. Tietämättömänä tulevasta voi matkalla sattua vaikka ja mitä, mutta jos sinne yli kuuden ja puolen tunnin mennään niin...... Niin sitten on kyllä tapahtunut jossain paha kanttaus! Ei "sen kummempaa". Siitäkään stressiä ota, tää on nyt tällänen kisa jossa voi sattua mitä vaan. Mutta mikäli onnistun (tuurilla :D) jakamaan voimani oikein, sinne kuuden tunnin pintaan on mahdollisuudet.
Yks jännättävä (ja tietysti myös loppuaikaan jossainmäärin vaikuttava) asia on myös tuo reitin kunto, joka on nyt huonompi kuin aiempina vuosina. Etenkin reitin eteläpäässä n. viiden kilometrin pätkä on todella sateessa uinutta. Vähän on ruvennut ajatteluttamaan hiertymät sun muut.. Jos (vai kun?) lähtee sukat vaihtoon, niin mitenhän se kenkien takaisinlaitto tulee onnistumaan... Sen sijaan hiilareiden loppuminen ei oo mun kauhuskenaarioissa ollut lainkaan mukana, krampit kylläkin on.
Oon aika kova jännittelemään ja sitä myöten rupeaa ajatuksetkin pyörimään paljon tapahtumassa. Että tää oli taas tällänen jaarittelupostaus, saan purettua tuntojani :D.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)