Maratoonari-identiteetti

Sain viime viikon maanantaina elämäni ensimmäisen  toisen kosketuksen akupunktioon. Eka kosketus oli korva-akupunktio psykiatrian harkassa ja tämä toinen oli sitten ihan normi akupunktio nilkkaan/pohkeeseen. No, lähtökohtaisesti jo oli ajattelu, että se tuskin tapauksessani auttaa, mutta kokeillaan. Ja niin siinä ainakin luullakseni myös kävi. Sain myös ohjeeksi syödä tulehduskipulääkekuurin ja olla treenamatta. Ei siis päkiänousuja, eikä myöskään minkäänmoisia lenkkeilyjä.

Niimpä viikon liikunnat on koostunut kahdesta yläkropparääkistä (a' tunti). Viikonloppuna kuitenkin luovutin (on ihan sama kuinka lepäilet tai olet lepäilemättä) ja kävin parin tunnin sauvailulla mettässä. Epäilevät, että peroneusjänteessä saattaisi olla jotain ongelmaa sen nilkkamurtumaan johtaneen tapaturman jäljiltä. Ehkä tulehduskudosta tai sitten poikittainen repeämä. Itte en usko, vaan luulen, että kyseessä on samaa settiä kun aiemminkin ja sehän ei MRI:ssä näkynyt mitenkään. Kattotaan nyt. 1.10. olis tuo kuva taas. Paskaa tässä on nyt se, että olen aloittanut vikan harkan keskussairaalalla, joka on tiennyt paljon paljon nykyistä enemmän kävelyä. Ja ei, eipä ole jalka tykännyt. Ainaskin uudet kengät töihin tarvii hankkia nyt just heti. Sellaiset lenkkarityyliset, kiitos!

Lauantaina kävin pyöräilemässä rantaraitin tuntumassa. Kävin vähän kannustamassa maratoonareita ja katsomassa olisi exposta löytynyt hyviä tarjouksia. Pitkästä pitkästä aikaa tunsin jonkinlaista ketutusta tilannettani kohtaan. Ehkä jopa himpun verran katkeruutta ja kateutta maratoonareita kohtaan, myönnettäköön. Edellämainitut ei todellakaan ole miellyttäviä tuntemuksia, etenkin kun itse asian, eli mahdollisen juoksukyvyn/-kunnon palauttamiseksi ei juuri mitään voi itse tehdä... -muuta kuin kanavoida energia jonnekin muualle, eikä jäädä vellomaan. Syvässä tuntuu olevan maratoonari-identiteetti vaikkei niitä niin kovin montaa ole kerinnyt kertyäkään.

Postauksen kuvat on Finlandia Marathonilta. Tapahtuma oli siirtynyt Paviljonkiin ja maratonreittikin vaihtunut neljäksi kierrokseksi. Reitti, se on kyllä kaunis täällä Jyväskylässä. Oikeasti niin kaunis, että melkein mikään mitä tässä polkujuoksuhypessä katujuoksua parjataan, ei rantaraitilla pidä paikkaansa. Mikäli mielii juosta katumaratonia ensi vuonna, niin lämpimästi suosittelen Finlandiaa. Puolikaskin tarjonnasta löytyy sekä kymppi. Tänä vuonna tapahtuma oli muutettu kaksi päiväiseksi ja kympin kisa, valon kymppi, juostiin jo perjantai-iltana. Katotaan nyt mitä ensi vuodeksi keksivät, mutta toivottavasti ainakin itte olen mukana!

(Ilmeisesti olen todellakin ollut kauan pois juoksulenkeiltä, sillä vielä jokunen vuosi sitten en koskaan olisi voinut kuvitella haaveilevani eniten maratonista kotireitillä!)

P.S. Arvatkaapa muuten kuinka kävi pikkusiskon? No hän oli flunssassa eikä päässyt tuonne valon kympille lainkaan. Aika paska mäihä sekin. Eipä muuta kuin uutta haastetta kehiin!