- Tajusin vasta hiljan, että älypuhelimeen voi ostaa muistikortin, jonka jälkeen tilaongelmat on historiaa. Tähän saakka olen vain poistellut kuvia, koska onhan ne siellä pilvessä. Älypuhelimen oon omistanut kuitenkin useamman vuoden.
- Vierastan hymiöiden ja kuvioiden käyttöä kirjoitetussa tekstissä. Hymiö alkaa luonnistumaan pikkuhiljaa, mutta sydämen kanssa on vielä suuria vaikeuksia. En osaa sanoa miksi. Todennäköisesti siksi, että olen "vanhanaikaisesti" kirjoitetun tekstin ystävä.
- En halua koskea kielellä tai edes hampailla jäätelön puiseen tikkuun. Se aiheutta samanlaisia kylmiä väreitä, kun veitsen hankaaminen posliinilautaseen. Yäk. Yäk. Jopa se on iljettävää, kun näen jonkun imeskelevän sitä puutikkua ja esimerkiksi siskot tekee sitä mulle tahallaan!
- En juuri koskaan ole nukkunut pommiin, mutta silti (etenkin vuorotyössä) maalailen kauhukuvia pommiin nukkumisesta. Ikään kuin se edes olisi maailmanloppu. Lisäksi mulla on ainakin viisi herätystä puhelimessa, vaikka herään lähes poikkeuksetta ensimmäiseen äänähdykseen.
- Parhaita leipiä on Moilas leipomon pikkujääkäri ruisleipä mahdollisimman vanhana ja kuivahtaneena. Kauraleivälläkin sama homma. Todellinen lottovoitto on löytää kyseistä leipää punaisella hintalapulla. Ei tarvii niin kauaa odotella sitä, että leipä on parhaimmillaan!
- Olen valokuvissa tosi huono. Etenkin siis olemaan valokuvissa. Jos katson itseäni peilistä, sieltä katsoo vastaan ihan ok tyyppi, mutta jos prikulleen samasta ilmeestä olisi valokuva, olisin vahvasti eri mieltä. Yhtään en ole vakuuttunut siitä, kumpi on totuus, mutta onko niin väliäkään.
- Mulla on kahvinkeitinsyndrooma. Tankkaan sen sekä hellan levyt aina lähtiessäni moneen kertaan. Joskus pitää rautalangasta vääntää, että hei, kyllä sä katoit sen kahvinkeittimen. Sitä paitsi siitä löytyy ajastin, joka sulkee sen. Tokihan se voi olla rikki...
- Olen kirjastojen kannattaja. Sakkomaksujen muodossa myös taloudellisesti. Aina ja jatkuvasti päätän skarpata kyseisessä asiassa, mutta hyvin usein se jää kuitenkin tekemättä. En ymmärrä miten se on niin vaikeaa!
- Muuten en juuri koskaan ole mistään myöhässä. Ylipäänsä ärsyynnyn aika herkästi siitä, että jota kuta joutuu odottelemaan. Myöhästely on mielestäni epäkunnioittavaa sitä toista kohtaan, joka odottaa! Mutta ehkä se on heille vähän sama, kun mulle tuo kirjasto...
- Jotain Sisu tms. pastilleja syödessä niitä täytyy ottaa aina kaksi kerrallaan suuhun. Oon joskus jopa heittänyt yhden ylijäämäisen pois. Silloin harvoin, kun syön jotain karkkeja tulee myös olla tarkkana. Minkä väristä ja missä järjestyksessä, hah.
Onko kellään samoja outouksia?
Saattaa olla viimeisiä maantiepyöräilyitä? |
Ja viime viikon liikunnat:
ma: sali 1h
ti: maantiepyöräily 1h10min.
ke: maantiepyöräily 2h55min.
to: sali1h
pe: sali 1h
la: ---
su: juoksu 40min. + core 25min.
yht: 8h10min.
Outouksia mulla riittää... Älypuhelimista sen verran, että mun eka (tänä vuonna hankittu) älypuhelin ehti olla mulla noin 5 kuukautta, ennen kuin otin sen puhelinominaisuuden käyttöön!
VastaaPoistaMutta joo, löysin blogisi vast'ikään, kun kaipasin lukuluetteloon kivoja juoksublogeja. Jään seurailemaan! :)
Kiva kun jäit seuraamaan.. Vaikkei tässä blogissa viime aikoina ole niin kamalasti juostu, mutta ehkä vielä joskus juostaan senkin edestä :).
Poista5, 6 ja 9 samat! Pikkujääkäriä pöydällä, aika hauska. Kohta 8 helpottui huomattavasti, kun uusinnat sai tehtyä netissä (nimim. aika monesti se maksimi viisi uusintaa). Ruuan pitää mennä "tasan" eli vaikka riisin ja kastikkeen, aina pitää olla joka haarukallisessa sopivasti molempia. Jos lautasella on sekä lämmintä ruokaa että kylmää salaattia, niin syön lämpimän ruuan kokonaan ensin, ettei se jäähdy ja sitten vasta salaatin. Tai siis eihän nämä mitään outouksia ole, mutta tuli vaan mieleen ;)
VastaaPoistaHeh. Jääkäri on parasta. Hauska tosiaan. Mulla ei ruokailuissa taida olla mitään erityistä järjestystä.. Paitsi se, että viimeinen suullinen on jonkin verran harkittu :D.
PoistaNo nyt täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut itseäni muuta kuin tosta kutosesta. :D Ja vähän tuo kirjastojuttukin kolahti, mut vaan vähän. :) Mut meillä jokaisella on omat outoutemme. :p Laittaisko tähän vielä vaikka yhden sydämen perään. Että <3 vaan. :D
VastaaPoistaHehheh. Sydän. Heh... :D. Okei, <3.
PoistaMiehellä myös tuo jätskitikku-syndrooma, itse en kestä jos joku puree kangasta! Ihan kamala, hrr!
VastaaPoistaKirjastojuttukin oli hyvin tuttua juttua :D
Eikä, vähänkö hienoo tietää, että on olemassa kohtalotoveri :D. Lupaan saattaa sulle tiedoksi, jos ikinä kuulen, et joku muu kammoaa kankaan puremista :D.
PoistaKohtalontoveri ilmoittautuu Sannalle! Mulla aiheuttaa suunnattomia puistatuksia ja kylmiä väreitä jo ajatuskin siitä, että joku puree kangasta! Kaikista kamalin ajatus on jonkin villaisen asian pureminen! Oon kerran purrut (luoja tietää miksi) sellaista harmaata paksua villapipoa, enkä ikinä tuu toipumaan siitä täysin :D
PoistaEikä :D
Poista