Iso peukku Laajikselle!

Viime viikkoina sosiaalinen media, media ylipäänsä, on uutisoinut jos jonkinlaisia tunteita herättäviä uutisa. Itse olen ihminen, johon tuollaiset asiat vaikuttavat kohtalaisen paljon. Älä lue niitä uutisa, sanoo Jarppa joskus mulle. Haluan kuitenkin tietää kamalatkin asiat ja mahdollisimman tarkkaan. Se, että jätän uutiset lukematta, ei niitä saa tapahtumattomaksi. Sen lisäksi, että uutiset pursuaa toinen toistaan surullisempia uutisia, on myös Facebookin uutisfeedi täynnä toinen toistaan ilkeämpiä kommentteja ja leimaamista. Mun silmissä sosiaalisesta mediasta on alkanut tulla paikka, jossa velloo pahoinvointi. Ymmärrystä, saatika empatiaa, ei juuri riitä kun itselle ja terve kritiikki puuttuu lähes täysin. Niimpä onkin ollut kohtalaisen vaikeaa virittäytyä kirjoittamaan kevyistä asioista. Facebookin suhteen olen vakavasti harkinnut ignooraamista.

Mutta niihin kevyisiin aiheisiin. Käytiin viikolla Jarpan veljen vaimon sekä parin esimurrosikäisen mukulan kanssa muutama tunti halailemassa puita ja roikkumassa vaijereissa. Laajavuoren seikkailupuistossa siis. Tietääkseni näitä seikkailupuistoja on alkanut nousta kuin sieniä sateella ja hyvä niin. Itsellä ei kokemusta ole kuin Laajavuoresta. Verkkosivujen mukaan kyseinen puisto ja sen viisi eritasoista rataa on rakennettu luontoa ja puita kunnioittaen. Haastetta löytyy jokaiseen makuun. Nuorin seikkailija on kuulemma ollut kaksi vuotias ja ajatuksissa onkin vielä tänä syksynä viedä kummitytsä kiipeilemään. Musta on tosi tervetullut ilmiö nämä ulkona ja etenkin luonnossa harrastettavat jutut. Ainaskin nämä seikkailupuistot ja frisbeegolf tulee ensimmäisenä mieleen. Jälkimmäinen on myös erittäin halpaa vaikka koko perheen harrastaa viikoittain.

Laajavuorta alueena on mun mielestä kehitetty paljonkin kaupunkilaisia palvelevaan ja viihdyttävään suuntaan. Vielä joitain vuosia sitten äimäilin alueelle ilmestyneitä keltaisia koreja ja satunnaisia frisbeenheittäjiä ja koin lähinnä huvittuneisuutta. Nykyään rinteillä lenkkeillessä vastaan tulee vähintään pari maastopyöräilijää, parikymmentä frisbeenheittäjää, kesäteatterinkävijöitä ja valjaat päällä liikkuvia kiipeilijöitä. Hiihtohissit palvelevat kesälläkin alamäkipyöräilijöitä ja Vuorilammella saattaa olla vesipallopelaajat, uimarit ja freestylehyppääjät kaikki sulassa sovussa. Alueella toimii myös jokin PT-valmennusryhmä. Uusien ja vähän extremetyylisten harrastusten joukosta luontopolut ja lenkkimaastot eivät ole kadonneet minnekään. Talvellahan keskus toimii laskettelijoiden ja hiihtäjien suosiossa, mutta tietääkseni myös talviaktiviteettien määrää on lisätty ainaskin alamäkiluistelulla. Ihan hullua olisikin, että kyseinen talviurheilukeskus olisi käytössä vain talvisin!

Siinä missä ennen kesäisenä lauantaiaamuna vastaan tuli lähinnä lähinnä vain pappoja, on nykyään liikkeellä muitakin aina esimurkkuikäisistä pojista lähtien. Aika äärinmäisen sympaattinen valinta puolille päiville nukkumisen ja tietokonepelien sijasta! Toivottavasti alue jatkaa kehittymistään!