Fit -lehteä ja vammapäivitystä

Tämän päiväiseltä ostosreissulta tarttui mukaan Fit -lehti. En ole tilannut kotiin mitään aikakausilehteä, mutta Juoksija lehden ostan kyllä poikkeuksetta joka numeron. Harvakseltaan tulee ostettua sitten näitä muita. Minkään lehden tilaajaksi en halua siksi, että musta on kiva silloin tällöin piristää kauppareissua lehdellä. Jara on Helsingissä ja mä siis piristin tänään itseäni lueskelemalla, kuuntelemalla ja sivusilmällä Voice Of Finlandia seuraillen sekä sohvanapostelulla, mikä on kanssa mun tavoille tosi epätyypillistä.

PT-Timpan kyykkyartikkelin jälkeen lehdessä oli mielenkiintoinen juttu liikunnasta pakkotauolle joutuneiden näkövinkkelistä. Suosittelen ostamaan, kenellä jotain kremppaa on (suosittelen ostamaan kans, jos kyykkääminen kiinnostaa!). Kolme eritavoin loukkaantunutta kertoi tuntemuksiaan ja henkilökohtaiset näin selviän -prinsiipit. Lisänä oli myös PT:n ja urheilupsykologin vinkit. Omat isommat kokemukseni ovat nyt päällä oleva rasitusvamma sekä vuonna 2008 sattunut olkapäävamma, joka johti myös isoon avoleikkaukseen. Haastateltaviin ihmisiin pystyi helposti samaistumaan. Artikkelin innoittamana ajattelin koota vähän yhteen missä mennään tämän jalan kanssa sekä myös kertoa ne omat näin selviän -pointit.

Elikä. Mun jalka(terä) ei edelleenkään ole juoksukunnossa. Satunnaisia kilometrejä kykenen kyllä hölkkäilemään silloin tällöin. Kipua on aamuisin niin, että hetken joutuu tosi kovasti varomaan, jopa ontumaan, ennen kuin jalka vertyy ja kipu katoaa. Enää kipu ei ole tyypillistä plantaarifaskioosikipua, vaan aamusärky on lähinnä jalkapöydällä. Juoksussa eniten kipeytyvin kohta on akillesjänne. Kipupiste löytyy kuitenkin myös plantaarifaskian kiinnityskohdassa. Vaikka kipu ei olisi kova, nilkoissa ja jalkaterissä kauttaaltaan on vahva eriparin tuntu. Laajalla skaalalla teen edelleen kuntouttavia toimenpiteitä ja vältän liikuntaa, minkä huomaan vievän tilannetta huonompaan suuntaan. Toisinaan pohdiskelen muita mahdollisia kivunaiheuttajia plantaarifakiitin lisäksi johtuen tuosta epätyypillisestä oirekuvasta. Eniten mieleeni on tullut mahdollisuus nilkkalukosta. Toisinaan taas en ajattele koko asiaa, paranee kun paranee.

Okei, kivat saattavat olla myös sekundaarituotetta ja konservatiivista hoitoa PF:n kokeillaan aina vuoteen saakka, jonka jälkeen muita vaihtoehtoja edes harkitaan. Vammailua tulee täyteen vuosi huhtikuun alussa. Toinen puoli minusta pähkäilee kuitenkin esimerkiksi uutta aikaa fysioterapeutille ja osteopaattikin on käväissyt mielessä. Ongelma on kuitenkin se, että pitäisi löytää just jalkaterästä/nilkasta tietävä ja just juoksun tunteva tyyppi ja vielä just Jyväskylästä. Ehkä ton nilkkalukkoasian takia oon sitä ruvennut miettimään.Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, että vaikka joku olis kuinka hyvä, niin kaikesta ei vaan millään voi tietää yhtä paljon. Kesäisestä FT-sarjasta oli ihan superpaljon hyötyä lihastasapainoon ja lantionseudulla olleeseen puolieroon, mutta nilkka ja jalkaterä sekä nilkka jäi jotenkin pienemälle huomiolle.

Katsotaan.

Tässäpä "näin selviän" -täkyt mitä on mulla ollut:

• Käännekohta oli kesän kisahaaveista luopuminen ja siten myös vamman pitkäkestoisuuden hyväksyminen.
• Sain lohtua, kun urheilulääkäri kertoi yli 90%:n olevan oireettomia vuoden kuluttua vamman ilmaantumisesta. (..oikeastaan vasta tätä kirjoittaessa tajusin kuinka pian on vuosi täynnä, joten tää lohtu hieman laiheni nyt, myönnettäköön)
• Olen oppinut arvostamaan terveyttä ja kivuttomuutta sekä huoltamaan itseäni paremmin niin fyysisesti kuin henkisesti.

P.S. Vielä siihen lehteen: Mielenkiintoinen artikkeli oli myös ateriarytmeistä. Tottahan toki se oli mielenkiintoinen, kun minä harvoin syövänä sain armahduksen. Just sellanen ateriarytmi on paras, millä on hyvä olla. So simple! Seuraavaks aion lukea jutun Elastisesta. Aika kova sen täytyy olla treenaamaan, kun se henkilökuvassa on yhdenkäden käsinseisonnassa! Hyvää viikonloppua!