Liikuntaa olen saanut jonkin verran harrastettua. Tottapuhuen silläkin saralla on ollut matalalentoa. Pienenä piristysruiskeena on ollut korkeakoululiikunnan ryhmäliikuntatunnit. Luitte oikein. Ilmeisesti siis jonkinlaisesta motivaatiopulasta tai väsymyksestä kärsivä yksilöliikkuja voi yhtä-äkkiä todeta ryhmäliikunnan olleen piristysruiske. En oikeastaan tiedä kärsinkö liikunnan suhteen varsinaisesti motivaatiopulasta, tyhjyydentunne voisi olla osuvampi sana. Kaipaan aivan jäätävästi sitä, että voisin asettaa itselleni tavoitteen, jota kohti käy matka. En vain ole vielä löytänyt tuota tavoitetta juoksun ulkopuolelta ja juoksun suhteen homma seisoo aivan täysin paikoillaan. Se on ehkä tuntunut hieman raskaalta viime viikkoina. Viimeiset pariviikkoa on mennyt kutakuinkin näin (tänään vielä sali):
Fakta on kuitenkin se, että ikuisiksi ajoiksi ei tänne kotiinkaan voi muumioitua enkä mä viihdy väsyneenä. Jotenkin mulla jäi tuo joululoma päälle, vaikka käytännössä lomasta ei ole ollut tietoa enää pitkään aikaan. Tasan kahden viikon päästä mulla alkaa työharjoittelut ja opintovapaa. Voin siis keskittyä vain yhteen asiaan. Ensi viikolla aion olla reippaampi!
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! (Kaikki mahdolliset ja mahdottomat aseet ja ehdotukset väsymyksen taltuttamiseksi otetaan mielellään vastaan tuon edellämainitun aikomuksen tueksi, kiitos!)
Heh, mä just aattelinkin, kun huomasin uuden postauksen, että "she's alive!" :) Vähän sama täällä, motivaatiota liikkumiseen ois, mutta kroppa sanoo, jotta ei käy. Nuku koko talvi. Ottaa päähän ja kovasti.
VastaaPoistaIhmisen talviunet taikka talviasunto auringossa olis niin superia :D
PoistaJoo ei paljon tarvitse munkaan kuvitella hakevan piristystä liikunnasta, kun mitään ei oikein pysty tekemään. Hirveästi ei piristä semmonen jokapaikkaansattuu-treeni.
VastaaPoistaMutta siis ihan on tuttuja fiiliksiä. Tsemppiä ja parempaa fiilistä sinne!
Niimpä. Mutta kaippa tää tästä.. Pikku (näköjään tosi pikku) hiljaa..
Poista