Kirja-arvostelu: Luomuliikunnan vallankumous

Opiskeluaikanani minulta kysyttiin tentissä, mistä tekijöistä liikunta koostuu. Toisaalta tietämättömyyttäni ja toisaalta pientä anarkismia uhkuen vastasin kysymykseen välinpitämättömästi: "Ihan sama, kunhan sitä tehtäisiin enemmän". Vaikka tentin jälkeen muistin vastauksen olevan useus, teho, kesto ja liikunnan tyyppi, en vieläkään ollut varma, miksi liikunta piti paloitella noin tarkasti osiin.

Kertoo Arto Pesola kirjan Luomuliikunnan vallankumous -sohvan pohjalta taisteluvoittoon (2013) johdannossa. Pesola on koulutukseltaan liikuntafysiologi (LitM) ja liikuntabiologian laitoksen väitöskirjatutkija aiheenaan istumisen terveyshaitat ja terveyden edistäminen arkiaktiivisuuden avulla. Tekstissä esiintyvät keskitetyt lainaukset suoraan kirjasta.

Kirjan ensimmäisessä osiossa paneudutaan istumisen kulttuuriin. Entisajan metsästäjä-keräilijän on ollutkin tarkoitus istua aina kun istuminen on ollut mahdollista. Levähdys on mahdollistanut esimerkiksi ruoan haun jatkamisen. Hengissäpysymisen kannalta ihmisen on ollut optimaalista valita levähdys siis aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Tämän päivän maailma mahdollistaa tuota lepäilyä ja istumista aivan liikaa, enemmän kuin elimistömme todellisuudessa sitä kestää. Tuota ajatusta kun oikein jalostaa, tulee kiistatta mieleen, että minunkaltaiseni puuhastelija olisi menestynyt entisaikojen metsästäjä-keräilijöiden elämässä varsin huonosti.

Ennen istuminen oli lepohetki raskaan päivän keskellä. Nyt ensimmäistä kertaa, istuminen ei ole enää vain lepäämistä varten. Se on toiminto, jota teemme kaikkialla. Kotona, koulussa, opiskeluissa, työmatkoilla, töissä ja vapaa-ajalla meidän ei tarvitse enää muuta, kuin tukeutua tuolin kannateltaviksi, sillä pakottavaa tarvetta lihastyölle ei enää ole.

Toinen osio tarjoaa kattavaa tutkimustietoa istumisen aiheuttamista terveyshaitoista, joista pahinpana (joskin myös helpoimmin tutkittavana) pidetään television katselua. Älkääkä peljätkö, te jotka inhoatte tutkimuksiin vetoamista, ja kahvahdattekin sanaa amerikkalaistutkimus. Tutkimustieto perustuu kattaviin tutkimuksiin, jotka on mielenkiintoisesti kirjoitettu kansankielelle. Niin, aivan meidän jokaisen luettavaksi. Eikä ainoastaan luettavaksi, vaan myös ymmärrettäväksi. Osio on mielenkiintoinen sekoitus tutkimustietoa ja meidän aivan tavallisten pulliaisten kokemuksia.

Kuntoliikunnan lisääminen ei siis ole optimaalinen keino istumisen haittojen poistamiseksi, sillä inaktiivisuus vaikuttaa suureen asentoa ylläpitävään lihasmassaan eri mekanismien kautta mihin kuntoliikunnalla voidaan vaikuttaa. Vaikka harrastaisit kuntoliikuntaa olet suuren osan hereilläoloajastasi alttiina istumisen haitoille. Vastaavasti istumista tauottamalla voit saada suuria terveyshyötyjä riippumatta siitä harrastatko kuntoliikuntaa vai et.

Pahimmillaan liian raskas kuntoliikuntarypistys kostautuu arkisessa elämässä siten, että loppupäivä vietetään entistä passiivisemmin. Olen usein miettinyt, että liikuntaa pitäisi jokaisen harrastaa edes sen verran, että siitä saisi ne kiistattomat terveyshyödyt. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkia ei kiinnosta liikunta. Ylipainon ollessa entistä suurempi ongelma yhteiskunnassa, niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla, tässä asiassa onkin ollut valtava dilemma. Liikkumattomat ihmiset kantavat itsessään stigmaa, jota me liikkujat heissä ylläpidetään. Ja mikä pahinta, jatkamme sitä edelleen jälkipolville kehittyvän teknologian tarjotessa aina vain helpompia vaihtoehtoja elämästä suoriutumiselle.

Olemmeko vieroittaneet ihmisiä liikunnan ilojen parista vetämällä liikkumattomuuden ja liikunnallisuuden välisen rajan liian korkealle? Kannammeko siis edelleen aikaisen tutkimuksen korostamaa kovatehoisen harjoittelun perintöä taakkanamme? Ovatko suositukset oikeat, jos ihmiset eivät todellisuudessa toteuta niitä? Minkälaiset suositukset toimisivat paremmin?

Viimeinen osio tarjoaa sinulle aseita selättää näitä nykypäivän maailman haasteita. Nimensä mukaisesti viimeinen osio on luomuliikunnan vallankumous. Kahden ensimmäisen osion vaikuttavuus saa jopa tällaisen kohtalaisen aktiivisen ihmisen pohtimaan omaa elämäänsä ja toimintaa. Tarttumaan tärppeihin. Niin ammatillisesti kuin siviilissäkin. Siitäkin huolimatta, että en tee istumatyötä, katson televisiota saman verran viikossa kun Suomalaiset katsovat keskimäärin päivässä, harrastan kuntoliikuntaa monin verroin suosituksia enemmän ja autottomana ihmisenä joudun kantamaan itseni ja reppuni paikasta a paikkaan b pyörällä tai kävellen. Aina.

Kuntomme ja toimintakykymme huonontuessa automaation ja passivoitumisen lisääntymisen kanssa, myös yritykset ja yhteiskunta ymmärtävät tämän kurimuksen vaikutukset toimintoihinsa. Ihminen ei ole vain mekaaninen välikkappale tuontavälineiden rattaissa. Kehomme optimaalinen toiminta vaatii toimenopiteitä sen omista, ei kenenkään muun lähtökohdista.

Liikuntalässytyksen besserwisser on nöyrtynyt. Tähän päivään saakka olen suitsuttanut liikuntaharrastuksia terveydestäni. Tämän päivän jälkeen osa kunniasta siirtyköön arkiselle elämälle. Tuolista ylösnousemiselle. Kirja ei todellakaan boikotoi perinteisiä liikuntasuosituksia. Päinvastoin, se antaa vain uuden ulottuvuuden. Kuntoliikunnan hyödyt on ja pysyy. Kirjassaan Pesola toteaa kertoneen tehdyistä tutkimuksista pessimisistisesti. Ehkä meille, liikunnan riemujen sanansaattajille se onkin sitä. Vieressä saattaa silti istua joku, joka kokee tuon riemun sanansaattaminen suoranaiseksi ällöttäväksi paasaukseksi. Hänelle tuo kirja alusta loppuun optimismia. Suosittelenkin tuota kirjaa jokaiselle, niin liikkujalle kuin liikkumattomalle. Terveys- ja liikunta-alan ammattilaisille ja siviiileille, ehkä hekin jonain päivänä puhuvat samaa kieltä koettaessaan ehkäistä yksilön riskiä sairastua kansansairauksiin. Kirja ansaitsee paikkansa kotitalouksissa Joka kodin suuren lääkärikirjan vieressä ja vastaanottohuoneissa Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen opusten vieressä. Ainakin niin kauan, kun THL julkaisee sisällöstä oman opuksensa ja suosituksensa. Sen päivän koittaessa tulee silti muistaa pysyä perusasioiden äärellä:

Edes terveys ei ole riittävän hyvän elämän mittari, vaan hyvä elämä kunpuaa jostain paljon syvemmältä kuin lihaksistamme ja verisuonistamme. Hyvä elämä on rehellisyyttä ja kunnioittamista oman elämäsi onnellisuuden etsimisessä. Katso itseäsi peiliin ja kysy itseltäsi mtä oikeasti haluat keholtasi, mieleltäsi ja sielultasi. Haluatko istua tuolissa vai elää elämää, jota oikeasti haluaisit elää?

Mielenkiintoinen ulkoasu ansaitsee oman kuvansa.
Kuvitus Olli Järvinen.