Palautusjuomista..

Oon ollut aina tosi huono pelaamaan minkään palautusjuomien taikka energiajuomien kanssa. Vitamiinienkin syönti on tosi kausiluontoista. Pitkillä lenkeillä olen kyllä aina käyttänyt energiajuomia, Tukholmaan valmistautuessa järjestäjän energiajuomalle uskollisesti Maximia. Viime kesänä sitten taas oikeastaan sämpläsin energiajuomani maltosta, siihen kylkeen ripaus merisuolaa. Hiilareiden tms. tarvetta en sen kummemmin ole koskaan aiemmin laskenut, tosin viimesyksyisestä kolealla kelillä juostusta Vantaan maratonista oppineena voin sanoa, että olisi kannattanut.

Palautusjuomia en ole käyttänyt oikeastaan koskaan. Nyt olen päättänyt, jos ei muuta, niin testi mielessä kokeilla. Protskusta ja Maltosta olen tehnyt sekoituksen, jossa on puolet kumpaakin.. Eli suhteet menee siten, että jos desin kyseistä sekoitusta lataa vaikka nyt puoleen litraan vettä, on siinä 14g proteiinia ja 29g hiilareita. Ymmärtääkseni tämä on optimaalinen suhde. Oppia on otettu niin Jltä, mun mieheltä kuin ihan omatoimisesti netistäkin! Tämä siksi, että tahdon nähdä auttaako se minua a) tietty palautumaan ja b) siten myös kehittymään. Samalla aion myös syödä magnesiumia, E-epaa sekä monivitaamiiniä. Kahden ensimmäisen hyötyvaikutukset olen kyllä todennut monta kertaa, mutta jostain syystä niiden säännöllinen nappailu tahtoo aina jäädä.

Pitkät lenkit aion toistaiseksi vetää viimevuoden tapaan maltolla, kunnes saan aikaiseksi laittaa tilaukseen tämän CamelBak Octanen. Sitten ruvetaan perehtymään geeleihin ja mahdollisiin muihin energianlähteisiin, jota Vaarojen Maratonilla tullaan tarvitsemaan. Siellähän meitä juoksijoita tullaan siunaamaan muistaakseni kahdella (?) omatoimisella vesitankkauspisteellä, jossa voi sitten jokainen valitsemansa säiliön täyttää. Maratonille tyypilliseen tapaan siellä ei ole junnuja jakamassa geelejä tai suolakurkkuja, eikä myöskään keräämässä roskia. Täysin toisenlaista suunnittelua siis tarvitaan.

Toistuvia karkkihimoja lukuunottamatta mun ruokavalio on kyllä kohtuu terveellinen. Tässä vaiheessa kesää ei kyllä muutaman kilon tippuminen painosta olisi kuitenkaan pahitteeksi. Lähinnä siksi, että juoksu kulkisi kevyemmin ja toisekseen Vaaroilla joutuu kuitenkin ylimääräistä painoa kantamaan, edellä mainituista syistä. Mutta josko se onnistuisi silläkeinoin, että hillitsisin nuo karkkihimot. Ja passaisin kahvipullat (paitsi tosi hyvät :D). Niin... Paitsi herkkupäivänä, jotka on ehdottomasti säilytettävä, kaikkien!

Jos joku tahtoo kertoa kokemuksiaan lisäravinteista tai muusta, luen kyllä mielellään!

Orkidea!

Vapaapäivä ja lenkille lähtemisen tympeys. 14 kilsan metsälenkki nyt anyway kasassa. Vauhti tuntui verkkaiselta, mutta oli sitten kuitenkin 6.06/km.. Eli mulle aika reipas tuohon maastoon. Itse lenkki ei kuitenkaan lähtöfiiliksistä huolimatta ollut tympeä. Ajatukset virtasi, eikä oikeastaan lainkaan juoksussa. Tai ainakaan lähtemisen tympeydessä, vaan enemmän ehkä elämässä yleensä. Keli on tänään komea ja huomenna on luvassa vielä parempaa.
 
Eilinen päivä meni todellisessa koomassa. Duunissa oli pientä härdelliä ja pääsin lähtemään kotiin puoli tuntia aiottua myöhemmin. Puolen tunnin päikkärit venyi yli tunnin mittaiseksi. Ilta menikin sitten puoliunessa futista kattellen, kunnes päätin luovuttaa ja käydä yöunille. Käytännössä siis nukuin koko eilisillan sekä siihen päälle vielä ihan kunnon yöunet, vissiin vähän univelkaa? Täytyy toivoa, ettei ensi yönä kostaudu.

Jännittävää on myös se, että mun orkidean uudelleen kukinta alkaa olla käsillä. Mä en todellakaan ole minkäänsortin viherpeukalo, mutta kun reilu vuosi sitten sain tuon orkidean, niin päätin olla edes orkideapeukalo! Lähes maratontason haaste itselle. Ja mitä ilmeisemmin olen onnistunut siinä, jipii!

Sunnuntaifiilarit

Se on sitten sunnuntai-ilta ja viikko alkaa (taas) olla paketissa. Saldona, jälleen kerran, sen pari kilsaa vajaa 50 kilometriä. Koostuen 17+8+10 kilometriä semihidasta maastossa ja 8+5 semikovaa työmatkahölkkää. Lisäksi takana on normaalia enemmän fillarointia, yhdet ravintolasapuskat Pub Jalossa, muutama sattumalta kohdattu vanha ystävä, yks päänsärkypäivä, ihan riittävästi töitä ja hieman liian vähän unta. Kohtuu viikko kuitenkin.

Useamman vuoden olen juoksemista harrastanut, mutta tänään oli elämän toinen kerta, kun hölkkäsin töihin aamuvuoroon. Ai että se on oikeastaan siistiä ja varsin hyvä tapa aloittaa päivä. Huomattavasti parempi, kun koomailla sen kahvikupin ääressä sen reilun puol tuntia. Kumpikin kerta on sattunut osumaan sunnuntaille. Tänä aamuna mua vastaan tuli kolme hädintuskin täysi-ikäistä tyyppiä kantaen kaljatölkkejä (vissiin oli lauantai-ilta venynyt sunnuntai-aamuun), kaksi oravaa, yksi rusakko, kaksi autoilijaa (joista toinen taisi kyllä olla moottoripyöräilijä) sekä yksi koiran ulkoiluttaja. Ei siis ketään muuta. Voin kertoa, että aion ottaa tämän tavaksi. Jopa ihan muinakin aamuina, kuin sunnuntaisin.

Tulevasta viikosta on tulossa varsin lungi. Luvassa on nimittäin niitä paljon kaivattuja vapaapäiviä suhteessa enemmän työpäiviin. Ei sillä, ettenkö työstäni pitäisi.. Taikka kovin tulisin vapaapäivinäni pitkästymään, sillä kaiken näköistä puhaa on kyllä tiedossa. Tämän viikon aion nyt jokatapauksessa päättää seuraavaan...

...nimittäin AINO -jäätelöön. Jonka olemassa olon olin jo jostain ihmeen syystä meinannut unohtaa!

Bad News, Good News

Bad news. Eilinen lepo- sekä vapaapäivä meni sängynpohjalla, migreenissä. Nice. Olo on vielä tänä aamunakin mitä väsynein, kuten yleensä on kovan migreenin jälkeen. Johtuen varmaan itse migreenistä sekä myös sitä talttuvasti dropeista. Plaah. En vaan jaksanut startata tälle aamulle suunnitellulle lenkille. No, se nyt ei tarkoita mitään muuta, kun sitä että on iltavuoron päälle hölkättävä kotiin. Bad news numero kaksi on se, että J laittoi eilen viestiä loukanneensa jalkansa. Nivelsiteet. Tosi kurja juttu ja harmittaa ihan vietävästi sen puolesta. Kuukauden päivät juoksutaukoa, huomenna oleva pirkanpyöräily jäihin ja sitä rataa. No, onneks on lokakuuhun aikaa ja se on sitkeä sissi!

Katselin tuossa tilastoja Sports Trackerin sivuilta. Good news on se, että oon treeneissäni huomattavasti edellä viime vuotta. Lasken säännölliseksi lenkkeilyksi sen, jos lenkkejä on vähintään sen kolme viikossa ja kilometrit ylittää 30, nyt niin on menty jo maaliskuusta alkaen ja ilmeisesti viimevuonna sama homma alkoi oikeastaan vasta kesäkuussa. Se on nice oikeasti.

Tää mun bloggailunkin salaperäisyys alkaa hälvetä. Ajattelin laittaa linkin tänne muutamalle läheiselle, jos ne haluaa käydä lueskelemassa. Tää aihe nyt ei varmaan monen mun läheisen mielestä kovin mielenkiintoinen ole, mutta mukavaa jos jaksavat silti seurailla tätä projektin etenemistä, niin juoksu- kun blogiprojektin :). Mieskin tuumaili omalaatuisella (ja hurjan hyvällä!) huumorillaan tästä kirjoittamisesta, että oon mä joskus hölmömpääkin hommaillut.. Nyt lähden ihmettelemään tuota kohtuu tyhjää jääkaappia, sitten duuniin.. Joka ei nyt tällä erää jaksaisi innostaa. Mutta kyllä se siitä lähtee, kun rupeaa touhuamaan. Niinkun aina.

Yövuorokoomaa ja Bloggausta!

Yövuorokooma on nyt hoidettu juosten oikeasti polkuja pitkin noin 9km. Vauhti ei päätä huimannut, eikä ollut tarviskaan. Tämän päivän lenkki oli tosissaan suureksi osaksi tosi juurakkoista ja kivistä polkua. Yleensä aina kuuntelen musiikkia juostessa, mutta nyt piti ihan ajoittain heittää kuulokkeet taskuun. Olevinaan pystyy paremmin keskittymään mihin astuu. Tähän on lienee totuttava, sillä tälläisiä lenkkejä olisi tarkoitus (ja tavoitetta ajatellen suorastaan toivottavaa!) jatkossa heittää useammin.

En yhtään ihmettele, että valvottaminen on yksi ihmisen kidutuskeinoista. Senmukainen on olokin aina yövuoroputken aikana. Onneksi nuo putket on vain sen kaksi yötä kerralla, mutta silti! Lenkille lähtö on vaikeaa, mutta lenkki kulkee tuntuvasta väsymyksestä huolimatta ihan kohtalaisesti JOS vaan malttaa pitää mopon käsissä. Eli siis hölkätä aivan kaikessa rauhassa. Ja sitten kun se yövuorokoomalenkki on hoidettu on aivan uudesti syntynyt olo.

Näin muuten olen fiksannut blogiani vähän parempaan kuntoon. Nyt jotenkin alkaa tuntua, että ehkä tämäkin tästä käynnistyy.. Vaikka kovin noviisi olen vieläkin. Mutta mielenkiintoista puuhaa tämä on. Eikiä vähiten siksi, että olen aina tykännyt kirjoittaa. Oman blogin lisäksi olen lueskellut muiden tekeleitä. Siinä myös saisi aikaa kulumaan vaikka ja kuinka paljon. On täysin tuntemattomilla ihmisillä näköjään niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa erilaisista aiheista. Tässäpä esimerkiksi yksi, triathlon kun on alkanut kiinnostamaan koko ajan enenevässä määrin, ehkä sitten joskus..

Vaarojen Maratonia tajuntaan

Tänään julkistettiin Vaarojen Maratonin ilmoittautumisajankohdaksi 20. päivä kuluvaa kuukautta ja klo 18 alkaen. Siitä innostuneena rupesinkin ihan urakalla surffailemaan ja etsimään kaikkea aiheeseen liittyvää. Joo, olenhan mä tiennyt että reitti on vaativa. Tai tiennyt ja tiennyt. Tuskinpa tuota todella voin sanoa tietäväni, ennenkuin juoksut on juostu. No, mm. katselin viimevuoden tulosluetteloa naisten osalta ja sitten googlailin ko. tyyppien katumaratonaikoja. Tein mm. sellaisen havainnon, että reilustikin alle neljän tunnin maratoonarit olivat juosseet vaaroja seitsemättä tuntia. "Siis WTF?" Ja tämä ei todellakaan ollut äimäilyä niille suorituksille (ei tietty, nää kaverithan on kovempia mimmejä, kun mä!), vaan äimäylyä sille, millainen kisa/reitti tää maraton on! Ehkä tää on nyt se hetki, kun alan vähän jotain tajuta....

Vaarojen Maraton iski siis kunnolla tajuntaan. Mun on siis ihan turha elvistellä yhtään millään katumaratoneilla saati puolikkailla. Ne nyt vaan ei paini samassa sarjassa tän tulevan koitoksen kanssa. Tuli fiilis, kuin ekalle maratonille lähtisi. Vissiin näin pitääkin olla? Samalla tajusin, että mun on hittovie treenattava. Ja tällä tarkoitan, että treenattava oikein. Katulätkytyksiä vähemmälle. Maastoa, maastoa, maastoa. Nousuja, laskuja, kivikkoa, juurakkoa, polkuja, rinteitä, suota ja vielä kerran nousuja ja laskuja. Tein sellaisen suunnitelman, että jos pyrkisi PK-lenkit ja pitkikset hoitamaan pääosin pururadoilla ja poluilla. Jotain VK-vetoja voi sitten tasasemmalla hoitaa. Niin ja tietty "hyötylenkkejä" kuten työmatkaa tms.

No tuosta sisuuntuneena vaihdoin tälle päivää suunnitellun parinkympin maantielenkin seitsemääntoista kilometriin juurakkoa ja mäkiä. Kerrottaanko noista maastolenkeistä sen verran, että niitä voipi juosta niille "suunnitelluilla" pururadoilla.. Siellä on nousua ja laskuja, kohtuullisesti kokoajan ja juoksupohjakin on sellaista soppelia. Sitten niitä voipi juosta niille vähän vähemmän "suunnitelluilla" poluilla ja latupohjilla. Laskettelu rinteillä ja oikeastaan vaikka hittovie keskellä metsää. Ja nuo jälkimmäiset on sitten tosi hardcore-meininkiä, kun juoksusta puhutaan. Siinä karisee turhat luulot ja ylpeys samaa tahtia, kun maitohappo kertyy lihaksiin. Oppii nöyryyttä. Ja sillä mä aion itseni koulia, jotta Kolista selvitään kunnialla kotiin Keski-Suomeen.

Tässä vielä hyvä raina Vaarojen Maratonista:

Ja lisättäköön vielä, että tää extremejuoksijan alku ottaa kyllä erittäin mielellään vastaan kaikennäköisiä vinkkejä (sun muuta) maastojuoksusta (sun muusta)!

+3 leukaa, -3 kiloa

Mun "uudelleenherääminenhän" tähän liikuntaan tapahtui aikoinaan salitreenaamisen kautta. Vuosia sitten vanhassa duunissa oli kuntosalia myöten kaikki edut ja silloin järjestelmällinen liikuntamuoto oli salitreenit ja lenkkeily tuli sitten siinä sivussa. Siinä sitten olkapääleikkauksen lomassa juokseminen sai kokoajan isompaa roolia ja viimeinen sysäys oli työpaikan (tai oikeastaan ihan koko alan!) vaihto ja koskaan en löytänyt niin hyvää salia millään rahalla, mitä siellä mun vanhassa työpaikassa oli.

Mä oon ihan hiton laiska tekemään kotona yhtään mitään ja nyt tarkoitan siis liikunnan suhteen. Eli siis toisinsanoen tekemään mitään venyttelyjä tai lihaskuntoharjoitteita. Salitreenitkin on tässä taas lähes tyystin jäänyt. Tuon venyttelyn suhteen mä vähänväliä päätän terästäytyä ja säännöllisen epäsäännöllisesti myös lihaskuntoharjoittelun suhteen. Kuten taas tänään!

Tässä kaikenmaailman juoksuprojektejen lomassa mulla on myös sellainen pieni hauska liikuntaan liittyvä sivuproggis. Nimittäin leuanvetoprojekti. Mun nykyisen duunin pihassa on sellainen tanko, jossa saa vedettyä leukoja. Jos siis vaan jaksaa :D. Yks päivä me siinä kokeiltiin mun duunikaverin kanssa, joka on leuanvedossa ihan maestro! Mä sain vedettyä KAKSI hikistä kertaa sen hiton leuan sen hiton tangon päälle. Kaksi kertaa. Siitä on varmaan joku 4-5 vuotta kun oon viimeks vetänyt leukoja ja silloin mä sain, uskokaa tai älkää, kymmenen. Silloin oli salitreenit pop ja painoakin taisi olla se 6-7 kiloa vähemmän.. Että ei se nyt (kai) ihan ole lihasmuistista kadonnut, kun edes sen kaksi sai.

Tää mun pieni hauska sivuproggis on siis kolme leukaa enemmän (ja miksei myös kolme kiloa vähemmän, hahhaa).. Eli yhteensä viisi leukaa. Se on kovaa hommaa, se leuanveto. Muttei vakavaa. Paitsi silloin, kun ollaan aloittamassa sitä viidettä kertaa :D.

Ihana Kamala Jyväsjärven Rantaraitti

Tänään esittelyssä ihana kamala Jyväsjärven rantaraitti :). Tätä reittiä olen vuosien mittaan lätkytellyt niiiiin kyllästymiseen asti. Joskus, paino sanalla joskus, saatan silti tuntea mielihyvää siellä juostessani. Niin kävi tänä aamuna siellä hintsaillessani n. 12km (5:45/km). Ja se oli sitä juoksemisen flowta, jota tänä aamuna tunsin... Vielä sillä ihanalla kamalalla rantaraitilla.

  

Se vaatinee kyllä juurikin ylläolevan kuvan kaltaisen kauniin kesäpäivän. Tai sitten jonkun äärimmäisen kelin, jossa on jotain ihmeellistä "nautintoa" juosta. Tänä aamuna oli jokatapauksessa niin kaunis keli ja just ihanteellinen hölkkälenkille; ei liian kuuma, mutta kun T-paitasillaan paineli, niin vähän sai väriäkin pintaan. Eli mikä parasta, AURINKOA!

 

Nämä kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu ensimmäinen linssi menosuuntaan päin ja toinen kuva sieltä suunnasta, mistä jokunen kilometri on tultu. Toisessa kuvassa siis Lutakon asuntoaluetta.. Ja ne perkeleen talot siellä peittää MUN ASUNNON JÄRVINÄKÖALAN! Joka siis oli olemassa vielä silloin, kun kyseiseen asuntoon muutin.

Ylläolevan kuvan taustalla näkyy Äijälän silta. Kyseinen kohta on korkeuseroltaan reitin suurin, joten kyseessä on siis hyvinkin tasainen ja nopea reitti. Samaisella reitillähän siis juostaan jokasyksyinen Finlandia Marathon, joka niinikään tunnetaankin yhtenä Suomen nopeimmista maratoneista. Täällä on hyvä vetää VK-lenkkejä ja testijuoksuja, siitä ei mihinkään pääse.

Kuokkalan puoleisella rannalla (onko se nyt sitten eteläpuolta, vai? Mä en oo mikään suunnistaja..) on pätkittäin aika vehreääkin, kuten edellisestä kuvastakin näkyy. Kaikennäköistä liikkujaa reitillä on, tuossakin tietysti kuvaan kerkisi jokin wannabe-pyöräilijä.. Arkiaamut on kaikkein hiljaisimpia, kuten nyt arvata saattaa. Tämä kuva on otettu "taaksepäin", itse siis kiersin aamuisen lenkkini päinvastaiseen suuntaan, kuin juostaan syksyinen maraton Tai on ainakin viime vuodet juostu.

Tämä hotelli Alban nurkilla oleva silta, joka yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampukset, on yksi lenkin suosikkikohtiani. Tätä kohtaa en jostain syystä inhoa juuri koskaan, kuten esimerkiksi siirtolapuutarhan kohta Kristillisen opiston nurkilla ottaa päähän lähes poikkeuksetta aina. Mä en ylipäänsä käsitä, että mitä ihmeen järkeä on siirtolapuutarhamökeissä??

 Ja nyt ollaan jo melkein kämpillä taas. Lenkki on siis, kuten kuvista näkyy, kaunis. JOS tykkää juosta tasaista asfalttia. Oon tosissaan ehkä takonut tuolla vähän turhan monta kilometriä, joten suurimmaksi osaksi mulla on aina huono asenne lähteä tuonne lenkille.. Eikä mulla kuunapäivänä tulisi mieleen Laajavuoresta lähteä Jyväsjärvelle. Mutta, en mä toisaalta ihmettele pätkääkään, vaikka toiset lähteekin. Kevyenliikenteenväylää rannoilla kulkee n. 14 kilometriä. Itselläni ei ole minkään näköistä vakituista kulkusuuntaa tms. Juoksen aina miten milloinkin riippuen täysin siitä montako kilometriä haluan juosta. Paljon tuossa reitissä on oltava hyvääkin, kun usein sinne tulee kuitenkin täällä kämpillä ollessa lähdettyä. Tai sitten se on suunnittelun laiskuutta ja ydinkeskusta-alueen läpi juoksemisen vättämistä. Tiedä sitä!

Kesäpäivä

Mä kerron teille nyt ihan huikeasta kesäpäivästä, joka oli tuossa taannoin tiistaina. Vapaapäivä, eli aamukahvit vapaapäivälle tuttuun tyyliin nautiskellen. Moneen kertaan. Tiedossa oli työporukalla illan viettoa sellasella ihanalla vanhalla mökillä, jota saa vuokrata käyttöönsä illaksi. Savusaunat ja kaikki. No siihen päivään lykin reilu 12 km mulle kohtuu kovavauhtisen (5,20/km) lenkin. Pikasuihkut ja fillarilla mökille. Siellä muutamat oluet ja saunontaa. JA UINTIA! Elettiin siis toukokuun 22. päivää. Ikinä en varmasti ole noin aikaisin heittänyt talviturkkia. Oli niin ihanaa. Syötiin ja höpötettiin.

Siinä kahdeksan yhdeksän maissa sitten polkastiin fillareilla pikkutumuissa terassille parin työkaverin kaverin kanssa. Toisella oli jäänyt pullo valkkaria ja mehän tytöt pysähdyttiin matkanvarrella puistoon ja huitastiin naamariin se pullo muovisista skumppalaseista. Aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa. Terdellä istuskeltiin siihen puoli kahteen. Pyörät jäi kaupunkiin ja seuraavana päivänä oli niiden haku edessä. Ei krapulaa, joskaan nyt ei ihan lenkkikunnossakaan ollut. Mut olispa elämä aina tuollaista, nauttimista!! Sanoin tuon mun miehelle, niin se tuumaili, että jos mä kolme vuotta istuskelisin puitossa lipittämässä viiniä, niin ei se varmaan niin hauskaa olisi. Ehkä niin. Mut silti, ihana päivä huikeiden tyyppien kanssa!

Näin muuten tämän viikon saldo tulee olemaan kohta starttaavan lenkin jälkeen jotain himpun verran alle 50km ja kahdet illanistujaiset. (Yks viritelmä harjun pururataa kiihtyvävauhtisesti, yks tasavauhtinen VK ja kaks PK-lenkkiä.. Edellä mainittu sekä ööö.. tämänilataisesta ei tiedä.) Tänään olisi suunnitelmissa lähteä maltillisesti juhlimaan mun miehen synttäreitä sekä sen veljen avovaimon valmistujaisia. Mukavaa viikonloppua!

Mantra

"Jos et aseta itsellesi päämäärää, pysyt paikallasi tai taannut." -Paavo Nurmi

Mulle on aivan päivänselvää, että kaikkein kirkkain päämäärä juoksemisessa on juosta maraton alle neljän tunnin. Miksi mä en sitten tee sitä tänä kesänä? Koska mä olen päättänyt juosta Vaarojen maratonin lokakuun 6. päivä ja se, kuten katumaratoninkin, suorittaminen vaatii täyden "maratonkeskittyneisyyden". Pitkäjänteistä ja kurinalaista duunia useita viikkoja. Puolimaraton (kuten viime vuonnakin) on tietysti tavoitteellinen myös. Keskittyminen on kovaa ja mikäli aikatavoite ei täyty, pettymys on kova. MUTTA, se on välitavoite. Askel, kohti suurempaa tavoitetta. Jos mun kirkkain tavoite olisi puolimaraton, mä tulisin treenaamaan kesän aivan erilailla. Ja koska alle neljän tunnin katumaraton ja Kolin vaaramaisemissa juostava extrememaraton vaatii myöskin aiva erilaista harjoittelua, joten otettava aikaa ja valittava, että voi mennä kohti tavoitetta optimaalisesti.

Miksi mä en sitten tee toisinpäin? Juokse katumaratonia tänäkesänä ja vaaroja seuraavana vuonna. Mä en osaa vastata tuohon täydellisesti. Koska päätös on tehty. Tavoite on tehty. Ehkä se on tehty viimesyksyisen maratonpettymyksen jälkimainingeissa. Ajatus, että nyt tarvii jonkin uudenlaisen, "extremetavoitteen", hetki aikaa ennen kuin rupee uudestaan tekemään duunia, jonka tähtäin viimeksi ylittyi muutamalla hikisellä vitun minuutilla. Otanko mä silti Vaarojen maratonin tosissani? Totta helvetissä otan. Mutta hitosti mun on tehtävä, edelleen, duunia muuttaa hieman ajattelua aikakeskeisyydestä pois. Muuttaa ajattelua suorituksesta, sillä samat mantrat, mitä katumaralla on päässä ei täysin tule toimimaan.

Mutta se mantra joka toimii, on mainittu tämän kappaleen alussa. Se toimii niin juoksemisessa, kuin kaikessa muussakin urheilussa. Tai oikeastaan ihan missä tahansa. Kaiken ei elämässä tarvitse olla tavoitteellista, mutta on suuri onni jos on jokin/jotain tavoitteita, jota kohti mennä. Pitkäjänteisellä ja kurinalaisella työllä. Luopuen joistain asioista saadakseen jotain. Asiat eivät tapahdu itsestään.

Mukavaa maanantaipäivää. Annetaan auringon paistaa!