Yövuorokooma on nyt hoidettu juosten oikeasti polkuja pitkin noin 9km. Vauhti ei päätä huimannut, eikä ollut tarviskaan. Tämän päivän lenkki oli tosissaan suureksi osaksi tosi juurakkoista ja kivistä polkua. Yleensä aina kuuntelen musiikkia juostessa, mutta nyt piti ihan ajoittain heittää kuulokkeet taskuun. Olevinaan pystyy paremmin keskittymään mihin astuu. Tähän on lienee totuttava, sillä tälläisiä lenkkejä olisi tarkoitus (ja tavoitetta ajatellen suorastaan toivottavaa!) jatkossa heittää useammin.
En yhtään ihmettele, että valvottaminen on yksi ihmisen
kidutuskeinoista. Senmukainen on olokin aina yövuoroputken aikana.
Onneksi nuo putket on vain sen kaksi yötä kerralla, mutta silti!
Lenkille lähtö on vaikeaa, mutta lenkki kulkee tuntuvasta väsymyksestä
huolimatta ihan kohtalaisesti JOS vaan malttaa pitää mopon käsissä. Eli
siis hölkätä aivan kaikessa rauhassa. Ja sitten kun se
yövuorokoomalenkki on hoidettu on aivan uudesti syntynyt olo.
Näin muuten olen fiksannut blogiani vähän parempaan kuntoon. Nyt jotenkin alkaa tuntua, että ehkä tämäkin tästä käynnistyy.. Vaikka kovin noviisi olen vieläkin. Mutta mielenkiintoista puuhaa tämä on. Eikiä vähiten siksi, että olen aina tykännyt kirjoittaa. Oman blogin lisäksi olen lueskellut muiden tekeleitä. Siinä myös saisi aikaa kulumaan vaikka ja kuinka paljon. On täysin tuntemattomilla ihmisillä näköjään niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa erilaisista aiheista. Tässäpä esimerkiksi yksi, triathlon kun on alkanut kiinnostamaan koko ajan enenevässä määrin, ehkä sitten joskus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3