Sunnuntaifiilarit

Se on sitten sunnuntai-ilta ja viikko alkaa (taas) olla paketissa. Saldona, jälleen kerran, sen pari kilsaa vajaa 50 kilometriä. Koostuen 17+8+10 kilometriä semihidasta maastossa ja 8+5 semikovaa työmatkahölkkää. Lisäksi takana on normaalia enemmän fillarointia, yhdet ravintolasapuskat Pub Jalossa, muutama sattumalta kohdattu vanha ystävä, yks päänsärkypäivä, ihan riittävästi töitä ja hieman liian vähän unta. Kohtuu viikko kuitenkin.

Useamman vuoden olen juoksemista harrastanut, mutta tänään oli elämän toinen kerta, kun hölkkäsin töihin aamuvuoroon. Ai että se on oikeastaan siistiä ja varsin hyvä tapa aloittaa päivä. Huomattavasti parempi, kun koomailla sen kahvikupin ääressä sen reilun puol tuntia. Kumpikin kerta on sattunut osumaan sunnuntaille. Tänä aamuna mua vastaan tuli kolme hädintuskin täysi-ikäistä tyyppiä kantaen kaljatölkkejä (vissiin oli lauantai-ilta venynyt sunnuntai-aamuun), kaksi oravaa, yksi rusakko, kaksi autoilijaa (joista toinen taisi kyllä olla moottoripyöräilijä) sekä yksi koiran ulkoiluttaja. Ei siis ketään muuta. Voin kertoa, että aion ottaa tämän tavaksi. Jopa ihan muinakin aamuina, kuin sunnuntaisin.

Tulevasta viikosta on tulossa varsin lungi. Luvassa on nimittäin niitä paljon kaivattuja vapaapäiviä suhteessa enemmän työpäiviin. Ei sillä, ettenkö työstäni pitäisi.. Taikka kovin tulisin vapaapäivinäni pitkästymään, sillä kaiken näköistä puhaa on kyllä tiedossa. Tämän viikon aion nyt jokatapauksessa päättää seuraavaan...

...nimittäin AINO -jäätelöön. Jonka olemassa olon olin jo jostain ihmeen syystä meinannut unohtaa!