What A Feeling. Kesän eka yksin juostu pitkä lenkki takana. Reilu 20km 6.19/km. Lähtö oli taas varsinaista vetkuttamista. Neljäs työpäivä.. Vieläpä aamuvuoro ja siihen päälle lenkki. Olosuhteiden pakosta näin. Kuuden päivän ilta-aamu-viikko ja vielä juhannusviikko.. Jossain välissä se on vaan nuo treenitkin hoidettava ja varmaan tää viikko just siksi niin takkuista on ollutkin.
Se on sitten jännä tunne, kun sä lähdet lenkille ja ekat kilsat on yhtä taistelua mielen kanssa. Ei jaksaisi, olispa jo kotona, ei jaksaisi.. Mutta kun se koti kilometri kilometriltä jää selän taakse sä pikkuhiljaa saat kasattua sen mielen.. Että tässä nyt ollaan ja mennään. Ja ennen kuin huomaatkaan, oot jo yli puolenvälin, jaloissa on hyvä rytmi ja ajatukset lentää -jossain. Loppumatkasta alkaa sitten hiipiä se mielihyvän tunne ja ylpeys omasta aikaansaannista. Että puoli suomea on jo aloittelemassa juhannuksen viettoa ja sä sinnillä hoidat tätä hommaa sillen, että tulee varmasti hyvä.
Kotiin päästyä oli Jltäkin tullut viestiä, oli käynyt maastolenkillä ilman kipuja venähtäneessä nilkassa. Hienoa. Erityisen hienoa se oli just tuon lenkin jälkeen lukea, sillä kyllä ne kilometrit on pitkiä jos ne aina pitäisi juosta yksin. Plussana myös kaverin kanssa juoksemisessa on se, että vauhti pysyy luonnollisesti sopivan hiljaisena. Yksin musiikin tahdissa vauhti tuppaa itsellä nousemaan vähän turhan kovaksi pitkiksiin.
Nyt katsomaan, kuinka (toivottavasti) Portugal pelaa itsensä EM-futiksessa jatkoon. Huomenna vielä aamuvuoro ja sitten juhannuksen viettoon sekä yhdelle vapaalle. Huomisen sekä lauantain aoin pitää lepopäivinä ja sunnuntaiaamuna sitten olisi suunnitelmissa sellainen kympin lenkki.
HYVÄÄ JUHANNUSTA! Olen siiderini ja makkarani ansainnut, epäilemättä sinäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3