Vaarunvuorilla

Meillä on Jarpan kanssa ollut aikeissa jo tovi käydä myös kävelemässä tuolla Vaarunvuorilla. Sunnuntaina uhmattiin erittäinkin kuuroluonteisia sateita ja toteutettiin tuo niin sanottu vespuolenvaellus. Sopivasti pikkuveli Pohjanmaalta oli viikonloppuna vierailulla, joten sekin pääsi ihmettelemään vähän järviä ja mäkiä. Mikään kovin pitkä tuo reitti ei ole, mutta Korospohjan koukkauksen kanssa matkaa sai kuitenkin kasvatettua yli kuuden kilometrin.

Maasto reitillä oli kohtalaisen tasaista lukuunottamattu tuota laskua ja nousua Korospohjasta. Tässä kohdin nousumetrejä kertyi toista sataa suurinpiirtein kilometrin matkalla. Polut oli enemmän tai vähemmän kivikkoisia tai juurakkoisia ja näin ollen reitti olikin ihan hyvää jumppaa taannoin murtuneelle nilkalle, joka vähän jopa hyvällä lailla kipeytyi illaksi.

Nippelitietona kerrottakoon reitillä vastaan tulevasta Vanhasta Vaaruntiestä (jota myöten osittain Korospohjaan laskeuduttiin), että aikanaan linja-autoliikenne kyseisellä tiellä toimi siten, että kyytiläisten oli hypättävä pois autosta Korospohjassa ja herrashenkilöt joutuivat myös osallistumaan työntöhommiin, että linja saatiin jatkamaan matkaa Vaarulta. Päijänteen kiertoa polkupyörällä Vanhaa Vaaruntietä pidettiin myös Kymenlaaksolaisena miehuuskokeena. Uusi tie rakennettiin 1980-luvulla, joka kyllä myös on tunnettu jyrkkyydestään. Vanha Vaaruntie jäi tällöin huoltouraksi.

Retkeilyreitti kulkee Vaarunvuoren päällä. Matkalla kuljetaan kahden vuorilammen ohitse. Särkijärven ja Juonaanjärven. Särkijärveltä löytyy tulentekopaikka ja käymälä. Tässä kohdin voi valita haluaako piipahtaa alas Korospohjaan vai jatkaa matkaa. Reitin perukoilla kuljetaan Vaarunjyrkän päällä. Reilu satametriä alempana aukeaa mahtava näkymä päijänteelle. Tuon jyrkkä lienee mahtava katsella myös alhaalta Päijänteellä, kuka siellä ikinä vesitse liikkukaan. Ehkä itsekin joskus, nimittäin kajakilla! Vaarunjyrkän jälkeen tulee sitten tämä toinen järvi, Juonaanjärvi.

Postauksen kuvat on järjestyksessään. Harmi, ettei polkua tullut sen enempää kuvattua. Upea paikka kyllä, jossa soisi jokaisen Keski-Suomalaisen piipahtavan. Miksei tietysti muidenkin! Ainoa sadekuuro (rakeineen) tuli niskaan Särkijärvellä, mutta aika lailla hyvissä keleissä saimme reitin kulkea. Huolimatta siitä, että sekä mennessä että tullessa vettä tuli tuulilasiin kuin Esterin sieltä. Muuramen kohdilla paistoi kuitenkin jo aurinko ja koska jätkät halusi tuumailla Muuramejoen vesitilannetta koskella, kävin itse vielä bonuksena koluamassa Muuramejoen luontopolun läpi.