Etana etana näytä sarves...

- Lähekkö sä pyörällä?
- Ei kun mä tulin just kotiin pyörällä.
- Mä osaan ajaa pyörällä. Ja nyt on lämmin!
- Joo, eikö oo ihanaa, kun lämmin ja kesä?
- Joo! Ei oo pakko pukea päälle takkia eikä housuja. Ihanaa, kun on lämmin!
- No niin on ihanaa!
- Ihanaa! Ihanaa, ihanaa, ihanaaaaa!!! Ihanaaa....

Ylläolevan keskustelun kävin naapurin n. kolme vuotiaan pojan kanssa pyöräkatoksessa sinä ainoana oikeasti helteisenä kesäviikonloppuna, jota tämä kesä toistaiseksi on tarjonnut. Jotenkin vaan voin niin täydellisesti samaistua siihen pikkupoikaan, joka häipyi pyöränsä kanssa toistaen sanaa ihanaa!

Koleat kelit ei todellakaan ole pilannut elämääni tai edes tätä kesää. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettenkö olisi jossain määrin kaivannut vähän pidempää lämmintä jaksoa tälle kesälle. Väenvängällä väännettyä asennekirjoitusta tästä ei saa siis mitenkään päin. Päiväni ei kulu märehtimällä Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla tulevien päivien ennusteita. Vastaanotettava se kuitenkin on, vaikka taivaalta sataisi pieniä mummoja. Totta on myös se, että lähestulkoon kaikkia asioita elämässä voi tehdä kelillä kuin kelillä. Sanotaan, että ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita. Tämänkin allekirjoitan lähes sataprosenttisesti.

Siitä huolimatta toiset asiat on mukavampia tehdä poutapäivinä. Kuten nyt esimerkiksi pitkät maantiepyöräilylenkit. Kuulun myös siihen ihmisryhmään, joka saa auringosta käsittämättömän määrän energiaa vaikka ja ties kuinka pitkäksi aikaa, vaikka päiväni eivät juuri koskaan kulu biitsillä makoillessa. Hellepäivät kerryttävät kohdallani jotain energiavarastoa kolean syksyn varalle ja tänä vuonna, toistaiseksi, tuo varasto on aika ehyt vielä. Rakastan raastourheilua ja pitkiä urheilusuorituksia lämpömittarin ollessa hellerajoilla, vaikka se ei pitkänmatkan liikuntasuorituksiin optimaalisin keli olekaan. Siinä on sitä samaa extremeä kun räntäsateessa juostussa pitkiksessä tai vastatuuleen poljetussa maantielenkissäkin. Helteellä en kärsi siitä, että töissä on kuuma tai yöt menee pyöriessä, vaan nautin siitä lämmöstä.

Iltapäivälehdet ja niiden sääennusteet tekee toki vähän turhankin suuren numeron kesäkeleistä ja etenkin juhannuskeleistä. Mun mielestä kuitenkin ne, ketkä keleistä valittaa, valittaa niistä, oli tarjolla mitä hyvänsä. Miksi tähän juttuun pitäisi ylipäänsä suhtautua jotenkin äärinmäisellä positiivisuudella tai äärinmäisellä negatiivisuudella? Eikö ole olemassa mitään siltä väliltä? Jos totean, että tulisipa kunnon hellejakso, ei se kohdallani todellakaan tarkoita sitä, että olen nämä kaikki muut päivät täydellisen lamaantunut. Ihan reilusti kyllä myönnän toivovani todella kovasti, että tänäkin kesänä tulisi jakso, kun ei olisi pakko pukea sitä takkia eikä housua! Luulen, että se ennemmin tai myöhemmin myös tulee. Siihen saakka puen sen takin ja housut ja teen 98% samoja asioita elämässäni, kuin millä tahansa muullakin kelillä.

Onko täällä muita, jotka odottaa ja toivoo kovasti kunnon kesähelteiden rantautumista tännekin?