Mielensäpahoittaja täällä moi!

Tällä viikolla tein liikuntojen suhteen jotain, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt. Kävin nimittäin Jyväskylän naisvoimistelijoiden puistojumpassa. Kyseinen jumppa pidetään Alban sillan kupeessa tiistai- ja torstai-iltaisin vaihtuvin teemoin. Tiistaina oli teemana RPV, eli reisi-vatsa-pakara -osasto. Jumppa oli tosi kiva ja edelleenkin heikossa kunnossa normaaliin nähden oleva alakroppa sai hyvin kyytiä. Jumppa sisälsi myös hyppyjä ja pomppuja, joita ei tämä nilkka edelleenkään anna myöten tehdä, eikä sellaisia vielä olisi hyväkään tehdä. Ohjaaja kannusti haastamaan itseään ja tarjosi meille laiskoille ja viitsimättömille reppanoille vaihtoehdoksi askelkyykkykävelyä. En vaan mahtanut sille mitään, että ärsyynnyin sisäisesti!

Tiedän, että ryhmäliikuntaohjaajan työ on varmaan yhdenlaista tasapainoilua sen kanssa, kuinka paljon jumppareita tulisi kannustaa ja tsempata. Moni varmasti vetikin kannustuksen innoittamana syväkyykkyhyppelyä loppuun saakka ja sain itsestään irti enemmän kuin vastaavasta hetkestä ilman kannustusta. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että mukana on myös meitä, joita v*tuttaa ihan riittävästi vammat ja rajoitteet ilman itsensä haastamisen kyseenalaistamista. Eikä kyseessä tarvitse olla edes vammat tai rajoitteet! Halu ja tarve kevyemmälle jumpalle sinä päivänä on ihan riittävä syy tehdä niistä liikkeistä kevennetty versio, joihin kevennetty versio sitten tarjotaan.

En ole mikään kokenut ryhmäliikuntakävijä. Yksi syy ryhmäliikunnan vierastamiseen onkin se, että alussa aina mainitaan siitä, kuinka jokainen tekee jumpasta itselleen sopivan treenin. Mukamas voi kevyemminkin vetää, mutta sitten kuitenkin koko ajan itteään pitäis haastaa niin maan perkeleesti. Tietty jumppaajia saa, ja pitääkin, kannustaa itsensä haastamiseen. Hyvä olisi kuitenkin muistaa mainita tunnin kuluessakin, että toinen versio on heille, jotka syystä tai toisesta ei nyt esimerkiksi pysty hyppimään sieltä syväkyykystä ilmaan (tai lähinnä putoamaan sieltä ilmasta alas, hah). Tai heille, joilla on just tänään tarve kevyempään treeniin. Eikä vain heille, jotka eivät millään nyt jaksa itseään haastaa! Ittellä ainakin useammin käy niin, että vedän kannustuksen innoittamana ihan liian lujaa, vaikka piti vetää iisisti. Tyypillistä tää on etenkin spinningissä (varmaan siksi, kun en just muualla ole säännöllisesti käynyt). Itse millekään lihaskuntotunnille osallistuisikaan kevyen/kevennetyn treenin tarpeessa. Monet kuitenkin käy monen monta tuntia viikossa ryhmäliikunnoissa ja väitän, että jokaisessa viikon monesta tunnista ei tarvitse, tai edes saa, itseään äärirajoille haastaa.

Mutta joo. Hyvä jumppa oli silti. Aion mennä uudestaankin ja menkää ihmeessä te muutkin, ketkä tällä seudulla asutte. Kiitos, että sain avautua, hah!

T. Mielensäpahoittaja

P.S. Tulin jumpalle 40K:n maantielenkin kautta, jossa tein ajoin yhdet kesän kovimmista keskareista. Äkkiseltään väittäisin, että haastoin itseäni ihan riittävästi. Mutta joo, nyt riittää, ei tää niin vakavaa oo :D. Mutta ihanaa, että voi tätä kuntoutusketutusta purkaa vähän niinkun aidanseipääseen, vaikka aidasta tässä varmaan pitäis puhua, heh!