Edellisviikkohan oli aika hiljainen harrastamisen suhteen sisältäen pari salikertaa (1h kappale) ja pari juoksulenkkiä (30min. kappale), eli yht. 3h.
Tällä viikolla on kuntosalia tullut harrastettua jopa kolmesti, jonka lisäksi maastokävelyä sauvoineen, keskikroppatreeniä olkkarissa ja yksi pyörä-juoksu -treeni, jonka juoksuosuus pikkusiskon kanssa. Yht. n. 6h.
Mitään erikoistahan mulle ei kuulu. Edellämainittujen lisäksi olen punnertanut opparia (kuherruskuukausi sen kanssa on ohi!), tehnyt töitä, viettänyt aikaa lomailevan Jarpan kanssa ja tottakai, katsonut yleisurheilun MM-kisoja sen mitä muulta elämältä ehtii. Luulen, että just jälkimmäinen on verottanut tätä someaikaa esimerkiksi täältä blogista. Kuulun nimittäin siitä onnelliseen ihmisryhmään, että ruutuaika on rajallinen. Oli tilanne mikä hyvänsä, määräänsä enempää ei vaan jaksa olla erilaisten medioiden tai ruutujen äärellä. Ei edes jalka kipsissä sairaslomalla, se tuli nähtyä keväällä. Mutta kaikki loppuu aikanaan. MM-kisat ja jopa Jarpan loma. Niin ja kesä. Syksyn tuntu on nimittäin aika vahvasti läsnä. Ihan hyvä on se tuntu, vaikka kesäihminen olenkin.
Kun tää nyt on tällainen vähän sitä sun tätä -postaus, niin laitetaanpa vielä pari nostoa viime viikon liikkoista. Ensinnäkin kuntosali, jonne olen saanut itseni palaamaan kesäunilta (unilta, jotka liittyi vain ja ainoastaan kuntosaliin). Oon värkkäillyt vähän uutta saliohjelmaa ja vaikka oon ihan liian fat ollakseni fit, on se todennäköisesti ainoa harrastus jota tällä hetkellä osaan edes vähän tavoitteellisesti tehdä. Toinen nosto on ehdottomasti väsyneen duunipäivän päätteeksi heitetty vitosen lenkki. Oli vaan jotenkin tossu syönnillään, niin tokihan se piti sitten kokeilla vähän rajoja. Huonona päivänä mäkisessä maastossa vitonen aikaan 25.xx. Antaa uskoa, että (juoksu)kuntoa jossain on, mutta kun ei sitä perkule pääse harjoittamaan, höh!
Mutta joo. Paljon olisi asioita, mistä kirjoitella. Uusista kengistä, kesäretkistä, saliohjelmasta, tavoitteellisen harrastamisen kaipuusta, ortopedin vastaanotosta ynnä muusta. Mutta ehkäpä en tästä tekstistä tee enää tän sekavampaa, eli palataanpa vaikka edellisiin aiheisiin sitten myöhemmin. Nyt oon sentään saanut tämän blogihiljaisuuden vihellettyä poikki ja valkoisen paperin dilemma on hoidettu erittäinkin laaduttomalla ja täysin sisällöttömällä postauksella eetteriin.
Ja tuosta, laitetaanpa vielä täysin asiaankuulumaton kuva vielä:
Kas noin.
Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3