torstai 14. toukokuuta 2015

Kuntoutuskuulumisia nilkkamurtumasta.

Tämä kirjoitus tulee olemaan täynnä kuntoutusasiaa liittyen 7.3. sattuneeseen lateraalimalleolin murtumaan. Kauan on aikaa siis kulunut, vaikka silloin tietysti tuntui, että edessä tulee olemaan pitkät viikot keppien kanssa. Loppujen lopuksi aika meni kohtalaisen nopeasti ja kipsikin on ollut poissa jo yli kolme viikkoa. Kontrollikäynti ja kipsinpoisto (tai oikeastaan ortoosin) oli 20.4. eli kuusi viikkoa operaatiosta, jossa tuo murtuma korjailtiin kuudella ruuvilla ja titaanilevyllä. Siinä näin pikaisesti tiedoksi tietämättömille. Nilkkavamma tagin alta (tai klikkaa tästä) löytyy jos jonkinlaisia ajatuksia ja kokemuksia, jos jotakuta kiinnostaa.

Eipä ole pahoja turvotuksia, vaikka terve nilkka on
yähän verrattuna todella siro.
Sairaslomaahan mulle kirjoitettiin kaksi viikkoa kipsinpoiston jälkeen ja omaan työhön en kyllä olisi voinut vielä tuolloin mennä. Harkkassa pärjäsi kyllä, koska se sisältää kohtalaisen paljon istumista. Silti koulupäivistä johtuva tynkäviikko teki terää, koska ekan kahdeksan tuntisen päivän jälkeen kipu oli illalla melkoinen. Viime viikonloppuna kävely meni aimo harppauksen eteenpäin: ei enää sattunut niin kovin eikä se ollut niin omituisen näköistäkään. Nyt tämä neljäs viikko kipsinpoistosta onkin sujunut huomattavan paljon paremmin. Kipulääkkeitä käytin aika herkästi ajatuksella, että saisi mahdollisimman nopeasti normaaliksi liikeratoja. Tällä viikolla en ole kyllä enää (tai ainakaan vielä) kipulääkkeitä ottanut. Mutta ottaisin, jos tarve olisi. Pahimmat kivut kipsinpoiston jälkeen on pääsääntöisesti ollut ihan jossain muualla kuin murtumakohdassa. Eikä se ihme ole, olihan tuo jalka käyttämättä kuusi viikkoa.

Maanantaina kävin ensimmäisessä fysioterapiassa. Fyssarin mukaan tilanne ei kohdallani ole todellakaan huono, päin vastoin. Ihan superhyvä mieli tuli. Kaikenlaista jumppa- ja kävelyohjetta sain ja myös arpea pitää hieroa, koska kipeä sekä kireä arpikudos estää liikeratojen palautumista. Yleinen voimataso on kuulemma paljonkin parempi, kuin voisi kuvitella. Kannatti siis aloittaa se onnetonkin jalkapuntti niillä härveleillä heti, kun mahdollisuus oli. Tasapainoa ei ole nimeksikään ja sellaisia juttuja nyt kovaa kyytiä treenaan. Kävely on päivän rasituksessa riippuen joko ihan vähän ontuvaa tai sitten vähän enemmän ontuvaa. Parasta on kuitenkin se, että nyt tiedän missä mättää ja osaan kiinnittää siihen huomiota. Käytännössä kävelen aina täysiä, joten vauhti on kyllä sellainen juttu, eli olen edelleen aika hidas. Luulen, että kaikista asioista viimeisenä pystyn kävelemään portaita normaalisti. Nimenomaan laskeutumaan portaita. Bussista kadulle astuessa pitää huomioida, että menee kipeä jalka edellä ettei ole kadulla nenällään (taas, hah!)

Tasapainolaudandin hommasin. Toisen jalan ollessa lattialla tai
istualtaan voin sillä nitkutella tässä vaiheessa.
Kaikenkaikkiaan mulla on aika toiveikas olo. Hyvinä hetkinä osaan tämän koko murtumajutun ajatella mahdollisuutena päästä jalkaterävaivoista lopullisesti. Sikäli tilanne ja mieli on siis ihan hyvä. Tuo ennen murtumaa ollut jalkaterän lateraalisyrjän kipu vaivailee palpoidessa edelleen, kipukohta siis löytyy. Jos tulevalta faskiotomialta säästyn, on se kotiin päin, mutta jos siihen joskus myöhemmin päädytään, ei sekään haittaa. Aiotaan kuitenkin tuolla fysioterapiassa keskittyä myös siihen, kunhan tämän nilkan kanssa saadaan asiat tasapainoon. Ja kuulemma tällä hetkellä ei ole mitään syytä epäillä etteikö kuntoutus sen suhteen etenisi vauhdillakin. Niin vauhdilla, kuin tällaisissa vammoissa voi. Toivotaan, ettei takapakkia ole tulevaisuudessakaan luvassa.

Sellaista kuuluu murtuneelle jalalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3