keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Aamuihminen

Aamu kotona
Mulla on vähän sellainen tuntuma itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän oon aamuvirrku ihminen. Samaten myös vuosi vuodelta tarkemmin aistii sen, milloin kroppa ja mieli on parhaimmillaan ja mitkä asiat siihen vaikuttaa. Viimeisten vuosien aikana ilmaantunut aamuvirkkuus on kyllä sinänsä jännä ilmiö, koska nuorempana en (todellakaan) pitänyt itseäni aamuihmisenä. Mitä treeneihin tulee, niin koen kyllä olevani parhaimmillaan aamuisin ja aamupäivisin. Osaksi se varmasti on myös opittua: vuorotyö kun on tavallaan "pakottanut" treenaamaan ennen töitä, eli aamupuolella päivää. Nuorempana etenkin salitreeni aamuisin oli myrkkyä. Nyttemmin olen ruvennut tykkäämään kaikenlaisista treeneistä myös aamulla. Toinen itselle sopiva vaihtoehto olisi treenata alkuillasta, mutta kuitenkin niin, että töiden jälkeen jäisi reilu lepohetki ja nollaustilanne. Liian myöhälle menevä treeni taas sekoittaa unirytmit aika tehokkaasti. Ylipäänsä kun on tällainen jonkinsortin uniongelmainen, ei tee mieli ottaa minkäänlaisia riskejä.

Vuorotyö nähdään usein negatiivisena asiana kaikelle harrastamiselle ja liikunnalle. Kieltämättä se asettaa omat haasteensa treenien suunnittelulle: millaisia treenejä teet minkäkin vuoron tai vuoroyhdistelmän (ilta-aamun jälkeiset tunnit kohdallani ehkä se pahin!) sattuessa kohdalle? Kuinka suunnitella viikot? Mulla ei tulisi mieleenkään tehdä vuorotyötä ja urheilla täysin fiilispohjalla suunnittelematta viikkoja. Päivätyössä se ehkä onnistuisikin ja silti saisi ilman suurempia haasteita kaikki haluamansa treenit kasaan. Vuorotyö on kuitenkin treenaamiselle myös mahdollisuus. Käytännössä jokainen vuorokauden aika on hyödynnettävissä ja mikäpä se parempi tilanne olisi? Kunhan vain löytää itselle ne sopivat ajat treenata tietynlaisia treeneejä!

Entäpä nyt, kun vuorotyöhön tottunut onkin yhtä-äkkiä siellä työssä aamu kahdeksasta ilta neljään? Vaikeaa on kieltämättä totutella. Toisaalta tämä on hyvin lyhyt vaihe nyt tällä kertaa (toukokuun loppuun) ja totuttelua tässä tilanteessa vaatii ylipäänsä normaaliarkeen palaaminen pitkän sairasloman jälkeen. Viime kesänhän olin päivätyössä, mutta päivät alkoi puoli seiskan puoli kasin välillä ja näin kotiin pääsy oli yleensä aina ennen neljää. Lisäksi oli vielä liukuva työaika, joka helpotti kummasti suunnittelua. Ja täytyy kyllä myöntää että tykkäsin ihan superpaljon. Sen sijaan tämä täydellisen virka-ajan tekeminen taas tuntuu jollain tavalla haastavalta: sali aukeaa vasta kasilta, töiden jälkeinen treeni on usein haastava ja koska kotona ollaan vasta puoli viiden maissa, iltatreenikin venyisi kohtuu pitkälle. Etenkin salitreeni töiden jälkeen on usein vähän mitä sattuu ja siihen vaikuttaa paljon myös se, että haluaisin siihen omaan hiljaisuuden kuplaan vähäksi aikaa ja salillakin tuo aika on yleensä se pahin ruuhkapiikki. Toisaalta, olen tosiaan tehnyt näitä havaintoja taas vata muutaman viikon ajan, tottumattomana!

Tällä hetkellä tuntuma on se, että unelmien työaika olisi kuitenkin se säännöllinen päivätyö höystettynä liukuvalla työajalla. Jos valinta pitäisi tehdä vuorotyön ja jäykän virka-ajan välillä, niin kallistuisin ehkä ensin mainittuun. Tärkeintä on kuitenkin se, että on työtä, joka on mielekästä. Omalla kohdalla se tarkoittaa riittävästi haasteita, mutta kuitenkin niin, että niiden kanssa ei tarvitse illalla kotona painia. Ja tärkeintä on myös se, että vaikka vaikka uuteen tilanteeseen ja uuteen elämänrytmiin tottuminen olisikin aluksi haastavaa, on treenirutiineista hyvä pitää kiinni. Jollain tasolla kykenen kyllä ymmärtämään ihmisiä, joille radikaali elämänrytmin muutos tuo tulleessaan liikkumattomuuden. Jopa itselle saattaisi käydä niin, jos en tiedostaisi sitä, että loppuviimein kroppa ja mieli kyllä tottuu, kunhan haastavan vaiheen yli jaksaa puskea. Lopussa kiitos seisoo (eikä oikeastaan niin kovin kaukana edes, muutaman opetteluviikon päässä ainoastaan!) ja sekä kroppa että mieli kiittää siitä, että liikunta on ja pysyy vaikka työajat tai muu elämänrytmi vaihtelee.

Mites te lukijat? Ootteko aamu vai iltaihmisiä?

Aamu kaupungissa

6 kommenttia:

  1. Mä olen ehdottomasti aamuvirkku. :) Saan itsestäni treeneissäkin kaikkein eniten irti aamupalan jälkeen ja tämänhetkisessä työssä saankin urheilla aika usein ennen lounasta. Uusiin rytmeihin kuitenkin aina tottuu ja päivätyön myötä myös alkuillan treenit luistavat (alun takkuilun jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvältä kuulostaa sun työaika :). Joo, se on kyllä totta, että treenaamaan oppii millon vaan, illalla taikka aamulla, kunhan malttaa sen takkuilun ylitse pinnistellä!

      Poista
  2. Vähän sekä että! Viikonloppuisin aamupäivän treenit on parhaita, kun saa päivälle energiseen startin. Arkisin työaika, vaikkakin joustava sellainen, sanelee sen verran, että teen treenit pääosin suoraan työmatkan varrella. Jos kävisin kotona välillä, en sais itseäni raahattua enää mihinkään kovaan treeniin, mutta joogailut onnistuvat sitten myös myöhemmin illalla. Uudet elämäntilanteet vaativat myös treenirytmien rukkausta ja itse ymmärrän myös hyvin, miksi ja miten isot muutokset voivat johtaa liikkumattomuuteen. Itsekin välillä taistelen liikuntamotivaation kans kiireen keskellä, mikä on ihan järjetöntä kun kuitenkin tiedän miten mahtava olo liikkumisesta tulee...noh, sellanen on kai ihminen aina välillä, vähän järjetön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ehkä vähän silleen, että ärsyttää, kun joutuu "tinkimään" treenin laadusta, kun opettelee uusia rytmejä. Vaikka ehkei sitä pitäis siinä tilanteessa välttis vaatiakaan iteltä samaa, jos lähtökohtaisesti jo on väsähtänyt olo taikka muuta. Tosi huono oon laskemaan rimaa, muka pitäis sitten kuitenkin samaan malliin kulkea, vaikka eihän se niin mene :D.

      Poista
  3. Mä olen aina ollut iltaihminen, eikä se siitä näytä miksikään muuttuvan, vaikka ikää tulee lisää. Olen joutunut taistelemaan sen asian kanssa, että saisin vuorokausirytmini työhön (kaksivuorotyö, kuitenkin enemmän aamuja kuin iltoja) sopivaksi. Eikä se kauhean hyvin suju vieläkään.. Treenit teen kuitenkin silloin, kun aikaa on. Kyllä se treenaaminen onnistuu milloin vaan, vaikka parhaiten varmaan kulkee iltapäivällä/illalla. Silti on tullut harrastettua mm. spinningiä, joka alkaa klo 7.30. Kyllä se silloinkin kulkee, mutta ei ehkä niin hyvin kuin myöhemmin päivällä kulkisi.

    Meidän alalla niitä liukuvan työajan paikkoja on melko vähän.. Vuorotyötä sitten senkin edestä. :) Mulle tuo klo 7.30 alkava vuoro on kyllä liian aikainen. Viisi vuotta olen siihen yrittänyt totutella, mutta heikoin tuloksin.. Mulla menee aamuisin sen verran aikaa koirienkin takia, että esim. kasiin meno tuntuisi tosi paljon kivemmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, että vuorotyötä on ja sitä riittää! Mä oon aina yrittänyt ajatella siitä työajasta niitä parhaita puolia, mitä milloinkin teen. Vaikea, tosi vaikea, olis päättää millaista työaikaa sitä tekis, jos ite sen sais päättää. Vaikka ilta-aamu -yhdistelmät on kyllä pahoja ja luulen, että tiedät mistä puhun :D. Kun vähän johonkin rytmiin pääsee, tulee se ilta ja sen jälkeinen aamu ja siinä sitä sitten taas ollaan..

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3