Ajatuksia bloggaamisesta

(Kuvituskuvina vanhoja (ja Jyväskylän parhaita) lenkkimaisemakuvia blogin historiasta)

Jokainen vähänkään blogeja seuraava on varmasti törmännyt aiheeseen, jossa käsitellään syitä pitää blogia, blogiyhteistyötä tai esimerkiksi sitä, voiko bloggaaminen olla ihan oikeaa työtä. Voisin vaikka omalta osaltani ottaa kantaa tuohon näinkin syvällisesti, kun että mun mielestä jokainen voi ihan ite pitää haluamastaan syystä blogia tai olla pitämättä. Samaten jokainen voi tehdä blogiyhteistyötä miten paljon haluaa ja eiköhän se myös työtä ole, jos sillä itsensä kykenee elättämään.

Ite rupesin aikanaa pitämään blogia vaan ja ainoastaan siitä syystä, että treenatessani Vaarojen Maratonille olisin voinut jaaritella päivät pitkät ystäville ja tuttaville tulevasta koitoksestani, mutten usko että he olisivat olleet erityisen kiinnostuneita. Ainakaan siinä määrin, kun se ajatuksiani tuolloin hallitsi. Blogin oli tarkoitus olla matka Vaaroille, mutta jo paljon ennen maalia oli selvää, että bloggausmatka tulee jatkumaan. Vaarat juostiin, mutta tykkään edelleen jaaritella urheilusta enemmän kuin moni lähipiirissä välttämättä jaksaisi suodattaa. Lisäksi blogin kautta on muodostunut yhteisö, jossa ihan oikeasti tykkään olla.

Jyväsjärvi

Aluksi bloggaaminen oli tosi varovaista. En juuri julkaissut kuvia, enkä ainakaan itsestäni. Saati itsestäni kasvot kameraan. Ai kamala, jos joku kaveri saisi tietää. Jarpalle kerroin ja hihittelin päälle, kuin pahemmankin luokan tunnustus. Siitä on näköjään jo yli kolme vuotta. Sittemmin rupesin reilusti julkaisemaan kuvia, mutta en edelleenkään kertonut kavereille mitään, tosin en kyllä varsinaisesti asiaa salannutkaan. Sellainen tilanne on edelleen. Ei sillä, ettenkö voisi tätä blogiani toitottaa kavereilleni, mutta miksipä toisaalta toitottaisin, koska juuri heidän korviaan yritin tällä säästää, hah! Toisaalta ei tämä blogikaan ole enää niin puhtaasti juoksublogi, kun oli syntyessään, eli eivät he ainakaan juoksujuttuihin tylsistyisi. Yhtään en kyllä tiedä moniko oikean elämän, blogia edeltävän elämän, tuttu tai ystävä tätä lukee. Ei ole sitten minkäänlaista kuvaa.

Sitkaan jalkavamman myötä muunlainen harrastaminen sai enemmän roolia ja näkyi myös blogissani. Kieltämättä välillä podin kriisejäkin kirjoittamisen kanssa, koska iloinen urheilumieli oli välillä koetuksella ja negatiivissävytteisiä kirjoituksia en vaan oikein jaksaisi kirjoitella. Toisaalta taas väkisin väännetty positiivisuuskin kyllä paistaa läpi ja siksipä jossain vaiheessa pohti ihan tosissaan, että haluaako sitä kirjoittaa. Lisäksi blogi on saanut myös enemmän life style -piirteitä verrattaen alkutaipaleeseen. Koska elän tätä elämääni tällä hetkellä lähinnä oma tai parisuhteen etu edellä, niin ei ole tarvinnut pohtian niin isoja asioita, kuin esimerkiksi se, että sopiiko lapsesta kirjoittaa blogiin tai ei. Lisäksi in real -life ei ole tällä hetkellä mitään maata mullistavia myrskyjä menossa, joten tämä elämä on tavallaan helppokin pitää blogissa mukana. Toisin saattaisi olla, jos elämässä olisi esimerkiksi menetyksiä, eroja tai muuta minkä kirjoittamisesta tai kirjoittamatta jättämisestä pitäisi miettiä tarkkaan.

Harju

Itselleni bloggaaminen ei ole työtä, minkä nyt jokainen voi varmaan kolmen sekunnin vilkaisulla päätelläkin, heh! Blogini on myöskin kohtuu pieni ja hyvä niin. Vaikeaa sanoa, muuttuisiko blogin sisältö, jos klikkauksia olisi satoja ja tuhansia päivittäin. Blogiyhteistyötarjouksia ei satele ovista ja ikkunoista, eikä se mulle ole millään tavoin tärkeä asia. Haluan pitää kirjoittamiseni harrastuksena, koska sopiessaan korvauksesta, on mun mielestä asiaan suhtauduttava erityisellä vakavuudella ja siihen vakavuuteen mulla ei ole voimia, intressejä eikä aikaa. Ehkä joku oikeasti tarpeeseen tuleva yksittäinen tuote saattaisi tulla kysymykseen, mutta jo kuntosalijäsenyys parin postauksen kuukausitahdilla olisi ihan liikaa. Oikeasti tarpeeseen tulevasta (okei, joskus menee ohi) tuotteesta olen kyllä valmis myös maksamaan x määrän rahaa ja mikäli se on hyvä (tai hieno), mielelläni myös jaan sen ilon teidän kanssanne.

Pääosin ja oikeastaan lähestulkoon vain ja ainoastaan kirjoitan siitä, mikä sopii mulle, en siitä mikä sopii muille. Sellaisen kirjoittamisen kanssa kun mun mielestä tulee olla aika paljon varovaisempi, mitä tänä päivänä ollaan. En itse ole millään tavoin "nimekäs tai ansioitunut" kirjoittamaan mitään tieteellistä ilman lähdekriittisesti valittuja viitteitä (kuten esimerkiksi Patrik Borg) ja ihan liian laiska etsimään tätä blogia varten niitä viitteitä. Toivottavasti myöskään en paatosta asiaani ainoana oikeana olemisen ja elämisen muotona, koska se ei ole.

Laajavuoren metsä

Sellaisia ajatuksia blogista ja sen kirjoittamisesta tällä kertaa. Kerrottakoon samalla myös, että blogilista lopettaa toimintansa lähiaikoina. Sivupalkista löytyy erilaisia tapoja seurata tätä blogia. Facebookistakin blogi löytyy. Toivottavasti kaikki te blogilistan kautta mukana olevat löydätte uuden keinon seurata tätä blogia! Mä olen aika huono mainostamaan keinoja kuinka omaa blogia voi seurata (eli siinäkin ihan amatööri). Mielenkiintoista olisikin kuulla kuinka sinä seuraat tätä blogia? Toki saa myös kertoa vaikka kuinka tänne päädyit ja mitä vaan muutakin itestäs, mä oon kyllä kiinnostunut!