Liikunnan terveyshyödyistä on puhuttu sen verran paljon, että varmasti kukaan ei niitä ole pystynyt ignooraamaan. Sen sijaan passiivisuuden ja istumisen terveysriskit ovat kohtalaisen uutta tietoa. Istu ja pala! -artikkelin mukaan 2012 julkaistussa tutkimuksessa on käynyt esimerkiksi ilmi, että kasvisten ja hedelmien lisääminen ruokavalioon sekä samanaikainen istumisen vähentäminen auttoivat tehokkaammin painonpudotuksessa kuin sama ruokavaliomuutos yhdistettynä liikunnan lisäämiseen.
Homma ei ehkä todellakaan mene niin, että julistamalla liikuntaan terveysvaikutuksia ihmiset saadaan liikumaan ja terveiksi. Hulluinta tässä on se, että liikunnan terveysvaikutukset saattavat jäädä hyvinkin ohuiksi, jos muu vapaa-ajanelämä on passiivista. Otetaanpa tähän väliin esimerkki keskustelusta, jonka kävin yli kahdeksankymppisen teräsmummon kanssa. Paikkana opiskelujen myötä järjestetty ikäihmisten avoimien ovien liikuntapiste kuntosaliympäristössä.
"Minä en kyllä liikunnasta piittaa pätkääkään, mutta tultiin nyt tässäkin pisteellä käymään.." (Teräsmummo nyrpeä ilme naamalla).
"No eihän sitä kaikkien tarvitse olla liikunnasta kiinnostuneitakaan..... Olettekos te tietoinen näistä liikuntapalveluista......." (Ja lässynlässyn sössönsöö, minä yritin avata keskustelua..)
"Joo, ei ei. Minulla ei tällaiseen ole aikaa. On puutarha hoidettavana ja marjastuskin vie aikaa. Talvella on lumityöt ja kävellen pitää kaupassa käydä, kun pyörällä ei enää uskalla ajaa. Kyllä ei tällaisiin liikuntahömpötyksiin ole aikaa..." (Jumalaton lista kaikkea touhua, tekemistä ja menemistä!)
"Okei, okei. Tehän liikutte aika paljon, että mitäpä tässä sitten..." (:D)
Ikäihmisille liikkuminen saattaa olla hyvinkin luonnollista, vaikka he mieltäisivät liikunnan iljettäväksi, ällöttäväksi ja todella typeräksi touhuksi. Sama lasten kohdalla. Tai ainakin näin on ollut. Kunnes tuli nintendo. Sitten pleikkari. Ja lopulta niitä oli jo vaikka mitä. Vierivä kivi ei sammaloidu, sanoo tosiaan vanha kansa. Ehkä tässä osaltaan ollaankin keksimässä polkupyörää uudelleen.
Miks mä näitä pohdin? No kaikkihan lähti siitä, kun luin syyskuun alussa blogista Wikiliikkuja -Näin liikkuva ihmiskeho toimii (suosittelen vilkaisemaan) artikkelin liittyen päivittäiseen passiivisuuteen. Yleensä, kun vastaan tulee jotain mielenkiintoista, kerään asiasta lisää tietoa. Tämän kanssa kävi juuri niin. Syksyn mittaan olen lueskellu yhtä jos toista asiaan liittyen, joskin Arto Pesolan kirja Luomuliikunnan vallankumous -Sohvan pohjalta taisteluvoittoon on vielä varauksen alla. Ei se mitään, oon jo lähestulkoon fani, vaikken ole kirjaan päässyt koskemaankaan. Tän syksyn aikana on myös opintojen puolesta tullut hiillostusta
Tässä listattuna muutama suora tai referoitu lainaus wikiliikkuja -blogista, jotka iski kuin tuhat volttia:
- Toimistotyöntekijöiden päivittäinen lihasaktiivisuus on yhtä pientä kuin häkissä pidettävillä apinoilla!
- Yli kolme tuntia ja yhdeksän minuuttia päivittäin televisiota katsovilla on sama painoindeksi riippumatta siitä harrastavatko he lainkaan kuntoliikuntaa.
- 2-tyypin diabeteksen kannalta 120 minuutin päivittäinen television katselu lisää sairastumisen riskiä yhtäpaljon, kuin 150 minuutin viikoittainen kuntoliikunta laskee sitä.
- Istumme vuorokaudessa enemmän kuin koskaan historian aikana (keskimäärin 9,3h), jopa enemmän kuin nukumme (keskimäärin 7,7h).
- USA:ssa 8-18 vuotiaat nuoret ovat keskimäärin 7h38min päivästä erilaisten viihdemedioiden äärellä.
- Yli 50% Suomalaisten työmatkoista ajetaan autolla ja lähes puolet noista matkoista on alle 5km.
 |
| (weheartit.com) |
P.S. Älkää luulko, että endorfiinihuuruinen paasaamiseni liikunnan iloista terveysvaikutuksineen loppuu tähän. Ei, ei. (Tänäänkin oli ihan superhyvä kyykkyteeni. Kaikki vaan kyykkäämään, kyykkäilystä tulee kiva olo!). Epäilemättä tuun kuitenkin tähän asiaan palaamaan. Jos en muuta, niin istumapäiväkirjan merkeissä. Ja sitäpaitsi oon ihan varma, että arkiliikunta/luomuliikunta on uusi kahvakuula! (Luomu.. En kamalasti pidä sanasta luomu. En oikein jaksa sitä sanaa enää. Mutta kun ajatus on hyvä, niin ohitettakoon tämä pienenpieni häiriötekijä! Arki sen sijaan on kiva sana. Arkiliikunta, arkiruoka, arkiaskareet. Arki on ihan tosi jees!)
Olen miettinyt, että voikohan sitä seisoa liikaa? :D Näin vähän aihetta liipaten.. Tänäänkin töistä lähtiessäni tajusin, että istuin ainoastaan lounaalla sen parikymmentä minuuttia ja kahvitauolla 10 min. Se nyt on ihan varmaa, että pelkkä istuminen esim. kahdeksan tunnin ajan ei tee hyvää. Mutta kun tässä nyt on näitä kaikkia vaivoja itsellä, niin olen miettinyt, että pitäiskö sitä joskus istuakin. En oo tullut mihinkään lopputulokseen näissä pohdinnoissani vielä. :) Oisko mielipiteitä asiasta?
VastaaPoistaJos on jokin vamma, niin toki seisoskelua tulee vältää. Tai varmaan riippuu vammasta. Istumisen sijaan oon kyllä suosinut ennemmin makoilua, esim. luen paljon mieluummin pötköllään kuin istuen. Aion ladata tän tiskiin het, kun mulle seuraavan kerran mainitaan sohvan valtaamisesta :D.
PoistaOn totta, että meillä hoitajilla on sellainen työ, jossa ei näitä istumisen haittoja ainakaan työaikana kovin esiinny. Oon siitä kyllä tosi tyytyväinen, sillä nyt kun aika-ajoin on niitä koulupäiviä, niin täytyy kyllä sanoa, että istuminen on pirun rankkaa!
Arkiliikunta ei sinällään vaikuta kovin paljoa istumiseen, jos kuitenkin tekee tietyt jutut istualtaan, kuten vaikkapa teeveen katselu, tietokoneen käyttö tai opiskelu. Noista jutuista voi kuitenkin poistaa sen istumiskomponentin ja sitten vaikka olisit koko päivän koneen äärellä tai kattelisit sormusherrat putkeen, niin silti se ei olisi mikään superlaiskottelupäivä, vaan koko päivä kevyttä liikuntaa. Seisomisen kutsuminen liikunnaksi on toki vähän hassua, mutta kuluttaa se energiaa kuitenkin istumista enemmän, eikä aiheuta niitä ikäviä haittavaikutuksia.
VastaaPoistaTuossa istu ja pala -artikkelissa tosin sanottiin että teeveen kattelu on haitallisempaa istumista kuin lukeminen, joten on aika hankala sanoa että mikä siinä sitä epäterveellistä tarkalleen ottaen on. Tietty nää on varmaan keskimääräisyyksiä - varmaan moni napostelee jotain karkkia/pizzaa teeveen ääressä (niitähän mainostetaankin siihen tarkoitukseen) todennäköisemmin mitä kirjan äärellä napostellaan. En tiedä miten kirjaa luetaan keskimäärin, mutta ainakin ite olen hidas lukemaan, joten ne on sitten monesti jotain 12 tunnin lukuputkia, mutta ehkä normaalit ihmiset lukevat useammin pienemmissä pätkissä.
Omakohtaisesti olen kuitenkin huomannut että seisominen istumisen korvikkeena on erittäin hyvä juttu. Mulla tosin kerkes tulla istumisesta terveysongelmiakin, joten siltä pohjalta ponnistellen päädyin hankkimaan seisomapöydän. Tietokoneen käyttö seisaaltaan on helpointa, se kun on aktiivista hommaa niin sen seisoskelukomponentin unohtaa, eikä siihen kiinnitä huomiota. Helposti menee viiden tunnin nettisessio, tai ei se ainakaan jaloissa tunnu. Teeveen kattelu ja erityisesti lukeminen seisaaltaa on vähän vaikeampia juttuja kun ne ovat niin passiivisia.
Seisaaltaan ei siis ole tullut näitä istumisen haittavaikutuksia, eli lihaskipuja ja jumeja, seisoskelusession jälkeen ei siis ole sellaista fiilistä kuin olisi istunut koko päivän. Lisäksi se vaikuttaa vähän niinkuin palauttava lenkki, eli liikuntaperäiset lihaskivut enimmäkseen jäävät pois, eli treenistä palautuu nopeammin. En usko että seisoskelua voi olla liikaa, kunhan nyt välillä nukkuukin riittävästi.
Joo, jäin kanssa miettimään ihan samaa, että mikä istumisesta just telkkarin ääressä tekee kaikkein haitallisinta. Ehkä se kuitenkin passivoi kokonaisuudessaan kaikkein eniten, kun jopa kuva syötetään valmiiksi verkkokalvoille eikä edes sivua tarvitse kääntää. En tiedä.
PoistaJoo, tottapa tuo, että arkiliikunta ei sinällään vielä poista istumista. Arkipuuhastelu ehkä enemmän (ts. esim. tiskaaminen, jolloin kone ei tee "työtä" puolesta, että voi itse istua). Sitten on tietysti näitä juttuja, mistä istumisen voi suoraan vaihtaa arkiliikunnaksi (esim. työmatkat lihasvoimalla auton sijaan).
Tosi mainio ratkaisu päätyä seisomapöytään! Itsellä on fyysisesti kevyt työ, mutta kuitenkin sellainen jossa ollaan liikkeellä ja istumista on todella vähän. Siihen kun on tottunut, niin koulutus-/koulupäivät on aina tuntunut tosi raskailta just sen istumisen vuoksi. Tässäpä mielenkiintoinen juttu, miten hesarin toimittaja vähensi istumista: http://www.hs.fi/terveys/a1367987871493. Loppujen lopuksi aika pienin ponnisteluin!
Hyvä, että tästä ylettömästä istumisesta puhutaan. Itsellä työpäivät menee joko koneen ääressä tai palavereissa istuessa ja välillä se oikein alkaa ahdistaa ja tuntua pahalta, vaikka muuten paljon liikunkin. Tuo takapuolittuminen on muuten aika hauska sana (hesarin jutusta) :)
VastaaPoistaMutta justiin nyt noin 50 maastojuoksukilsan jälkeen taidan vaan retkottaa tässä sohvalla :))
Ehkä tulevaisuudessa noihin palavereihin on käytössä vähän laajempi skaala toteuttaa niitä.. Ainakin vahvasti tuntuu se olevan trendi ja tutkimukset vahvasti näyttää tuota trendiä puoltavan.
PoistaMut joo, retkotus on myös paikallaan, etenkin tuollasen urheilusuorituksen päälle :).
Itse oon huomannut kropan jumittavan alaselästä yläselkään asti, jos istun monena päivänä putkeen esim. koulussa. Kiinnitänkin tähän huomiota jonkin verran, viimeistään sitten kun alkaa tulla ekoja tuntemuksia, saatan seisoskella/makoilla osan tunnista. (Joo osa meidän tunneista vietetään varsin vahvasti siellä lattianrajassa, mutta kyllä oppimisentaso pysyy laadukkaana) Istuakinhan voi toki monella tavalla. Ikään kuin sellainen röhnötysasento (takakenossa) on pidemmän päälle parempi kun tavallinen selkäsuorana istuma-asento. Itse suosin myös aika usein toisella kankulla istumista, jos penkki sen sallii. Eli vähän niin kuin toispolviseisonnassa, mutta toinen kankku on penkillä. Alaselkä ja lantio on tässä paremmassa asennossa eikä alaselän ligamentteihin tule niin paljon venytystä. Mikään ei myöskään korvaa niitä jaloittelutaukoja. Oon melko mielissäni siitä että varmaan opiskelualasta johtuen oman alan opettajatkin tajuaa pitää niitä pieniä taukoja esim yhden pitkän sijaan. Ennen kaikkea vaihtelu tekee hyvää! Edellä mainittiin mm. seisominen koko päivän ajan, niin siinäkin voi vähän järkeillä että olisiko vaihtelu hyvää. Lähes kaikki jutut, mitä tehdään tunnista toiseen ja päivästä toiseen samalla lailla aiheuttaa pidemmän päälle jonkinlaista kolotusta tai rasitusta. (kyllä, tarkoitan niin urheilua kuni arkiaskareitakin :) )
VastaaPoistaKoko päivän seisoskelussa on ollut se puoli ettei siitä ainakaan vielä ole tullut havaittavia terveysongelmia, istumisesta kun tuli. Tai ne oli sellasia etten osannut heti yhdistää istumiseen... Eräällä foorumilla, jota seuraan, joku vaan oli huomannut että alaselän lievästä särystä tulee aika suoraan vatsaongelmia. Vaihdoin nojatuolin toimistotuoliin ja asennon yliryhdikkääseen niin kaksi kuukautta piinanneet vatsaongelmat katosivat kokonaan vartissa.. Tuossa nojatuolissa ongelmana oli juurikin tuo röhnötysasento, sopii aika huonosti tietokoneen kanssa jos joutuu kurottaan ylävartaloa eteenpäin esim. nähdäkseen paremmin jotain pientä. Sen ryhdikkään asennon pitäminen tuolilla ei ollut helppoa, tai se vaati tietoista ponnistelua ja jos vähäsen jätti ponnistelematta niin tuli vähäsen oireilua. Onhan noita erilaisia tuolivaihtoehtoja tietenkin, mutta kun kirjastossa näki virkailijan selän 90 asteen käyrällä selästä (ja niskasta toiseen suuntaan) niin katoin ettei siihen kokeiluun viitti laittaa paria sataa euroa, tein ite seizapenkin ja se nyt vaan oli aika epämukava ja epäkäytännöllinen, vaikka selkä pysyikin hyvän tuntuisessa asennossa.
VastaaPoistaEttä seisominen ei jätä tätä niin paljon mahdollisuutta laiskaan röhnötykseen ja siten mieluummin käytän pelkkää seisomispöytää kuin sellaista joka antaa mahdollisuuden käyttää tuolia jos laiskottaa. Bonuksena seisomalla varpaita ei palele sisällä oli talvi tai kesä.. Tossa oli pari viikkoa sitten jakso jolloin ei pystynyt seisomaan (lääkkeen sivuvaikutus), niin huomas että vaikka oli villasukat jalassa niin jalkoja paleli, normaalisti en käytä sukkia sisällä, eikä palele.
Koko päivää tietty ei kannata seisoskella koneen ääressä, mutta nämä on enemmän näitä juttuja joita vaan tulee joskus tehtyä, elämäntapamuutokset pelkästään päättämällä jotain harvoin toteutuvat, muutenhan kaikki söisivät terveellisesti, eivät tupakoisi, harrastaisivat liikuntaa yms.