Alkuviikosta olo oli aika kanttuvei, mutta nyt on vähän saanut jotain puuhasteltuakin. Lähes jokavuosi joululahjaostoshelvetissä oon kelannut, että miten mä en tänäkään vuonna saanut neulottua yhden yksiäkään sukkia. Pienestä (tai pienistä) on hyvä aloittaa ja huilailun lomassa sain valmiiksi joululahjasukat mun veljen pojalle sekä parhaan ystäväni tytölle. Siskon tytön sukat on vielä tehtaalla ja tähtäimessä on allaolevat apinasukat hieman erilaisella värityksellä ja pienemmässä koossa. Tuo neulominen on sellainen juttu, jonka oon opetellut vasta aikuisena. Lapsena en jaksanut yhtään keskittyä "rättikässään" ja valitsinkin puutyöt heti kun lapsen ääntä kuunneltiin. Lopputuloksena oli aikuinen joka ei osannut oikeastaan yhtään mitään käsitöitä. Neulomisentaitoa rupesin opettelemaan vasta sitten, kun ymmärsin miten järkevästä taidosta on kyse. (Varmaan pitää se suunnistuskin ottaa haltuun joku päivä). Se taisi olla jotakuinkin samoja aikoja kun päätin juosta maratonin ja neuloa tilkkupeiton. Tilkkupeitto on edelleen kesken, maratoneja on takana kolme. Varmaan ei tämän enempää tarvitse avata minne se veri enemmän kuitenkin vetää, vaikka neulominen mukavaa puuhaa onkin.
(kuva: novita.fi) |
Tänään aukesi myös valtakunnallinen Jobsteb -harjoittelupaikkojenvarausjärjestelmä. Typerääkin typerämpi systeemi. Toimii vähän samalla tavoin kun lippupisteen lipunvarausjärjestelmä maailmankuulun artistin keikalle. Sanomattakin selvää, että mä en aivan käsittänyt opiskelijoiden määrää suhteessa tarjollaoleviin harkkapaikkoihin. Pienen tuskailun ja hienosäädän jälkeen onnistuin kuitenkin jonkinnäköistä harkkaa varaamaan tulevalle vuodelle. Jännää. Sen lisäksi varailin myös melkoisen määrän opintoja keväälle. En ilmeisesti sairastelultani muista, mitä on työn, opiskelun, perheen ja harrastusten yhteensovittaminen. Ei vaan, tottapuhuen haaveet ja tavoitteet myös opiskelu- ja työelämänsuhteen alkavat olla päiväpäivältä selvemmillä vesillä.
Mukavaa viikkoa, liikkukaahan te :).
Toipumisia !!
VastaaPoistaJa sukista tuli mieleen, että olen kutonut tasan yhden sukkaparin elämässäni -> yläasteen käsityötunnilla oli pakko. Niistä tuli mainiot sukat, jos sukkien tarkoitus olisi vetää ne korkokenkien päälle...eli kantalapuista tuli "korot" :) Jätän kutomiset suosiolla muille, heh.
Kiitoksia, nyt ollaan taas vahvasti mukana terveiden kirjoissa. Heh, mä en oo ihan varma sainko ikänä edes valmiiksi niitä pakolla neulotettuja sukkia sillon.. :D
Poista