Tämä postaus käsittelee päätöksiäni sekä motiivejani osallistua erilaisiin juoksutapahtumiin ja toivonkin, että joku jotakin juoksutapahtumaa harkitseva saisi tästä kirjoituksesta jotain itselleen. Sinänsä mulla on mennyt kaikki aika "väärinpäin", sillä olen juossut ensimmäisen kokomaratonin ennen, kuin olin juossut ensimmäistäkään puolimaratonia.
Ensimmäinen juoksutapahtuma oli 12,67 km:n rantaraitin kierros vuoden 2008 Finlandia maratonin yhteydessä. Silloiset työkaverit innostivat mukaan, yhtenä heistä J. Tuolloin olin enemmänkin kuntosaliharrastaja ja juoksulenkkini tukivat enemmän sitä harrastusta. Noin vuoden verran olin juoksutossuja vetänyt jalkaan, mutta juoksumatkat olivat maltillisia; lenkkien pituus oli n. 6-10km ja juoksukertoja muutama viikossa. Toki lähellä tapahtumaa vähän enemmän yritin kunnostautua juoksemisessa! Tapahtumassa oli mahtava fiilis ja kaikenkaikkiaan suoriuduin kisasta kaikinpuolin yli odotusten. Tuolloin minulla oli kirkas tavoite juosta maraton ennenkuin täytän 30 vuotta.
Vuosi 2009 jäi juoksutapahtumien osalta väliin. Elämässä tapahtui isoja muutoksia, jotka eivät kaikki niin mieltä ylentäviä olleet. Juoksin kyllä paljon, säännöllisesti jälkeenpäin ajateltuna myös aivan liian lujaa. Työpaikanvaihdoksen myötä kuntosali jäi ja näin juoksu sai aina isompaa roolia elämässä. Tuon vuoden syksyllä J puheli Tukholman maratonista juostuaan onnistuneesti puolikkaan. Itse ajattelin, että no miksi ei, koskaan en ole puolikasta juossut, mutta mitäpä se haittaa, koska nyt ruvetaan treenaamaan maratonille.
Tukholman maratonin juoksin keväällä 2010, huomattavasti ennen alkuperäistä ajatustani. Miksi viivyttää asiaa, jonka voi hoitaa jo aiemmin. Maratonissa on paljon "mystiikkaa", henkinen valmistautuminen täytyy hoitaa! Silti ensimmäinen maraton oli huomattavasti helpompi, kuin alunperin olin ajatellut. Ensimmäisen maratonin juostuani ajattelin, että minä haluan juosta alle neljän tunnin loppuajan maratonilla. Ensimmäisen puolikkaan juoksin vuonna 2011 syksyllä, joka myös loppuajallisesti meni yli odotusten. Töiden suhteen kesä oli raskas ja vastoin alkuperäisiä suunnitelmiani osallistuin kuitenkin syksyllä myös kokomaratonille, josta neljän tunnin alitus jäi noin neljän minuutin päähän. Puolimaraton aikaa ajatellen suoritus oli heikko. Toinen maraton, se aikatavoitteinen, oli huomattavasti vaikeampi kuin olin kuvitellut. Tämän vuoden puolikas meni hyvin, mutta muistan tuon juoksun jälkeen ajatelleeni, että 21,1 kilometriä näin kovaa vauhtia on paljon raaempaa, kuin 42,2 kilometriä vähän hitaampaa vauhtia.
Vaarojen Maraton oli minulle osaltaan nollausta aikatavoitteisesta juoksemisesta. Onnistuin siinä täydellisesti. Reitti oli todella raskas ja suoritus vaativa. Olen kerran jos toisenkin pohdiskellut täällä blogissa reittiä, loppuaikaa ym. Vaikka se oli fyysisesti; sekä haastavilta oloiltaan, että pitkäkestoiselta suoritukseltaan rankka juoksu, niin se ei ollut yhtään sen rankempi kuin olin kuvitellut. Ilmeisesti olin siis onnistunut harjoittelussa.
Olen kuntomaratoonarina todella noviisi. Ajattelen kuitenkin aikalailla niin, että maratonin juokseminen vaatii todella paljon, se on hemmetin kova juttu. Sekä henkisesti että fyysisesti. Toisilla on korkea kynnys sen takia lähteä maratonille, mutta kun tuon kaiken tiedostaa, niin sen kynnyksen pienuuden huomaa vasta jälkeenpäin. Kaikesta mystisyydestä huolimatta se on kuitenkin vain maraton, ei sen kummempaa. En tietenkään tarkoita sitä, että jokaisen maailman ihmisen tulisi juosta maraton. Tai ylipäänsä juosta alkuunkaan! Sehän on ihan hullunhommaa muutenkin :D. Mutta jos jollakulla juoksua harrastavalla ihmisellä on haaveena juosta maraton, niin asia on ihan eri! Sellaisen ihmisen täytyisi yrittää juosta maraton, sellainen ihminen pystyy siihen!
