Helmimaanantai

Helmi päivä helmikuussa. Taas maanantai ja edellisestä postauksesta on viikko vierähtänyt. Viime viikon maanantaihan lähti käyntiin uimahallissa kera työkaverin. Sama toistui tänä aamuna. Viime viikolla uitiin kilometri ja tänään sitten 1.1km. Tuo uinti on mulle kyllä ehkä vähän silleen vieras laji kuitenkin, vaikka koen kyllä rintauintia osaavani uida ihan jopa oikealla tekniikalla. Mulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi kauheesti hajua kauanko mulla menee aikaa uida kilometri ja millanen aika ns. kelpo aika. Ei ole vain koskaan tullut katseltua kelloa, kun silleen en mikään aktiivihimouimari ole koskaan ollut verrattaen esim. juoksuun. Mutta viisaammat voivat tässä asiassa mua kyllä valaista :).

Klo 12-20 oli työpäivä, pitkästäaikaa kevyt sellainen. Töistä lähtiessä tuli toiselta duunikaverilta (siis siltä, joka syksyllä kyykytti kaikkia cooperintestissä) lenkkikutsu ja lähdettiin sitten vajaa kymppi lätkyttämään kohtalaisen reipasta vauhtia. Eli siis fiilis on mitä parhain, kun on maanantaina saanut paljon enemmän aikaiseksi, kun alunalkaen on ollut tarkoitus. Sen lisäksi, että oon saanut urheiltua, oon myös onnistunut ainakin välttävän arvoisesti lukemaan mm. fysiologiaa ja anatomiaa. Reilun viikon päästä olis ensimmäinen ammattikorkean tentti edessä. Sitten oon ehkä viisaampi sen suhteen olenko lukenut tarpeeksi vaiko en.

Perjantaiksi on suunnittelilla lenkkiä Jn kanssa ja jumppakortillakin olisi kaksi kertaa jäljellä, kunnes se kuun vaihteessa menee umpeen. Tästä on siis tulossa, jos ei hyvä, niin parempi, liikuntaviikko sitten aikoihin. Mun viikothan on mennyt aikalailla silleen pikkusievästi harrastaen tässä viimeaikoina. Pari kertaa juoksua ja pari kertaa jotain muuta. Koko ajan tuo juoksu on kyllä taas saanut suurempaa jalansijaa mun viikoissa ja ehkä wannabe juoksijalla alkaa olla pikkuhiljaa taas annettavaa tälle blogillekin :).

Näin meillä...

Tänään olikin varsin hyvä päivä maanantaiksi. Päivästähän ei voi tulla mitään muuta, kun hyvä, jos sen aloittaa uintitreenillä. Paikallinen uimahalli (jota myös kylpyläksi kutsutaan.. Tai ainakin hinnoitellaan!) aukesi nimittäin kuukausi sitten puolentoista vuoden remontin jälkeen. Pitkästä aikaa tuli harrastettua uintia ihan oikea urheilu mielessä!

Siitä huolimatta tää postaus tulee nyt sisältämään pienimuotoisen avautumisen. Kuvetta uimisesta kaupungin omistamassa uimahallissa saa nyt kaivaa 2€/kerta enemmän aiemman verrattaen. Päivän hinta on 9 euroa kerta, aamu-uinnille pääsee kuudella eurolla. IHANAN KALLISTA. Samassa rytäkässä poistettiin meidän kaupungin työntekijöiden 50% alennus sarjakorteista. Ja kysehän tosiaan oli liikuntapaikasta, jossa tuo etu kiertäisi rahaa takaisin omaan kassaan. Tosiasia on se, että nyt kaupungin vakinaisena hoitajana toimiessani mulla on huomattavasti huonommat liikuntaedut, kuin Lassila&Tikanojan kesäduunarisiivoajana kymmenen vuotta takaperin!

Tiedetään, varmasti kaikki kunnat paiskivat jonkinlaisessa talousahdingossa tänäpäivänä. Jollain tapaa on vaan viimeaikoina alkanut tuntumaan, että täällä nuo asiat on onnistuttu sössimään ja todella pahasti. Samaan aikaan, kun Jyväskyläläiset omaishoitajat irtisanotaan omaishoidontuen piiristä, istuu kaupunginjohtaja Andersson ja sen 53 kaiffaria puolisoineen ilmaiseksi jokaisessa kaupunginteatterin suuren näyttämön ensi-illassa (veratilun vuoksi kerrottakoon, että Kuopiossa tuollaisen kutsun saa.. Ööö.. Kaksi henkilöä..). Puhumattakaan siitä, millaisella summalla tuota varmaan aikapitkälle samaa porukkaa kestitään JYPin aitioissa.

Voi kuinka mä tästä Jyväskylästä tykkään, niin siitä huolimatta....... Viimeisen vuoden aikana on kyllä tämän kaupungin toiminta alkanut soittamaan hälytyskelloja mun päässä ja uskokaa tai älkää, mä oon tyyppi jonka päässä tuo kello ei kovin äkkiä kumise. Silleenkin aika jännä tilanne. Eniten nää jutut tietty näkyy tuolla töissä, mutta pikkuhiljaa ilmenee sellaisia arkielämänkin juttuja, mitkä ärsyttää. Viimeisimpänä nyt nuo uimahallien maksut. Voi kuinka paljon enemmän mä voisin Jyväskylästä tykätä!

Minkälaisia on teidän duunipaikkojen työhyvinvointia edistävät edut?

P.S. Ajatusleikki: Jos sinne uimahalliin menisi paikallisliikenteen bussilla äiti ja sen 11- ja 13-vuotiaat lapset paikallisliikenteen bussilla, niin reissulle tulisi hintaa halvimman taksan bussi- ja uimahallilippuineen 38,60 euroa.

P.P.S. Olis myös kiva, jos kaupunginjohtaja kavereineen tulis edes kerran käymään mun duunissa. Voitaisiin kestitä ne pullava pullanpalalla.. Rusinaa löytyy ja kaikkee.

Hyvä me, hyvä te!

Hyvä mä, hyvä me, hyvä meidän perhe.. Oli kommentti mun miehelle, kun se tuli autolla hakemaan mut jumpalta oman salitreeninsä päälle. Tänään oli taas niin ultimaattiset lähtemisen vaikeudet ja silläpä mun mies varmaan tarjoutuikin muokkaamaan omia aikatauluja ja hakemaan mut kotiin. Oikeastaan me podettiin niitä lähtemisen vaikeuksia kumpikin. Sama juttu oli eilen. Tarkoitus oli käydä ennen iltavuoroa lenkillä, mutta onnistuin sitäkin venyttämään sen verran, että oli pakko hoitaa se lenkki siten, että maali oli duunipaikalla. Näin siis selvisin ainoastaan yhdellä kotoa lähtemisellä, kätevää!

Ilmoilla on kyllä nyt aikamoista sydäntalven väsymystä. Tai ehkä jotain ankeutta paremminkin Kysymys ei suinkaan ole siitä, että olisin treenannut liikaa. Ehei! Vaan tänäänkin tuntui, että olis vaan tehnyt mieli makoilla sohvalla ja syödä karkkia. Suoraansanoen, LAISKOTTI! Ennen treeniä oli niin pirun tukkoinen olo ja mieli.. Ajattelin, että palkitsen itseni kyllä illalla karkilla jne. Illalla tuli kotiin kuitenkin ihan eri ihminen, oikeasti väsynyt, mutta kuitenkin energinen. Ja tonnikalasalaattikin kuullosti paljon paremmalta, kun se aiemmin suunniteltu karkki :D. Että miten sitä ihminen voikaan olla näin hölmö??

Oon tässä pyöritellyt ajatuksia tulevista juoksukisoista. Mielessä on jopa käynyt, että pitäisköhän juosta kokomaraton täällä kotikaupungissa syyskuussa.. Tää kevät tulee olemaan aika tiukka opintoja ja töitä yhdistellessä. Kesää kohti helpottaa, tulee lomat ja aurinko niille kaikkein kovimmille kuukausille. Vastoin aiempia suunnitelmia tuo loppukesä/syksy taitaa olla kyllä kokonaisvaltaisen jaksamisen ja panostamisen kannalta paras mahdollinen ajankohta.

Kotimaisemissa juoksemisella on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Vaikea ajatella miltä se sitten tuntuu niitä samoja reittejä hakata maratonin verran.. Onko se psyykkisesti haastavampaa vai jopa helpompaa? Maratonreissuissa on oma tunnelmansa, mutta mukavalta tuntuu sellainenkin ajatus, että kaverit tulee kannustamaan ja voi sitten niiden kanssa viettää iltaa! Mitäpäs mieltä lukijat olette?

But I'm Still Fine

Heipparallaa, pitkästäaikaa! Edellisessä postauksessa kertoilin orastavasta flunssasta, jonka kanssa yritin sinnitellä starttiviikkoa ammattikorkealla. Se orastava flunssa äityi sitten loppuviimein yli 39 asteen kuumeeksi, jota kesti yhteensä lähes viikon päivät. Jossain vaiheessa sain raahattua itseni päivystykseen, josta poistuin kotiin diagnoosilla alkava keuhkokuume ja popsittavaksi sain kohtuu vahvan ja pitkän antibioottikuurin. Keuhkokuvissa näkyi "jotain huttua", CRP semisti koholla ja happisaturaatio arvot vähän alakanttiin. Antibiootti rupesi kuitenkin aika nopeasti kohentamaan oloa ja muutaman päivän päähän ohjelmoidussa kontrollissa oli tuo tulehdusarvo ja happisaturaatio jo korjaantuneet. Sairaslomaa tuli ennätyspäivät ja urheilutaukoakin olen pitänyt käytännössä tähän viikkoon asti.

Ei taida olla kovin kauaa siitäkään, kun kirjoitteilin täällä jälkitaudeista ja valittelin olleeni elämäni flunssassa :D. No, onneksi en tiennyt silloin, että vielä ne kumpikin kolahtaa omalle kohdalle :D. Mutta niin vain tuokin flunssa helpotti ja nyt tuntuu, että se vei mennessään kaikenlaiset puolitukkoiset ja puolikipeät olot ja pitkästäaikaa tuntuu, että oon oikeasti tosi terve nyt! Toivottavasti tällä fiiliksellä mennään (öö.. taas seuraavat seitsemän vuotta?) eteenpäin. Epätavallisen paljon oon kyllä nyt loppuvuodesta/vuodenvaihteessa sairastellut, kun on sellaista pikkuyskää, -nuhaa ja -kurkkukipua ollut vähänväliä ja muutaman kerran ihan kuumekin. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että jotain neljään-viiteen vuoteen en esim. flunssan takia ole joutunut jäämään pois töistä. No, ehkä tää sjysäys sitten teki tuloa ja ne on nyt historiaa.

Tää blogi on kyllä aika vahvasti sidoksissa urheiluun, joten kun sen saralla ei ole mitään annettavaa, niin tolleen sairastaessa päivitykset jää näköjään uupumaan. Kirjoittamisesta katoaa sellainen voima tai jotan.. Siitä huolimatta oon aina säännöllisin väliajoin miettinyt, että pitäisipä yrittää saada tekstiä kasaan siitä, että missä mennään. Vähän niinkun, että  jos ne siellä odottais. Tosi jännä ilmiö. Mut ihanaa, jos te ootte pystynyt treenaamaan! Tällä viikolla luvassa tulee olemaan ainakin tekstiä työntekijöiden liikuntaeduista Se on tässä mun arvon kollegoiden keskuudessa aika pinnalla oleva asia just. Myöhemmin kuulette miksi!

Kivaa (keski)viikkoa!

(weheartit.com)

07/01/13 (<-omaperäistä!)

Viime viikko lähti kuin lähtikin joulunajan ja vuodenvaihteen löysäilyjen jälkeen mukavasti liikkeelle bodypumpin ja juoksulenkkien merkeissä. Tästä viikosta ei sitten voi sanoa samaa.. Nimittäin heti aamulla heräsin jäätävään kurkkukipuun ja niin on koko (eka) koulupäivä röhitty ja niiskutettu menemään. Olo on melkoisen kehno, vaikkakaan kovaa kuumetta se nyt ei tähän ole lyönyt. Meillä töissä on aika kovasti sairasteltu, sekä kollegat, että asiakkaat. Tälle päivälle suunniteltu treeni oli siis passattava ja ilta otettava levon kannalta.

Mä todella toivon, että huomenna olo olis vähän parempi. Nimittäin tää viikko näyttää jo terveellekin ihmiselle aika toivottomalta; täydet päivät koulua, muutama iltavuoro siihen päälle ja sitten viikonloppuna yövuorot! Oon yrittänyt korjata tätä tilannetta juomalla kuumaa ja vetämällä yliannostukseen verrattavan määrän vitamiineja, auringonhattu-uutetta ja valkosipulia. Näin muuten sitten päässä pyörii kaikenmaailman optimat, hopsit ja asiot. Ne on jotain opiskeluun liittyviä juttuja, huhheijaa! Kunnon hikitreeni olis siis nollauksenkin kannalta tullut todellakin tarpeeseen, mutta nyt näin.

P.S. Viikon menotärppinä Jyväskyläläisille: Killerin liikuntakeskuksessa on tulevana lauantaina avoimet ovet. Ilmaisen kuntosalin lisäksi tarjolla olisi seuraavanlaista settiä...

Sali 1
Klo 10.00 KilleriSumba/Henna
Klo 10.30 Kahvakuula/Henna
Klo 11.00 KilleriSelkä/Heidi N.
Klo 11.30 KilleriLeidi/Heidi N.
Klo 12.00 Diva´s Dance/Elina
Klo 12.30 Salsa/Elina
Klo 13.00 HotDance/Elina
Klo 13.30 JYP-Training/Elina
Klo 14.00 Jooga Fitness/Elina

Cycling 30´
Klo 09.45 What a Wonderful Day/Saara-Sofia
Klo 10.45 Hits of 90´s/Elina
Klo 11.30 Rock/Juha
Klo 12.15 Iskelmä/Juha
Klo 13.00 Best Party in Town/Saara-Sofia

Sali 2
Klo  9.00 Taapero 2-4v. 45´/Johanna (ILMOITTAUTUMINEN)
Klo 10.30 Bodypump 40´/Saara-Sofia
Klo 11.15 Bodyattack/Saara-Sofia&Nora
Klo 11.45 Les Mills Sh´bam/Loviisa
Klo 12.15 Bodycombat/Loviisa
Klo 12.45 Bodystep/Nora
Klo 13.20 Bodypump 40´/Tiina
Klo 14.05 Bodybalance/Tiina&Nora
Klo 14.30 Venyttely/Tiina

Palloilu 30´ - ohjatut palloilutunnit, taso alkeet
ILMOITTAUTUMINEN palloilutunneille ryhmäliikuntakalenterin kautta -> Ilmoittaudu
Pelivälineet saat lainaan meiltä!
Klo  9.45 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 10.15 TaaperoTennis 3-6v./Mikko
Klo 12.00 TaaperoSähly 4-6v./Juha
Klo 12.15 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 13.00 Lapsi 3-6v.& Vanhempi - Tennis/Timo
Klo 10-14 Lapsi 5-10v.& Vanhempi - Sulkapallo (omatoimista pelailua)
Klo 10-12 ja klo 12.45-15 Lapsi & Vanhempi - Salibandy (omatoimista pelailua Salibandykentällä)

Muut palvelut
Klo 11-12.30 Killeriä Kiloille - esittely/Henna
Klo 12.30-14 Ohjaaja kuntosalilla/Henna
Klo 12.30-14 InBody-kehonkoostumusmittaus (29€)/Heidi N.
Klo 10-15.00 Aktiivinen Lapsiparkki (ILMOITTAUTUMINEN)

Käykäähän tsekkaamassa :)

Bodupumpissa vuosi käyntiin!

Uusi vuosi on jo kolmatta päivää tulilla ja tänä aamuna on myös vuoden liikunnat startattu uusin kujein käyntiin, nimittäin kävin elämäni ekan kerran bodypump -tunnilla. Tottakai tein sen klassisen mokan ja latasin tankoon ihan liian paljon painoja.. Tai ehkä just sen maksimin, mitä kykenin tekemään, sillä keventämiseen ei kuitenkaan ylpeys antanut myöten. Myönnän kyllä, että sitä harkitsin :D. Ihan noin räväkkää treeniä ei tarkoituksena ollut vetää, nyt sitten täällä tärisevin käsin hörpin kahvia ja bloggaan.

Tää joulunaika sekä vuodenvaihde on a) liiasta syömisestä ja b) liian vähäisestä liikkumisesta huolimatta ollut kaikenkaikkiaan aika rentoutattavaa ja mukavaa aikaa. Jouluaatto tuli vietettyä mukavalla porukalla rennossa tunnelmassa töissä, eikä harmittanut pätkääkään. Joulupäivänä pystyi sitten kotonakin ottamaan vähän rennommin, kun alkoi vapaat. Tapsantanssien merkeissä tapasin ystäviä ja uuttavuotta vietettiin miehen kanssa kahdestaan ja oikein mukavaa oli. Ollaan siis mässytelty, tissuteltu ja pelailtu mm. Carcassonne nimistä lautapeliä, jota kyllä voin suositella teille lukijoille :).

Nyt on sitten paluu arkiseen aherrukseen ja joo, sekin tuntuu ihan tosi hyvälle nyt! Tänään lähtee vuoden ensimmäinen työputkikin käyntiin ja ensi viikolla olisi tiedossa sitä ammattikorkeakouluakin... OMG, jännää. Oon ollut koko tämän vuoden (ajatella!) jotenkin niin hyvällä tuulella, että jos tää vähääkään kuvastaa tätä alkanutta vuotta, niin tästä tulee paras ikinä!

Mukavaa viikkoa ja mukavaa alkanutta vuotta. Tää lähtee nyt paikkaan bodypumpin tuomaa ravintovajetta, eikä todellakaan aio syödä suklaata. Jopa mulla se alkaa jossain vaiheessa tulla korvista ulos.. :D.

Vuosi 2012

Oi voi. Kylläpä hävettää. Nimittäin yli kahden viikon blogihiljaisuus. Tässä reilu kahden viikon aikana on sitten tapahtunut... Öööö. Ei juuri mitään. Sairastelun sekä joulukiireiden vuoksi liikuntaakin on tullut harrastettua keskimääräistä vähemmän. Sekin hävettää. Aika pian tuon viimeisen postauksen jälkeen sairastin kunnon vatsataudin, joka vei minut useammaksi päiväksi petikuntoon. Siitä syystä joululahjaostokset sun muut jäivät viimeisille päiville. Juoksulenkeillä ja spinningissä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti käytyä, mutta jokatapauksessa ihan liian vähän. Kirjoitusvirettä ei ole oikein ollut. Ylipäänsä olen aika paljon pysytellyt pois koko tietokoneen ääreltä.

Tämä vuosi alkaa olla loppusuoralla ja onkin aika laittaa listata vuoden onnistumisia liikunnan suhteen..

• Juoksukilometrejä kaikenkaikkiaan pyöreästi 1400 kilometriä. Se ei oikeastaan ole kovin paljoa, vaikka onkin kuitenkin tosipitkä matka. Hassua.
• Puolimaraton aikaan 1:42:11. Ja siihen olin hurjan tyytyväinen.
• Vaarojen maraton kunniakkaasti maaliin. Huikea kokemus!
• Alkuvuodesta tuli pelailtua ja siten myös kehitytyttyä sulkapallossa. Se oli varsin hauskaa puuhaa.
• Jossainmäärin löysin loppuvuodesta kuntosalitreenauksen uudelleen.

Mitäpä muuta olisin voinut tehdä. Eli mitä jäi ensi vuoteen..

• No ne muutama kilo painoa on edelleen minussa tiukasti kiinni :D.
• En ole harrastanut koko vuonna lainkaan kuntouintia, sillä kaupunkimme uimahalli on ollut remontissa koko vuoden. Tähän tulee kuitenkin muutos pian, jee!
• Loppu vuonna olen kyllä ollut vähän liian laiska. Tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun on niin intessiivisesti keskittynyt tiettyyn asiaan ja yhtä-äkkiä onkin sitten tehnyt vähän kaikkea vähän :D.
• 2790 metriä Cooperin testissä suhteutettuna puolimaraton aikaan on ehkä vähän liian vähän.

Ensi vuoden kirkkaimpana tavoitteena tulee olemaan juosta katumaraton selkeästi alle neljän tunnin loppuaikaan. Tähän tavoitteeseen tulee varmasti matkan varrella huomattavasti tarkennusta. Testijuoksujen perusteella loppuaikatavoite tietenkin tarkentuu. Lisäksi tuo maratonkin, missä kyseistä aikaa yritän juosta, on vielä hieman hämärän peitossa. Treenattava kuitenkin on, sehän on selvä!

Nyt aion jatkaa tätä surffailuani teidän muiden blogien parissa, onhan minulla myös yli kahden viikon postaukset lukematta. Nyt on ainakin tekstejä, mitä lukea :). Varmuuden vuoksi toivotan myös oikein hyvää vuoden vaihdetta lukijoille!

Urheilu ja Hyväntekeväisyys

Tänään on tullut pohdiskeltua yhtälöä hyväntekeväisyys ja urheilu. Markkinoinnin kannalta tämä teksti olisi lieneen kannattanut kirjoittaa jo aiemmin, onhan etenkin jääkiekkoilijoiden suosima Movember vaihtunut joulukuuksi jo aikapäiviä sitten. Osa ihmisistä lienee sitä mieltä, että hyväntekeväisyyttä tulisi harjoittaa kaikessa hiljaisuudessa. Toiset taas jakavat esimerkiksi Facebookissa auliistikin hyväntekeväisyyskohteitaan. Sekä urheiluun, että hyväntekeväisyyteen, liittyy usein vahva yhteisöllisyys ja mielestäni se onkin oiva kanava kampanjoida erilaisten asioiden puolesta. Myös sosiaalinen media on avannut uusia kanavia tuoda julki tämänkaltaista toimintaa.

Mika kirjoitti tämänpäiväisessä postauksessaan kestävyysurheilusta uinnin parissa ja tässä sivuttiin toimittaja Kimmo Ohtosen uintitempausta Saimaannorpan hyväksi. Kaikinpuolin huikea tempaus (dokumentti nähtävissä vielä 26:n pvän ajan täällä). Kerrottakoon myös suomalais-skotlantilaisesta Julia Immosesta, joka perusti ihmiskaupan uhrien auttamiseksi järjestön (Sports Against Trafficking) ja tämän järjestön ensimmäinen hyväntekeväisyystempaus oli Atlantin ylitse soutaminen.

Edellämainittuja tempauksia lienee lukuisia, jotka saavat enemmän tai vähemmän mediahuomiota. Myös aivan tavallisten Matti Meikäläisten kannustaminen liikkumaan hyväntekeväisyyden nimissä lienee kampanjointia, jossa ei ole häviäjiä. Muistan erään tapahtuman ostoskeskuksessa, jossa sanomalehti Keskisuomalainen lahjoitti jokaisesta kuntopyörällä poljetusta minuutista muistaakseni euron (?) paikallisten vanhusten virkistystoimintaan. Tätä pyörää sai sitten käydä polkemassa kuka vain ja mahdollisia tyhjiä minuutteja varten paikalla oli myös polkija. Näitä "tyhjiä minuutteja" ei kyllä ainakaan minun nähteni ollut.

Usein (tai no, oikeastaan kuitenkin liian harvoin) törmää myös tapahtumiin, jossa itse urheilijat/joukkueet asettuvat tukemaan jonkinlaista hyväntekeväisyyskohdetta. Mielestäni se on hienoa, urheilijat kun usein (ja toivottavasti) toimivat monille esimerkkinä tervehenkisestä elämästä. Urheilussa ei ole kyse ainoastaan voittamisesta vaan myös urheiluhengestä. Hyväntekeväisyys sopii mielestäni urheiluhenkeen.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja mielestäni kaikenlaiset teot ovat tervetulleita. On hienoa, että tässä yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka kaikessa hiljaisuudessa lahjoittavat varoja hyväntekeväisyyteen. On myös hienoa, että tässä yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka tekevät sitä enemmän tai vähemmän äänekkäästi. Hyväntekeväisyyttä ei ole ainoastaan lahjoitukset, vaan myös se, kuinka epäkohtia ja apua tarvitsevia saadaan aina suuremman yleisön tietoisuuteen.

Päivän menotärppinä Jyväskylässä olisikin tarjolla seuraavaa...

Futsal Liigaa johtava Kampuksen Dynamo ottaa mittaa Veikkausliigaa pelaavasta JJK:sta futsalin merkeissä. Lipun hinta illan mittelöön on vapaavalintainen, kuitenkin vähintään 5€, ja lipputuotot lahjoitetaan kokonaisuudessaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalle.

Ja vaikka kyseessä olikin yhtälö urheilu ja hyväntekeväisyys, niin ei toki unohdeta musiikkia kampanjointikeinona...

Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei?

Nyt on vähän sellainen fiilis, että mieli tekisi kirjoittaa, mutta ajatukset ne on sitten vähän vähemmän korkealentoisia. Sitä varmaan voisi kutsua jonkinlaiseksi aihepulaksi tai luovuuden puuttumiseksi. Niimpä päästän itseni helpolla. Lueskelin On The Move -blogista sen verran mukavan haasteen, että päätin napata haasteen omaankin blogiini. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saa sinut liikkumaan sekä kolma asiaa, jotka saa sinut jäämään kotisohvalle.

Aloitetaanpa niistä, jotka saa mut liikkumaan:

1. Fiilis. Liikunta tuottaa mielihyvää ei ole turhanpäiväistä lätinää, vaikka joku ei liikkuva näin saattaakin ajatella. Nuo endorfiinit on ehdottomasti yksi tärkein liikkumiseen kannustava tekijä. Saan urheilemalla hyvän mielen ja stressitasot pysyy balansissa. Liikunnasta saa myös lisäenergiaa päivään, lainaten A. Stubbia: "Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään."

2. Fyysisyys. Hyvä kunto on minulle tärkeä asia. Arkiset askareet on vain huomattavasti helpompi suorittaa, mikäli fyysinen kunto on hyvällä tasolla. Enkä väitä etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, vaikka varsinaisia kauneusihanteita hieman dissaan. Liikkuva ihminen vaan on hyvännäköinen. Tasapainoisen kropan lisäksi myös nuo kohdan 1. asiat näkyvät ulospäin.

3. Tavoitteet. Omaa kehittymistä kohti tavoitteita on hienoa seurata. Tuloksilla on merkitystä, koska olen senhenkinen ihminen. Sekä onnistumiset, että epäonnistumiset kuuluu tavoitteelliseen urheiluun. Kummastakin niistä saa aina jotain matkaansa kohti uutta.

Ja sitten niihin, jotka saa mut jättämään treenin väliin:

1. Väsymys. Etenkin maratoniin valmistavalla kaudella oon tosi huono jättämään treenejä väliin väsymyksen takia. Tässä asiassa täytyy osata kuunnella itseä; laiskottaako vai väsyttääkö? Laiskottelun vuoksi en kyllä jää sohvalle ja väsymyksenkin suhteen toisinaan tuntuu, että mun mies osaa kuunnella mua paremmin kun mä itse :D. Jos treenaa paljon, saattaa väsymys iskeä vain jo siitä. Yleensä tähän tarvitaan kuitenkin jokin muuttuja, kuten huonoja yöunia. Etenkin näin kolmivuorotyössä tuo yöuniasia saattaa helposti tulla yllätyksenä. Täytyy osata jättää yksi treeni väliin eikä pilata yhdellä väsyneellä treenillä koko viikon treenejä!

2. Yllättävät menot. Jos lepopäivänä tulee tulee seuraavalle treenipäivälle esim. kavereiden kanssa menoja, pyrin kyllä hoitamaan treenit ensin. Toisinaan tulee kuitenkin tilanteita kun se on mahdotonta. Aina ei todellakaan tarvitse tuonkaltaisista asioista kieltäytyä treenien vuoksi vaan voi sitten passata ne treenit. Elämässä on muutakin kun urheilu. Nää yllättävät menot saattaa liittyä myös työhön, esim. jäät tekemään pitkän päivän työkaverin sairastuttua.

3. Kiire. Suunnittelen kyllä tehokkaasti viikkoni siten, että liikunnalle on aikaa. Toisinaan kuitenkin on sellaisia viikkoja, että jo alkujaan täytyy suunnitella yksi lenkki tai treenikerta vähemmän. Se ei ehkä ole varsinaista treenin väliinjättämistä, mutta jokatapauksessa asia joka saa mut treenamaan toivottua vähemmän.

Haastanpa tähän kaikki lukijat!

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ  :).

-kuvat:weheartit.com-

Muutama blogisuositus

"Olen alkanut pitää lukemieni blogien kirjoittajia ikäänkuin ystävinäni. Outoa. Luetteko te muut paljon blogeja?" Näin kirjoitti facebookissa tänään eräs tuttavani. Jätin kommentoimatta tuohon päivitykseen mitään, mutta ajattelinpa kirjoittaa aihetta sivuten täällä blogissa. Täällä blogimaailmassa lienee syntyy helpostikin tuollaisia tuntemuksia ja osa näistä virtuaaliystävyyksistä näkemykseni mukaan viedään myös ihan fyysisen tapaamisen tasolle, esim. blogitapaamiset jne. Postauksista päätellen näissä tapaamisissa on myös viihdytty.

Ystävinä on omalla kohdalla ehkä hieman kärjistetysti sanottu, mutta motivaatiota sekä ideoita seuraamieni blogien kirjoittajat kyllä antavat. Samoin myös oman blogini kommentoijat. Itse seuraan oikeastaan vain ja ainoastaan liikuntablogeja. Osa seuraamistani blogeista on ns. "asiablogeja", joissa kirjoittajan omat tuntemukset ja fiilikset jäävät etäisiksi. Ehdottomasti lemppareitani on kuitenkin sellaiset blogit, joissa kirjoittaja antaa ns. palan itsestään kirjoituksiin, omia fiiliksiään ja tuntemuksiaan.

Tässäpä muutama lemppariblogini bongatavaksi:

Kevyet kilometrit, raskaat raudat 

Nimestä päätellen blogin kirjoittajan intressit ovat pitkälle juoksussa sekä kuntosalissa. Mukava sekoitus fiilispostauksia sekä asiapostauksia taitavasti kirjoitettuna. Blogista saa kuvan, että kirjoittaja on todella paneutunut itseä kiinnostaviin asioihin ilman turhaa hifistelyä!

super-sets.com 

Kirjoittajana puoliammattilainen bmx-pyöräilijä, joka kirjoittaa artikkeleita myös fillarilehteen. Opiskelee paljon liikuntaan liittyviä asioita ja postailee tietouttaan ja oivalluksiaan. Asiablogi, jossa ei kirjoittajan omasta harrastamisesta kerrota.  Postaukset ovat monipuolisesti liikuntaan liittyviä.

Arctic Spot Addicts

Varusteita, Ilmiöitä, Urheilua, -markkinoi blogi itse. Sivustolla on useampia kirjoittajia aina hölkkääjästä kilpaurheilijaan. Kirjoittajatiimi testailee monipuolisesti urheiluun, lähinnä juoksemiseen, liittyviä varusteita. Luokittelisin asiablogiksi tämänkin, vaikka omiakin harjoittelufiiliksiä täällä kyllä jaetaan.

Älä poika märise vaan reenaa! 

Tässä blogissa on vasta neljä postausta, joten en nyt oikeasti edes tiedä kuinka hyväksi blogi muodostuu. Triathlonista kiinnostuneena on kuitenkin mielenkiintoista ruveta seuraamaan ihan tavallisen ihmisen treenejä kohti Ironmania. Odotukset on siis korkealla, jee!

Tavoitteena mielekäs elämä

Paikallisen OIKEAN kestävyysjuoksijan blogi OIKEAN kestävyysjuoksijan arjesta positiiviseen sävyyn kirjoitettuna. Kuvissa vilisee tutut maisemat, osaltaan varmaan siksikin niin mukava seurata. Näitä kirjoituksia lukiessa tulee usein mieleen kuinka mukavaa olisi, jos itselläkin olisi useammin lenkkiseuraa.

-kuva:weheartit.com-