Hyvä mä, hyvä me, hyvä meidän perhe.. Oli kommentti mun miehelle, kun se tuli autolla hakemaan mut jumpalta oman salitreeninsä päälle. Tänään oli taas niin ultimaattiset lähtemisen vaikeudet ja silläpä mun mies varmaan tarjoutuikin muokkaamaan omia aikatauluja ja hakemaan mut kotiin. Oikeastaan me podettiin niitä lähtemisen vaikeuksia kumpikin. Sama juttu oli eilen. Tarkoitus oli käydä ennen iltavuoroa lenkillä, mutta onnistuin sitäkin venyttämään sen verran, että oli pakko hoitaa se lenkki siten, että maali oli duunipaikalla. Näin siis selvisin ainoastaan yhdellä kotoa lähtemisellä, kätevää!
Ilmoilla on kyllä nyt aikamoista sydäntalven väsymystä. Tai ehkä jotain ankeutta paremminkin Kysymys ei suinkaan ole siitä, että olisin treenannut liikaa. Ehei! Vaan tänäänkin tuntui, että olis vaan tehnyt mieli makoilla sohvalla ja syödä karkkia. Suoraansanoen, LAISKOTTI! Ennen treeniä oli niin pirun tukkoinen olo ja mieli.. Ajattelin, että palkitsen itseni kyllä illalla karkilla jne. Illalla tuli kotiin kuitenkin ihan eri ihminen, oikeasti väsynyt, mutta kuitenkin energinen. Ja tonnikalasalaattikin kuullosti paljon paremmalta, kun se aiemmin suunniteltu karkki :D. Että miten sitä ihminen voikaan olla näin hölmö??
Oon tässä pyöritellyt ajatuksia tulevista juoksukisoista. Mielessä on jopa käynyt, että pitäisköhän juosta kokomaraton täällä kotikaupungissa syyskuussa.. Tää kevät tulee olemaan aika tiukka opintoja ja töitä yhdistellessä. Kesää kohti helpottaa, tulee lomat ja aurinko niille kaikkein kovimmille kuukausille. Vastoin aiempia suunnitelmia tuo loppukesä/syksy taitaa olla kyllä kokonaisvaltaisen jaksamisen ja panostamisen kannalta paras mahdollinen ajankohta.
Kotimaisemissa juoksemisella on varmasti hyvät ja huonot puolensa. Vaikea ajatella miltä se sitten tuntuu niitä samoja reittejä hakata maratonin verran.. Onko se psyykkisesti haastavampaa vai jopa helpompaa? Maratonreissuissa on oma tunnelmansa, mutta mukavalta tuntuu sellainenkin ajatus, että kaverit tulee kannustamaan ja voi sitten niiden kanssa viettää iltaa! Mitäpäs mieltä lukijat olette?
Ehtiikö niitä maisemia lopulta niin hirveästi katselemaan maralla? Ennen debyyttiä ajattelin että reitillä olisi iso merkitys, ettei ainakaan mitään neljää kympin kierrosta mutta en tiedä enää.. Vähän tuntuisi että ihan sama missä sen juoksee, samat 42 tappavaa kilometriä ne on kuitenkin :D
VastaaPoistaAattelitko juosta ennen kesää jotain? Puolikkaita?
En oo oikein suunnitellut vielä kovin tarkkaan, mutta 1-2 kk ennen maraa olis kyllä hyvä juosta joku puolikas, joka sitten antais vähän suuntaa sille itse maratonille. Lisäksi noi kisat olis hyviä treenejä.. Pitäis vaan oppia paremmin suhtautumaan niihin treeneinä :).
PoistaNo ainakin sillä on merkitystä, että tuntee reitin entuudestaan. Ei tarvii sitä miettiä, että millaisia mäkiä sieltä olikaan vielä tulossa tms. Siis ekalla maralla varsinkin (voisin kuvitella, kun en oo ite koskaan varsinaista maraa juossut! :). Ite en tykkää useiden kierrosten hinkkaamisesta missään kestävyyslajissa, tulee helposti kyllästys, motivaatio menee, keskittyminen herpaantuu, plääh... :)
VastaaPoista