Harju

Nyt kun sekä Jyväsjärven rantaraitti että Laajavuoren kuntokymppi on esitelty, on aika esitellä Harjun lenkki. Harju on keskellä Jyväskylän keskustaa sijaitseva... niin, harju. Tai ei, se ei ole harju, vaan osa jääkauden aikaista Sisä-Suomen reunamuodostumaa. Ei ole kyllä mitään hajua mitä sellainen on, mutta ilmeisesti sellaiset näyttää harjuilta. Ja ei, en olisi tiennyt tätä ilman wikipediaa. Kauan eläköön vapaa tietosanakirja!

Harju on mitä ilmeisimmin yksi Jyväskylän "tunnetuimpia" paikkoja, sen laella sijaitsee Harjun torni, joka tietääkseni on vanha vesitorni. Kyseisessä rakennuksessa toimii tänä päivänä Vesilinna -ravintola, Keski-Suomen luontomuseo sekä näköalatorni. Lenkkikamoissani ja hien hajuisena en sinne viitsinyt lähteä kuvia napsimaan, mutta ihan hieno paikka.

Harjun laella kulkee erilevyisiä teitä sekä polkuja. Varsinainen ulkoilureitti, jota minäkin hulluuksissani kierrän ympäri, on 1,6km pitkä. Harjun takarinteelle on rakennettu kesäteatterin lisäksi pieni "jumppapaikka", jossa minua ahkerrammat tyypit käyvät treenailemassa leuanvetoa sun muuta lihaskuntoa.

Harjun rinteitä kulkee myös lukuisia portaita, joista nämä "neron portaat" lienee kauneimmat. Siinä parempi kuntoisenkin tyypin jalat saa hapoille, kun niitä rappusia juoksee ylös ja alas. Neron portaat on saanut nimensä jyväskyläläisen kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan. Wikitietoa tämäkin :D.








Harjun rinteelle on rakennettu myös urheilukenttä, joka toimii sekä JKU:n että JJK:n kotiareenana. Niin, ainakin siis kyseisten urheilijoiden. Tsemppiä vaan sekä JKU: yleisurheilijoille että JJK:n jalkapallon pelaajille!









Tämän päiväinen kympin lenkki suuntautui siis tuonne. Jotain kaksi vuotta olen kerännyt rohkeutta painua tuonne urheilukentälle tekemään jotain vetotreeniä ja nyt kun viimein sain kerättyä riittävän määrän rohkeutta, niin toisella 400m intervalilla tuli joku kenttämestari kertomaan, että tänään siellä kentällä ei saa juosta. Syynä oli illalla pelattava JJK:n EURO-peli. Kohta olisi kuulemma ihan kansainvälisiä palloilijoita tulossa vähän potkimaan. Mitä tästä opimme? No sen, että tänään Jyväskylässä pelataan kansainvälistä jalkapalloa sekä sen, että ilmeisesti jonain toisena päivänä siellä saa juosta. Ihan tälläinen tavallinen Wannabe Juoksijakin.

Wannabe Kalastaja

Viime sunnuntain jälkeen ei ole tullut juostua metriäkään ja tänään eletään jo keskiviikkoa. Sunnuntaina siis tuli selätettyä lomanalottajaisten after -olo ja hölkättyä sellainen 14 kilometriä. Näin siis viimeviikon kilometrit saatiin tosiaan kolme neljä kilsaa yli kuudenkymmenen. Lenkin päälle mitsun nokka kääntyi kohti pohjanmaata, Alavutta. Juoksuvermeet oli kyllä pakattu mukaan, mutta lenkki pohjanmaalla jäi heittämättä. On niin mukava viettää aikaa perheen parissa ja se on senverta harvinaista herkkua, että kyllä siitä energiaa lenkkeilyyn saa. Kotopuolessa kyllä kerkeää.

Palsankoski. Multia.

Metsässä tuli sen verran samoiltua, että hengailin Wannabe kalastajana mukana, kun mun mies sekä pikkuveljet kävi narraamassa ainakin viis kiloista haukea (ja ei, tuo ei ollut kalavale!). Ainoaksi "liikunnaksi" jäi kävelylenkki Alavuden keskustassa (kun tuota keskustaa miettii, niin se lenkki ei todellakaan ollut pitkä!) sekä talsiminen kyläkauppa Keskisen käytävillä. Mutta ei se mitään, mukavaa oli.

Mikä lie louhos. Alavus.

Tämän viikon juoksut potkaistaan siis käyntiin vasta tänään. Aion testata mun Camelbakia tavaroiden kuskaukseen ja suuntaan juoksujalkaa saunomaan mun siskon perheen luokse Vaajakoskelle. Alkuviikon laiskottelun seurauksena aion myös viettää tällä viikolla olevia polttareita (ei siis omia :D) todella maltillisesti, kaikkeen ei voi revetä. Ei edes lomalla.

Pizzapäivä

Nyt on niinsanotusti sellainen tilanne (lue: semikova krapula), jota voi ruveta hoitamaan ainoastaan tilaamalla pizzaa tai korkkaamalla Somersby omppusiiderin. Kesäloma on siis potkaistu käyntiin, todella. Koska en aio täysin pilata hyvää treeniviikkoa, niin päädyn edellä mainituista vaihtoehdoista ensimmäiseen. Pelastan siis sen, mitä vielä pelastettavissa on.

Huomenna olisi suunnitelmissa juosta sellainen 12-15km lenkki kevyttä PK-vauhtia. Parempaan en eilisillan ja tämän päivän jälkeen pysty. Mikäli tuo ylväs suunnitelma toteutuu (ja miksi ei toteutuisi?), niin tästä viikosta saadaan ensimmäinen 60+ kilometrinen viikko. Mitään muuta kerrottavaa mulla ei tällä kertaa ole. Lähinnä siksi, että tää blogi nyt pääasiassa keskittyy urheiluharrastukseen. Ja sattuneista syistä tällä hetkellä en tunne itseäni kovinkaan urheilulliseksi ihmiseksi :D.

Treenilöitä

Mun viimeinen työviikko ennen kuukauden lomaa on mennyt niin vaudilla, että heikompaa hirvittää. Kaikenlaista on tullut touhuttua.. Myös liikuttua. Maanantaina höntsäilin taas 12km ympyrää harjulla ihan järkyttävän painostavassa ilmanalassa. Onnistuin vielä jotenkin säätämään potentiaalisen lenkkikaverin kanssa siten, että se odotteli himassaan juoksukamat päällä mun soittoa, kunnes nukahti. Ja mä taas hölkkäsin harjulla ja ajattelin, kun ei soittoa kuulunut, että eipä se varmaan kerinnyt taikka jaksanut lähteä. No seuraavan kerran paremmalla onnella.

Tiistai oli lepoa ja keskiviikkona juoksin vähän kovempivauhtista settiä jyväsjärvellä, 5.16/km ja matka oli 11km. Tänä aamuna käytiin sittenm pitkiksellä Jn kanssa kimpassa. Pituus oli varmaan jotakuinkin 18km, mun Sports Tracker oli jostain syystä jättänyt palan matkaa lukematta. Kai? No onneksi Jllä oli omat pelinsä. Lenkki oli todellinen "tappolenkki", ensin reilu kymppi polkuja, kivikkoa, juurakkoa ja suota. Siihen päälle sitten viimeiset kilometrit mäkijuoksua, nimittäin Laajavuoren laskettelurinteitä sekä muita polkuja ylösalas. Vauhti oli kevyt, kuten kuuluukin. Mäissä tuntuma raskas, kuten kuuluukin.

Huomenaamuna olisis sitten tarkoituksena taas hölkätä aamuvuoroon töihin. Yks päivä duunia ja loma potkaistaan käyntiin Jllä pidettävillä bileillä. Mä aion niin nauttia tästä lomasta; tavata ihmisiä, urehilla, käydä ulkona, nauttia elämästä. Tota kaikkee mä oon kyllä touhunnut jo monta viikkoa, on iloiset viikot jatkunut nyt (ehkä jo epäilyttävän) pitkään mun elämässä :D. Joten kaikki tuleva olkoon vain luonnollista jatkumoa sille!

Elämän pituinen maraton

Wannabe Juoksijalla on kaukainen haave; nimittäin triathlon! Täytyy myöntää, että olen kokoajan lisääntyvässä määrin triathlonkärpäsen purema. Ehkä sitten joskus... Toisinsanoen heti, kun Vaarojen maraton on paketissa ja kolmosella alkava loppuaika jollain katumaratonilla on plakkarissa. Tuon jälkimmäisen tavoitteen täyttyessä aion palkita itseni maantiepyörällä ja suunnata katseeni kohti uudenlaisia haasteita. Joroisten puolimatka (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja puolimaraton) voisi olla ihan realistinen tulevaisuuden projekti.

Mulla kun on tapana fiilistellä asioilla, niin tokihan sitä fiilistelee Iron Man -kisoillakin. Eli siis täyden matkan triathlonilla (tuplaten nuo edelliset lukemat). Alex Stubbin edesottamuksia kun seurailee, niin se ei edes tunnu mahdottomalta! Vaikka en ole pätkääkään Kokoomuslainen, niin tuota kaveria kyllä fanitan. Niin jäätävä jamppa ja hienojen asioiden puolesta tekee näyttävästi ja tervehenkisesti duunia. Siitä saisi moni suomalainen mahaansa kasvattava ja sohvalla nyhjöttävä mies sekä nainen ottaa mallia.

Triathlonin suhteen olen siis vasta siinä asteella, että seurailen aiheeseen liittyviä blogeja, keskusteluja ja artikkeleita sekä lueskelen joskus taannoin Jltä lainattuja Trithlon -lehtiä suurella mielenkiinnolla. En omista pyörää enkä osaa kovinkaan hyvin uida vapaauintia. Projekti olisi siis kaiken kaikkiaan haastava ja varmasti myös antoisa.

En ole kovinkaan haihattalevaa tyyppiä unelmieni suhteen. En haaveile järvenrantatalosta, kesämökistä, veneestä tai lottovoitosta. Toki voisin nuo kaikki ottaa. En juurikaan haihattele rakkaudella tai muulla läärynlääryn -jutuilla. Toki toivon, että voidaan mun miehen kanssa elää yhdessä onnellisena ja terveenä hyvä elämä. Joku toinen voi haihatella noilla asioilla, minä haluan nyt haihatella triathlonilla ja jopa Iron Man -kisalla. Aikanani haihattelin myös maratonilla. Haaveenani oli juosta maraton ennen kuin täytän kolmekymmentä vuotta. Juoksin sen 25 -vuotiaana. Toisen kerran 27 -vuotiaana.

Tää elämä... Tää on kyllä niin jännä matka!

Haista paska -sunnuntai!

Mä ehdin tuossa taannoin jo erehtyä kuvittelemaan, että olen vanhemmiten ruvennut tykkäämään sunnuntaipäivistä. Mutta ei, mä oon nuori edelleen ja inhoan sunnuntaipäiviä! Ainakin tätä. Voin myös kertoa, että tässä postauksessa AION kiroilla, joten herkkähipiäiset (kuten nyt vaikka äiti, terkkuja vaan jos tätä selailet :D) voi sitten lopettaa lukemisen vaikkapa tähän.. :D.

a) Tänään kävin 14km metsälenkillä, joka oli IHAN PASKA.
b) Ilma oli just niin raskas, kun helteiden jälkeen ukkosen alla voi olla! Eli PERSEESTÄ.
c) Ja jalat oli ihan yhtä raskaat. Ei siis MITÄÄN kulkuja!
d) Johtuen ehkä siitä, että huonolla syönnillä ja juonnilla lähdin matkaan. HELVETIN typerää!
e) Ihan HAISTAPASKATYPERÄPERKELE -harrastus.
f) Kohtia a,b,c, d ja e en olisi kelaillut, jos sais jonkun lenkkikaverin tosta noin vaan. Aika SÄÄLITTÄVÄÄ.

No pääsin tuosta kaikesta kuitenkin yli ja sain sellaisen semihyvän (tai no oikeastaan neutraali voisi olla kuvaavampi sana) fiiliksen ja nyt ottaa aivoon enää tää mun törkeän hidas läppäri sekä tuo keli tuolla ulkona, joka yrityksistä huolimatta puskee myös tänne sisälle. Jossain tuolla kaukana jyrisee ja vettä on tullut, mutta mitään kunnon ukkosta ei. Mun päässä oleva ilmapuntari on siis edelleen hajoamispisteessä. Ja kamalintahan tässä on se, että joku tyyppi ilmatieteenlaitoksella lupaa näitä sateita koko ensiviikoksi. Hitot luonnosta, mä en halua, että sataa monta päivä peräkkäin!

Kaikesta edellämainitusta huolimatta tää viikko on ollut ihan jees; 59 kilometriä (josta reilu 53km maastossa) juoksua, seesteistä kotielämää, paljon mukavaa aikaa Hannan kanssa, vähän vähemmän mukavaa aikaa kaikkien muiden kanssa, aurinkoa.. Ja yksi työlle menetetty, siitä huolimatta mukava, viikonloppu!

PK:ta, VK:ta ja PMMP:tä :)

Wannabe Juoksijan treenit kahtena viimepäivänä on mennyt kutakuinkin niin, että eilen kävin iltavuoron alle hölkkäämässä rapian kympin ihan keskellä ei mitään. Laajavuoren maastoissa (yllätysyllätys) kyseisen lenkin heitin ja maasto oli ihan tosi metsää lähes koko matkan! Matkan varrella jouduin mm. kiipeämään kaatuneen puun yli :D. Tarkemmat koordinaatit katselin sitten jälkikäteen tietokoneelta, välillä nimittäin ei ollut mitään hajua missä painelin! Mutta luotto kuntoon oli kova; kyllä sitä töihin kerkeää ja kotiin jaksaa, vaikka vähän harhaan käviskin askel. Ihan mukava tunne se!

Tänäaamuna oli sitten ohjelmassa lyhyt vauhtilenkki. Ja kun sanon aamuna, niin todella tarkoitan sitä!

Kukonlaulun aikaan...

Lähtö oli nimittäin juurikin edellä kuvattuna ajankohtana. Matkaa kertyi reilu viisi kilometriä ja vauhti oli 4.43/km. Koskaan aiempina vuosina en ole tainnut satunnaisia kilometrejä lukuunottamatta juosta alle viiden minuutin vauhteja. Nyt se on tullut tavaksi ja nimenomaan ennen aamuvuoroa. Tuossa vauhdissa mennään kyllä sellaisella levelillä, josta mukavuus on kaukana ja huonokin läppä jäisi heittämättä, mikäli joku kaveri siinä mukana juoksisi.

Tosi juoksija kulkee hissillä...

Hahhaa, kerrotakoon myös sellaisesta skabasta, joka mun ja mun miehen välillä on menossa. Tai oikeastaan se on ollut menossa jo monta kuukautta. Nimittäin rappusten nousu/lasku kävellen. Otsikkona on Autoilija vs. Maratoonari ja aina kun kävelee rappuset joko alas tai ylös laitetaan tukkimiehen kirjanpidolla viiva omaan sarakkeeseen. Kuvasta voitte sitten päätellä kumpi tätä kisaa johtaa..!

Lopuksi vielä markkinointipuhe: Kuunnelkaas tyypit PMMP:n uutta levyä, sillä se on ihan SAIRAAN HYVÄ!

Kuka näitä otsikoita jaksaa aina keksiä?

Bloggailin tuossa kolmisen viikkoa sitten lisäravinteista. Mä siis todella olen nyt killittänyt palautusjuomaa menemään lähes jokaisen 10+ lenkin sekä vähänkään rasitustasoltaan kovemman treenin jälkeen. No myönnetään, vitamiinit on pääsääntöisesti jäänyt purkkiin! Mutta niistä palkkareista.. Ne siis todella toimii! Harvemmin mitään kunnon lihaskipuilua juoksun jäljiltä saan itselleni aikaiseksi (versus nyt esim. salitreeneihin), mutta ne jalat.. Ne on paljon kevyemmät seuraavana päivänä.

Kerrottakoon nyt myös, että mitä kuuluu leuanvedolle ja painonpudotukselle. Leuanveto on nopeasti käyty läpi; ei mitään! Elopainoa on mulla tällä hetkellä sen 67kg, toisinaan vähän päälle. Mitään ongelmaahan mulla ei siis 171cm pitkään varteen nähden ole, mutta en mä mikään höyhenen kevyt juoksija ole :D. No se paino siis on tullut jotain kilon verran alaspäin ja toivoisin sen vielä tippuvan sinne 65 kiloon. Lähinnä siksi, että silloin painaisin Kolilla Camelbakkeineni sen saman kun tuossa kuukausi takaperin. Mitään stressiä en kyllä tuosta aio ottaa!

Perehdyin tuossa myöskin Sports Trackerin tallennettuihin datoihin (ai että, mä tykkään tilastoida näitä juttuja!).. Treeni on kulkenut ihan mukavan nousujohteisesti viime kuukaudet; Huhtikuussa juoksukilometrejä 130, toukokuussa 140 ja kesäkuussa 210. Oon myös tässä vaiheessa kesää juossut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan ja siitä huolimatta olen paljon "terveempänä" (lue: vasemman sääriluun rasitusvamma), kuin vuosi sitten! Viime syksyinen käynti fysiatrilla ja sieltä saadut ohjeet korottaa hieman toista kengän pohjaa on ehkä auttanut. Ihan niin suurta (5mm) korotusta, mitä neuvottiin, en ole uskaltanut tehdä. En koska se tuntui huonolta ja tuo 2-3mm tuntuu just hyvältä!

Kaikki tämä lähinnä tiedoksi itselle, että voin sitten vuoden kuluttua kelata kaikkea tätä, kun hikipäässä treenaan katumaratonia alle neljään tuntiin ja funtsin, että mikä hitto siellä Vantaalla 2011 meni pieleen.. :D.

P.S. On perjantai ja oon himassa.

AURINKO

Eilen tuli hoidettua viikon pitkä lenkki, metsässä. Etukäteislaskelmat meni vähän puihin ja lenkin pituus jäi alle 18 kilometriin, mutta kelpuutan sen silti, sillä aikaa meni aika tasan se kaksi tuntia (niin, olin siis todella hidas!). Keli oli taas mitä komein ja illalla tuli käytyä (omg, taas!) terassilla, mutta puolustaudun sillä etten ottanut kuin kaksi PIENTÄ olutta. Joten no hätä! Oon ollut siis todella vahva, eikä vähiten siksi, että eilisellä kauppareissullakin PALAUTIN takaisin hyllyyn jo koriin noukkimani chilijuustopähkinäpussin.

Tuo mollukka tuossa on siis AURINKO, joka paistaa tänäänkin. Mä ja Hanna aiotaan mennä palvomaan sitä biitsille ennen mun iltavuoroa. Niin, vapaapäivät on tältä viikolta historiaa ja mun olis hitto soikoon revittävä jostain motivaatiota kahdeksaksi päiväksi kahdeksan tuntia kerrallaan. Sitten alkaa LOMA. Tää kesä on kyllä ihanaa aikaa! Ja jos mä en olisi niin vakaasti päättänyt a) tehdä ennätystä Finlandia maratonin puolikkaalla ja b) suoriutua Vaarojen maratonista kunnialla, niin epäilenpä, että nää mun blogipostaukset alkaisi pikkuhiljaa lisääntyvässä määrin liittyä vaikka nyt esim. terasseihin sun muuta :D.

12 km ympyrää!

No niin, mä oon taas yövuorojen jälkeen elämässä kiinni. Eilen iltana painelin aikaisin nukkumaan ja aamulla heräilin ihan omia aikojani jo siinä ennen kuutta. Yhteen vuorokauteen mahtui siis unta se lähes 15 tuntia. Tästä se taas lähtee, päivätyöläisen elämä tämän ja huomisen vapaapäivän jälkeen. Aamupuhteeksi kävin hölkkäämässä kahdentoista kilometrin verran ympyrää harjulla. Vissiin oon riivattu tai sitten muuten vaan viiraa päässä.

Mietiskelin siellä löntystellessä, että täällä voisi oikeastaan nykästä yhden kesän pitkistä lenkeistä. Tuollanen yhden lenkin jyystäminen kasvattaisi varmaan kyllä Wannabe Juoksijan psyykeä Kolin suoriutuminen mielessä. Se olis sellainen 15 kertaa ko. lenkki ympäri, pituutta nimittäin on sen 1,6km (selvennykseksi, jos nyt joku ei tuohon edellä mainittuun linkkiin tarttunut tai ei muuten vaan jaksa tehdä nopeaa laskutoimitusta :D).Toisille se ehkä sopii, mutta mulle ei! Ainoastaan vauhtilenkeillä tai vetoja oon tuolla aiemmin käynyt tekemässä. Mut joo, mukava treeni oli!

Mukavaa on myös se, että tuolla hallintapaneelissa näkyvien tilastojen mukaan tätä blogia myös jokunen lukee. Linkin tänne oon antanut mun miehelle, siskoille, veljille, äitille sekä lapsuudenystävä Rinskulle (jotka siis on mun maailman rakkaimmat ihmiset vuodesta toiseen!). Heidän kiinnostusta uskallan kyllä epäillä senverran lujaa, että varmasti täällä muutama muukin vierailee :D. Ja se tuntuu ihan hiton hyvältä, nöyrimmät kiitokset ja suuret tsempit jokaiselle lukijalle tasapuolisesti :).

Tätä päivää on tarkoitus jatkaa veljeni Zlatan Ibrahimovicin (hahhahhaa, aina yhtä hauska juttu!) tyttöystävän ihanaisessa seurassa. Täällä Jyväskylässä keli on nyt mitä parhain ja tämän loppupäivän tavoite on ihan vaan häivyttää nuo puliukkomaiset rusketusrajat t-paidasta sekä caprihousuista! Illalla ehkä sitten katsomaan Kirin peliä hippoksen pesisstadionille. Nautitaanhan kaikki tästä kesästä :).