Voihan vuorotyö!

Yötöiden ja kiireen (?) vuoksi kerkeän jo lähes perinteeksi muodustuneeseen viikkoraportointiin jälleen vasta maanantaina. Viime viikon kilometrit on siis 58 kappaletta edellämainittua yksikköä, peruslenkkejä ja yks pitkä. 70% mäkistä tiestöä ja 30% metsää. Lisäksi menneeseen viikkoon on kuulunut alennusmyyntejä, hitosti töitä ja vähän vapaa-aikaa, joka sekin on kulutettu työkavereiden seurassa :D.

Tuo liiallinen tuijottaminen viikkokilsoihin on kyllä huono tapa. Ammatiltahan mä olen siis hoitaja, joka tekee työtään milloin mitenkin. Tämäkin viikko on potkaistu käyntiin nukkumalla yövuoron päälle aamu seiskasta siihen kolmeen. Ja nyt on sikäli kooma olo, etten kyllä kykene yhtään mihinkään kehittävään treeniin ja viisainta on vaan malttaa huomiseen ja toipua noista kahdesta yövuorosta ihan kaikessa rauhassa. Oon kelaillut, että pitäisköhän mun jakaa tätä treenaamista perioideihin, jotka päättyy aina siihen pitkään lenkkiin. Väkisin ne perioidit tulisi kestämään, sanotaanko 6-9 päivää ja niissä tulisi olemaan eri määrä treenejä.

Toisinaan tää tuntuu olevan sellaista taistoa ja ajatustyötä, että miten saat nyt vaikka esimerkiksi sen pitkän lenkin järjestettyä järkevimmin. Sitten kelaat jo nyt maanantai-iltana, että jahas, lepopäivä, se on nyt olosuhteiden (=yövuorokooma) pakosta käytetty. Eikä tuo yövuoro nyt niin, mutta se ilta-aamu -setti on tuntuu joskus niin kuolettavalta! Mielenkiintoista olisi kuulla muiden vuorotyöläisten treenien suunnittelusta, että vinkkejä saa antaa :).

En mä silti valita (no ok, valitin vähän, äsken)! Mä diggaan ihan tosi paljon arkivapaita, ennen iltavuoroa heitetty kunnon lenkki on ihan parhautta ja töissäkin on sellainen oma tunnelmansa viikonloppuisin. Että en mä kyllä tätä vuorotyötä ainakaan nyt vaihtaisi mihinkään kasista neljään -työhön. Tämän jo alkaneen viikon suunnittelu on vielä pahasti työn alla, ensimmäisenä missiona on ainakin nukkua kunnon yöunet yöaikaan. Lenkkejä olis taas tarkoitus heittää viitisen kipaletta, mutta mihin päivään mitäkin, se on vielä vähän huomisaamua lukuunottamatta auki.

Camelbak Octane XCT

Työviikko. Done. Viikon pitkä lenkki. Done. J ajeli tuohon meidän pihaan viideksi ja reitti oli kohtalaisen mäkistä, suurimmaksi osaksi tietä. 23,5km ja 6.43/km. Raskaasta työviikosta huolimatta askel oli kevyt! Johtunee pitkälti siitä, että oli seuraa. Niiiiin hyvä lenkki, hyvällä fiiliksellä joka jatkunee koko illan. Jn lisäksi seurana ja ensimmäisellä lenkillään oli mun uusi Camelbak Octane XCT sekä Ortliebin vesitiivis kännykkäpussi.

 Kyseisessä juomarepussa on siis sopivasti taskuja geeleille tms. sekä kolmen litran vesisäiliö, josta tämän päiväisellä lenkillä tuli juotua reilu litra. Nyt täytynee totutella repun käyttöön, ettei tule ongelmia sitten Kolilla. Tuntuma oli kyllä ihan jees, mutta kyllä se ehkä vähän opettelua vaatii kantaa jotain selässä. Pienen pieni epäilys tuli, että onkohan tuo sittenkin tarkoitettu hieman isompi hartiaisille tyypeille, eli miehille. Todennäköisesti on, mutta kyllä se varmasti on myös tottumisesta kiinni.

 Oon niin fiiliksissä tuosta repusta; juomasäiliön kun jättää pois, niin tilaa on jos millekkin vaihtokamoille. Mä aion niin juosta mun kaikkien mahdollisten mökkeilevien ja saunailtoja viettävien kavereiden luokse kyläilemään! Myöskään duunimatkojen suhteen ei tarvitse olla edellispäivänä niin stressaamassa. Pyyhkeet kun saa töistä ja muut kamat menee tuossa repussa. Kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa, se tuokoon siis tullessaan paljon hyötylenkkejä ja saunailtoja. Niin, ja aurinkoa! Hyvää viikonloppua, mun viikonloppu alkoi nyt. Ja joo, se loppuu jo lauantai-iltana.

Kohta se on ohi.

Nimittäin tämä kammottava työputki. Viisi päivää töitä, yksi vapaa, viisi töitä.. Enää huominen ja sitten se yksi vapaa, yövuorot, lisää vapaata! Helpottaa jokatapauksessa. Syyttää saa ainoastaan itseä, sillä tehdään duunissa autonomista työvuorosuunnittelua, eli jokainen suunnittelee oman työvuorolistansa itse. Miten mä oon tälleen kämmännyt??

Tälle viikolle on saatu kasaan kaksi reilun kympin lenkkiä, sekä metsässä että maantiellä vähän reippaampaa vauhtia. Huomenna olisi illansuussa tarkoitus lähteä Jn kanssa pitkälle lenkille. Ehkä seurassa kulkee, vaikka ilta-aika on heikko ja alla on paljon töitä. Motivaatiota lienee lisää myös uusi Camelbak, josta lisää myöhemmin. Lenkkeilyn ja töiden lisäksi olen kunnostautunut eilen myös shoppailussa. Maastokenkiä oli tarkoitus lähteä ostamaan, mutta paikalliset urheiluliikkeet myivät vain ei oota Salomonin Speedcrosseja kysyttäessä. Ilmeisen onnistunutta on siis Salomonin markkinointi ollut. Täytynee sitten tyytyä verkkokauppaan tai odottaa heinäkuuhun. No jotain sieltä kaupoilta kuitenkin muutaman tuiki tavallisen topin lisäksi löytyi...

...Nimittäin (TAAS) uudet kivan väriset housut :D. Varustehankintoina löysin Partiopatikasta vesitiiviin kännykkäpussin. Miinuksena vain se, että sitä puhelinta on melko hankala laittaa sinne, saati ottaa pois, joten kuvien otto voi olla vaikeaa. Pussin selkäpuoli nimittäin oli musta. Lisäksi kuulokkeita ei pussin kanssa voi käyttää. Kännykän käyttö onnistui kyllä varsin hyvin pussin läpi. Että elmukelmujen ja pakastepussien kanssa saa pelata jatkossakin, mutta ehkä tuollekkin jotain käyttöä löytyy. Jos ei itellä, niin miehellä melontaretkillään!  Lähinnä musiikin ja Sports Trackerin takiahan mä tuota kapulaa mukanani kannan. Oikeastaan ainoastaan sen jälkimmäiseksi mainitun!


Nää mun työntäyteiset päivät eivät siis niinkään ole haitanneet omaa treenaamistani, mutta tuota penkkiurheilupuolta kylläkin. Yleisurheilun EM-kisojen avauspäiväkin on seurattu vain lukien netistä suomalaisten edesottamuksia.  Ja kyllähän siellä onnistumisistakin on saatu nauttia. Mä kun tykkäisin seurailla kaikennäiköistä urheilua, tosin en välttämättä aina siihen TV:n eteen linnottaudu, mutta silleen "toisella silmällä". Ja jos on ihan hiton jännät paikat, niin sitten tietenkin kummallakin! Voittamisen riemu saa parhaassa tapauksessa katsojan itkemään... Omalla kohdallani se käy suhteellisen helposti :D.
Ei muuta, kun peukut pystyy meille kaikille enemmän tai vähemmän urheilijoille!

"Miksi juoksen : Wannabe Juoksija"

Juoksija -lehden innoittamana myös minä haluan kertoa ja kirjoittaa "Miksi juoksen: Wannabe Juoksija"

Lapsena olen tosissaan harrastanut juoksemista kilpailumielessä, niin tosissaan kun lapsena mitään on voinut tehdä. Joten juokseminen jäi silloin, kun sitä olisi todella pitänyt ruveta harjoittelemaan, pärjätäkseen edes sinne viiden sakkiin pm-maastoissa. Myöhemmällä iällä ruvettuani lenkkeilemään huomasin, että kilpailunhalu ei ole kadonnut minnekkään. Päinvastoin, on jännittävää laittaa numerolappu rintaan ja kilpailla. Nykyään kilpailen vain lähinnä itseä vastaan. Ja myönnän, hieman myös sitä, kuka ikinä siinä edellä meneekään. Ehkä jonain päivänä juoksemisen tärkein tavoite on pitää yllä kuntoa, mutta nyt on aika juoksutapahtumien, ennätysten rikkomisten ja itsensä ylittämisen.

Uskon juoksemisen jollain tapaa kasvattavan minua, joka liian monissa asioissa elää "kaikki mulle tänne heti nyt" -ajatuksella. On hienoa huomata pystyvän harjoittelemaan yhtä tavoitetta kohti päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.. Myös vaikeina aikoina. Juokseminen siis opettaa minulle ainakin pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta varmasti myös muiden asioiden, kuin treenaamisen suhteen. Vaikka pidän myös ns. joukkuelajeista, rakastan juoksemisessa sitä tunnetta, että kukaan ei voi tehdä mitään asiaa puolestani. Jos aion juosta maratonin, on minun yksin se juostava. Kukaan ei voi tulla ja juosta viittä viimeistä kilometriä puolestani.  On todella mukava juosta kaverin kanssa (olisi mukavaa jopa useammin!), suurimman osan lenkeistä juoksen kuitenkin yksin ja nautin siitä. Vaikka olen muuten sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä, olen itse urheilun tekemisen sekä harjoittelun suunnittelun suhteen yksinäinen susi.

Olen elänyt niin kauan juoksun ollessa osa elämääni enemmän tai vähemmän, että on vaikeaa kuvitella millainen ihminen olisin ilman. Varmasti onnettomampi, kärsimättömänpi sekä epävarmempi. Juokseminen on myös hyvä tapa pitää yllä kuntoa. Joskus kauan sitten olen ollut paljon huonompi kuntoinen ihminen, joten tiedän kuinka tärkeää hyvinvoinnille on hyvä peruskunto. Elämä on kaikinpuolin huomattavasti helpompaa. Mieli on parempi ja arjen askareet sujuvat huomattavasti helpommin. Kuntoa voi pitää yllä monella tavalla, minulle juoksu on ominaista ja se on myös antanut eniten. Pidän siitä ajatuksesta, että olen päässyt sellaiseen kuntoon, että kykenen juoksemaan pitkän matkan yhtäjaksoisesti. Sellaisessa kunnossa minä viihdyn ja siksi haluan siinä myös pysyä.

Joku tietämätön voisi kutsua kaikkea tätä suorittamiseksi, minä kutsuisin saavuttamiseksi!

Tässä se, kiteytettynä ja aika äkkiä kirjoitettuna, myönnän.

Juhannussetti

Se on sitten juhlittu. Nimittäin jo perinteeksi muodostunut juhannussetti vakioporukalla.. Valioporukalla :). Eilinen tuli herkuteltua sekä rötvättyä ja tänä aamuna on sitten yritetty hoitaa juhannuspöhöä laajavuoren rinteillä reilun kymmenen kilometrin ajan. Huonolla menestyksellä. Mutta kyllä siitä, huomenna viimeistään.

"Mun Jyväskylä!"

Juhannusviikon setti on siis 53 kilometriä juoksua (kolme kertaa 10+ km metsässä keskellä ei mitään ja yhden kerran 20+ sora-/maanteitä keskellä ei mitään), vähän juhlajuomaa, vähän enemmän herkkuruokaa ja edelleen jatkuva turvonnut olo.

Nyt en tämän enempää tänne kerkeä jaarittelemaan a) koska ei ole asiaa, b) en jaksa ja c) tonight is the night, ENGLANTI. Lähteköön siis Italia tänään laulukuoroon jalkapallon EM-kinkereistä!

JesJesJes

What A Feeling. Kesän eka yksin juostu pitkä lenkki takana. Reilu 20km 6.19/km. Lähtö oli taas varsinaista vetkuttamista. Neljäs työpäivä.. Vieläpä aamuvuoro ja siihen päälle lenkki. Olosuhteiden pakosta näin. Kuuden päivän ilta-aamu-viikko ja vielä juhannusviikko.. Jossain välissä se on vaan nuo treenitkin hoidettava ja varmaan tää viikko just siksi niin takkuista on ollutkin.

Se on sitten jännä tunne, kun sä lähdet lenkille ja ekat kilsat on yhtä taistelua mielen kanssa. Ei jaksaisi, olispa jo kotona, ei jaksaisi.. Mutta kun se koti kilometri kilometriltä jää selän taakse sä pikkuhiljaa saat kasattua sen mielen.. Että tässä nyt ollaan ja mennään. Ja ennen kuin huomaatkaan, oot jo yli puolenvälin, jaloissa on hyvä rytmi ja ajatukset lentää -jossain. Loppumatkasta alkaa sitten hiipiä se mielihyvän tunne ja ylpeys omasta aikaansaannista. Että puoli suomea on jo aloittelemassa juhannuksen viettoa ja sä sinnillä hoidat tätä hommaa sillen, että tulee varmasti hyvä.

Kotiin päästyä oli Jltäkin tullut viestiä, oli käynyt maastolenkillä ilman kipuja venähtäneessä nilkassa. Hienoa. Erityisen hienoa se oli just tuon lenkin jälkeen lukea, sillä kyllä ne kilometrit on pitkiä jos ne aina pitäisi juosta yksin. Plussana myös kaverin kanssa juoksemisessa on se, että vauhti pysyy luonnollisesti sopivan hiljaisena. Yksin musiikin tahdissa vauhti tuppaa itsellä nousemaan vähän turhan kovaksi pitkiksiin.

Nyt katsomaan, kuinka (toivottavasti) Portugal pelaa itsensä EM-futiksessa jatkoon. Huomenna vielä aamuvuoro ja sitten juhannuksen viettoon sekä yhdelle vapaalle. Huomisen sekä lauantain aoin pitää lepopäivinä ja sunnuntaiaamuna sitten olisi suunnitelmissa sellainen kympin lenkki.

HYVÄÄ JUHANNUSTA! Olen siiderini ja makkarani ansainnut, epäilemättä sinäkin!

Kuntokymppi!

No nyt on sitten laitettu hyväksytty hakemus Vaarojen Maratonille. Juomareppu on omistajallaan heti juhannuksen jälkeen ja vielä kun kerkeäisi kengät katsomaan, niin päälinjat alkaa olla kohdallaan. Loppu on sitten hienosäätöä ja HELKKARISTI KILOMETREJÄ! Joten niin se oli vaan tänäänkin vedettävä kamat niskaan ja lähdettävä lenkuralle. Tämän päivän kunto ja tuntemukset oli kohdallaan ja vauhtikin 5:45/km.

Lähtö eteisestä ulos...

...20m, niin ollaan tässä!

Suuntana Laajavuoren kuntokymppi, kotopihasta reilu sellainen. Alkaa vähän tuntua, että se on tämän kesän peruslenkki, jolla juostaan välillä kovempaa, välillä hitaampaa. Peruslenkki lienee mulle sitä, että siellä mennään kerta viikkoon ja sen ympärille rakennetaan sitten muuta, jos vaikka vähän pidempää haluaisi. Ai että, mä digaan näitä maastoja, jotka alkaa takapihalta! Lenkki on myös varsin hyvä ajatellen syksyn tavoitetta. Korkeuseroja ihan kivasti ja maasto todella vaihtelevaa.

Esittelyssä Kuntolenkki 10km:

Sinnepäin

Arki on taas potkaistu käyntiin. Niin töissä kuin kotona. Tänä aamuna reilu kymppi kohtuu mäkistä maastoa. Kolme välipäivää oli sitten vissiin liikaa, jalat oli nimittäin kuin puupökkelöt ja vasenta pakaraa (piriformisko vittuilee?) juili mukavasti koko lenkin ajan. Ei vaan kertakaikkiaan maistunut. Vielä vähemmän maistui työt, jossa on kohtalainen kesästressi meneillään. Hommat on vähän sinnepäin ja koko ajan on kauhea kiire ja juttuja levällään. Ja nuo asiat änki hittovie mun päähän vielä aamuiselle lenkillekkin, mikä nyt kyllä on kohtuu harvinaista, että kovin niitä vapaa-ajallani kelailisin. No kohta sitten pikaunet ja takaisin työmaalle. En jaksa(isi)!!!

Mun mies löysi halvan nettikaupan. Tai itseasiassa se kauppa ei ollut erityisen halpa, mutta se sattui myymään halvalla Camelbakin juomareppua. Mä kuvittelen löytäväni jostain jonkun edullisen tuotteen, niin mun mies kyllä saletisti löytää sen tuotteen jostain vielä edullisemmalla :D. On se sitten kätevä! No reppu on nyt maksettu ja löytää toivottavasti maksajansa ensi viikolla. Varusteiden hankinta vaaroille on nyt siis aloitettu. Huomenna täytyy olla skarppina ilmottautumassa tapahtumaan, ettei jää rannalle ruikuttamaan. Ja varmaan täytyisi saada aikaiseksi myös varata aikaa hierojalle.. Sen suhteen ajattelinkin aiemmista vuosista poiketen kokeilla jotain aivan uutta, nimittäin mun kaverin siskoa, joka on urheiluhieroja. Saa nähdä miten käy, vanhakin hieroja on kyllä hyväksi havaittu, ei sillä!

No nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna.... Kaikkea. Plaah.

Huikea viikonloppu!

Wannabe juoksijalla on nyt ollut muutaman päivän mittainen luova tauko. Viime viikon kilometrit jäi aiottua pienemmäksi. 43 kilometriä noin, koostuen normimittaisesta (normimitta lienee 10-15km?) metsälenkistä, yhdestä samanpituisesta katulenkistä sekä yhdestä ennen aamuvuoroa juostusta hieman lyhyemmästä reippaammasta (4:45/km, n. 6km) vedosta. Tarkoitus oli juosta yli 50 km, mutta sunnuntain lenkki jäi kohta kerrottavien kommervenkkien vuoksi heittämättä.

Takana siis melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantain stressin täyteisen työpäivän päätteeksi höntysin taajamajunaan, päämääränä Seinäjoki. Mun nuorin veli pääsi eilen ripille Alavuden kirkossa ja niimpä meidän kaikkien seitsemän siskon ja veljen viikonlopun vietto suuntautui kohti lakeutta. Päätettiin siinä sitten viikolla, että kokoonnutaan perjantai-illaksi Seinäjoella asuvan pikkusiskon luokse porukalla. Joukosta puuttui ainoastaan Satu, jolla siis on puoli vuotias tyttö (rakas kummilapsi!) ja Sami, jolla oli perjantaina myöhään futispeli sekä lauantai-aamuna kuudelta töihin meno. Tämä osottautui myöhemmin varsin kohtalokkaaksi! Joukossa oli myös yhden veljen (joka on ilmetty Zlatan Ibrahimovic, mun veli ei kylläkään digannut tästä. Viikonlopun kuuma sisäpiirijuttu, jolla saatiin monet naurut!) tyttöystävä sekä pikkusiskon mies.

Perjantai-ilta oli varsin mukava, otettiin muutama olut ja käytiin kävelemässä Provinssirock -kadulla. Heli miehineen oli laittanut huikean hyvää grilliruokaa ja sauna oli lämmin. Lauantaipäivä rötväiltiin samalla porukalla ja käytiin vähän ottamassa kävelylenkkiä rokkialueella. Maailman toiseksi parasta on viettää aikaa siskojen, veljien ja niiden kumppanien kanssa. Parasta se on oman miehen kanssa! Lauantai-illaksi Alavudelle äitin luo ja siellä sitten olikin ikäviä uutisia. Mun todella tapaturma-altis veli oli loukannut itseään käteen töissä tosi pahasti ja sitä oltiin juuri viemässä Taysin sairaalaan paikattavaksi. Voi kyllä meillä kaikilla oli murhe samaan aikaan, kun oli helpotus siitä, että mitään "sen vakavampaa" ei ollut sattunut.

Sunnuntaina sitten juhlittiin rippijuhlat ja sen päälle minä, veljeni Zlatan Ibrahimovic sekä hänen tyttöystävä Hanna otettiin automaraton reitille Alavus-Tampere-Jyväskylä. Kuskina tietysti Zlatan. Eräskin reissu on porukassa hoidettu ja Taysissa poteva pikkuveli on yleensä se joka heittää huonointa ja kovaäänisintä läppää. Nyt minä ja Hanna yritettiin laittaa parasta, että Zlatan ajomukavuus ja matkaviihtyvyys säilyisi maksimaalisen hyvänä ja (ainakin omasta mielestämme) onnistuttiin siinä varsin hyvin. Pikkuveikka oli kunnossa, vähän töttöröö ja alakuloinen, mutta jaksoi hymyilläkkin. Tavattiin siellä myös sen uusi (ja oikeastaan ensimmäinen!) tyttöystävä. Mukavan oloinen tyttö. Pääsi tapaamisesta helpolla, kun pääroolissa oli olosuhteista johtuen meidän veikka. Nyt vaan täytyy sitä tsempata!

Ihana olla kotona nyt. Nukuttua on tullut niin vähän, että vielä tämän pä'ivän ajattelin antaa itselle armoa. Tänään alkavasta viikosta on tulossa työntäyteinen, siihen päälle sitten vielä juhannus. Lenkit on siis suunniteltava tarkkaan. Lopuksi vielä huikea kokemus lauantaipäivältä, johon minä painostuksen (ja pienen krapulan) alaisena taivuin.

Wannabe Juoksija kuuntelee..

Mitä Wannabe Juoksija kuuntelee lenkillä? Suurella osalla lenkeistä paljon muutakin, kuin omaa huohotusta. Juuri seuraavassa järjestyksessä.

1) Radiosurffaus.

Todella usein surffailen eri kanavilla ja kuuntelen sitä kaikkein parasta biisiä tai vaihtoehtoisesti kaikkein mielenkiintoisinta läppää. Usein kanavaa jää ajasta riippuen sen hetkisten listahittien renkutukseksi. Niin, sitä yleensä radiossa soitetaan. Ja onhan se sopivan kepeää ja vauhdikasta. Kuten esimerkiksi...

2) Jokin uusi levy.

Vaihtoehtoisesti otan kuunteluun jonkun uuden ennen kuuntelemattoman levyn joko juoksulenkille tai kuuntelen sitä kotiaskareita tehdessä. Joko joltain jo suosikkiartistilta ilmestyneen uuden levyn tai sitten perehdyn johonkin artistiin, josta olen innostunut ja kuunnellut edellämainitun radiosurffauksen johdosta vain muutamia kappaleita. Viimeisin artisti taitaa olla...

3) Yle Puhe.

Juutun tälle kanavalle radiosurffaillessa (kaikki jäljet johtavat siis siihen :D). Jokin mielipiteitä herättävä keskustelu, niin ajatukset pysyy siinä. Toimii ehkä paremmin pitkiksillä. Tai muuten rauhallisilla lenkeillä. Saattaa iskeä myös jokin urheilu, esimerkiksi Jypin peli radio Keski-Suomesta.

4) Jokin vanha levy.

Tarkkaan valittu. Toimii yleensä vauhtilenkeillä. Tai intervalleilla, koska Sports Trackerin äänimerkit eivät kuulu radion läpi, mutta mp3 -tiedostojen läpi kuuluu. Usein esimerkiksi Rammsteinia tai....

5) Soittolista.
 Entinen ykkönen on nyt häntäpäässä. Niin, ennen mukana oli vain mp3 -soitin. Tämäkin tahdittaa joko VK-lenkkejä tai intervalleja. Joskus muutenkin. Olen nyttemmin laiskistunut soittolistojen teossa. Ja niitä samoja ei jaksa aina kuunnella.. Onhan se paskamaista jos tasantarkkaan tietää, että parin kilometrin päässä olevan pitkän nousun aikana soi just se listan heikoin lenkki! Vakiokamaa niillä listoilla on....