tiistai 26. tammikuuta 2016

Meille varattiin toimenpideaika

Kuvan mukaisen tekstiviestikeskustelun kävin sairaanhoitopiirin automaatin kanssa, joka ilmeisesti arpoo leikkausjonossa maleksiville aikoja operaatioihin. No ei nyt ehkä ihan näin, mutta sinne päin. Aikanani pääsin olkapääoperaatioon peruutusajalla ja joptenkin mulla oli tämän suhteen fiilis, että toista kertaa tuskin niin käy. Olin ajatellut, että tuo toimenpide on maaliskuussa, jos silloinkaan. No, toisin kävi. Meillä on siis aika.



Oikeastihan tää on tosi positiivinen juttu, että koko juttu tuleekin eteen lyhyellä varoitusajalla ja mahdollisimman nopeasti. Siitä huolimatta muutama negatiivinen ajatus ihan vahingossa lipsahti päähän.

Entä, jos koko operaatiosta ei ole mitään apua tai vielä pahempaa, jopa haittaa? Jos tää jalka saisi nyt asteikolla 1-10 arvosanan viisi, tavoittelen seiskaa ja saankin kolmosen? Fuuuuck!
-Järki käteen. Ainakaan se kuudella ruuvilla luuhun kiinnitetty levy ei siellä itsestään liiku parempaan asentoon, että pois epäilykset siitä, onko järkeä vai ei!

Just kirjoitin työsopparin helmikuun loppuun (joskin vanhassa työpaikassani, mutta uudella nimikkeellä). Ihan todella noloa. Miten mä nyt voin olla töistä pois?
-Haloo, nainen! Sä olet kertonut niille meneväs leikkaukseen maaliskuussa tai aiemmin, jos peruutusaika tulee. Terveys edellä, totta kai. Ja hoitamaton sellainen tietää vaan isompia kustannuksia. Kaikille. Etkä edes ole korvaamaton!

Kuinkahan pitkä sairasloma se sitten on? Ja pääseeköhän sitä liikkumaan omia aikojaan vai hajoonko taas täällä neljän seinän sisällä?
-No varmana paremmin kuin viimeksi. Et raahaa perässä lasikuitumolkkia kävelysuvoja viikkoa toisensa perään. Kuinka kauan, sen näkee. Ja liikuithan sä, silloinkin.

Haavainfektio? Hermovaurio? Yhtä järjetön postoperatiivinen kipu, kuin viimeksi?
-Tai ehkä meteoriitti tippuu työmatkalla päähän?

No kunhan tämä negatiivinen shaisse oli käsitelty pääkopassa, niin alkoi ilmestyä myös positiivista ajattelua. Hei ehkä tulee vielä päiviä peräjälkeen, kun ei satu ollenkaan. Ehkä voin kävellä normaalisti rappuja alas ja olla varomatta jokaista rappusta korkeampaa alastuloa. Ehkä voin painella menemään epätasaisilla alustoilla, ilman, että pienikin sivuttaisliike vihlaisee. Ehkä jo ensi kesänä. Ehkä ensi talvena voin pitää hiihtomonoa ja talvikenkää jalassa napakasti, ilman että joku hiertää ja kirvee. Ehkä voin kiipeillä, hyppiä ja pomppia, pelata sulkapalloa ja juosta, vaikka ihan kokonaisen maratonin.

Ehkä tää lähes kolme vuotta kestänyt perseily näiden asioiden kanssa on viimeistä biisiä vailla valmis!

(Mahdollisille uusille lukijoille pähkinänkuoressa case jalka:  04/2013 sain riesaksi sitkeääkin sitkeämmän plantaarifaskiitin. Sitä kesti tyypillisenä vaivana ainakin vuoden päivät ja muuttui pikkuhiljaa epämääräisesti oireilevaksi ulkosyrjän kivuksi. Kaikenlaiset keinot konservatiiviseen hoitoon oli kokeilussa, joskus oli kelpoja aikoja, enimmäkseen huonoja ja joskus todella huonoja. 02/2015 sain leikkauslähetteen gastrocnemius elongaatio toimenpiteeseen (eli kaksoiskantalihaksen lihaskalvoon tehdään pieni viilto, että tämä kaikista konservatiivisista tempuista huolimatta ylikireä lihas saa pituussuunnassaan hieman enemmän joustoa, eikä aiheuttaisi jalkateräongelmia). No 03/2015 kaaduin hiihtolenkillä seurauksena nilkan weber b -murtuma, joka operoitiin päivystyksellisesti lopputulemana kuusi ruuvia + titaanilevy nilkkaan. Niinpä tämä pohjelihashässäkkä siirtyi hamaan tulevaisuuten ja katsotaan tilaan. No nilkka ei edelleenkään ole parantunut toivottavasti ja nyt 02/2016 sitten poistetaan nuo murtumakohtaan asetetut osteosynteesimateriaali (jotka todennäköisesti häiritsevät jänteiden toimintaa), tutkitaan ja ehkä puhdistellaan nuo jänteet ja tehdään tuo pohjelihastoimenpide.)

...Ja ihan vaan jos tätä sattuu lukemaan joku plantaarifaskiitin kanssa painiva tai nilkkansa murtanut kaveri, niin yleensä nää jutut menee kivuttomammin. Että älä menetä toivoasi ja lannistu. Edes minä en ole tehnyt niin, kummankaan asian suhteen! Nimimerkillä: itsekin vertaiskokemuksia etsinyt! 

8 kommenttia:

  1. Oho, sehän kävi nopeasti! Mut toisaalta, kun se oli edessä kuitenkin, niin mitä sitä pitkittämään. Että noi kursivoidut tekstit kuulostaa paljon fiksummilta kuin edeltäjänsä!

    Yritetäänkö mennä lenkille ennen tuota sun operaatiota??

    VastaaPoista
  2. Hupsista keikkaa, niin ne asiat etenee! Mut sittenpähän on sekin homma hoidettu, leikkauksen odotteluhan se turhin ja ärsyttävin vaihe on. Meidän ulkoilu siirtynee sinne kesään - saas nähdä, mitä kaikkea pystyt silloin tekemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olutkin mun mielessä, et laitan säpoa, mut kerkesit bongaa täältä. Toivottavasti päästään jo ennen kesääkin :).

      Poista
  3. Nopeestihan tuo tulee, mutta kyllä määkin sanoisin, että mitä pikemmin leikataan sen parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta on! Eikä tarvii jahkata ja miettiä enään, et millon tulee aika jne. Töidenkin takia se on hyvä!

      Poista
  4. Tsemppiä operaatioon! Uskotaan, että jalasta tulee entistä ehompi:)

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3