keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syksy



Se oli yksi sateinen ja tuulinen yö viime viikolla, kun väriloisto puista valahti maahan. Tulee olemaan pitkä aika siihen, kun voi hengailla ulkona lyhytlahkeisissa vaatteissa. Tykkään kyllä syksystä. Etenkin tämä syksy on ollut erityisen aurinkoinen. Lisäksi olen löytänyt itsestäni intohimoisen hiihtäjän ja niimpä tämä pitkä aika kevääseen ei tunnu ollenkaan tyhmältä ajatukselta. Ilmassa on jopa samanlaista tuntua, kun kesän lähestyessä. Siitä huolimatta syksy tuo tullessaan jonkinlaisen melankolian.

Syksy on myös aikaa, jolloin tulee ehkä eniten pohdiskeltua omaa elämää ja itseä. Omaa paikkaa ja arvoja. Syksyisin tulee myös tunne, että itsestään on pidettävä erityisen hyvää huolta, ettei kaivaudu poteroon ja vaivu sellaiseen melankoliaan, joka on huonoksi itselleen. Luulen, että nämä kaksi on omalla kohdallini juuri keskeisiä keinoja tänä pimeänä aikana. Mulla ei ole pimeänä aikana painonnousua eivätkä ruokailutottumukset muutu. En varsinaisesti koe kärsiväni kaamosmasennusta, mutta tiedosta kyllä hyvin vahvasti sen mahdollisuuden. Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tämän tietynlaisen melankolisuuden voi käyttää myös vahvuudeksi. Ymmärrän siitä huolimatta ihmisiä, jotka vaipuvat jopa jonkinasteiseen masentuneisuuden tilaan.

Pimeys ei välttämättä ole kaikille ihmisille mikään ota itsees niskasta kiinni -juttu. Aika usein näenkin punaista, kun jostain tämän tyylisiä kirjoituksia luen. Pimeä aika on mun mielestä enemmänkin oleppa itselles lempeä -juttu. Aika usein saa lukea myös juttuja, jossa kehoitetaan taistelemaan kaamosväsymystä vastaan ja kehoitetaan asian olla vaikuttamatta itseen. Taistelu on ihan okei, mullakin on omat keinoni ja käytän niitä hyvinkin aktiivisesti. Mun mielestä ensisijaisen tärkeää on kuitenkin ymmärtää ja hyväksyä pimeän ajan vaikutukset itseen. Ennen sitä ei minkäänlaisista taistelutoimenpiteistä ole mitään hyötyä. Vasta sitten voi kaamosväsymystä ruveta oikeasti torjumaan ja jopa kaivaa siitä niitä hyviä puolia esiin.


Nukkumaan käydessäni ajattelen.
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä urhea pieni nainen, minä luotan sinuun.

-Eeva Kilpi-

Eikö vaan, just näin, sinä urhea pieni nainen tai mies? 



Viime viikon liikunnat:

ma: maastosauvailu 1h20min.
ti: sali 1h
ke: pumppi 35min. + vesijuoksu 30min.
to: ---
pe: sali 55min.
la: maastosauvailu 45min. + core 30min.
su: juoksu 25min.
yht: 5h40min.

2 kommenttia:

  1. Olipas se hyvä teksti! Ja täyttä asiaa ainakin mun mielestä :) Ihana ajatus, että syksy on "oleppa lempeä itsellesi"-juttu! Mullakin käynyt joskus mielessä, että vähän liikaakin nyt toitotetaan oman asenteen vaikutusta kaikkeen (ja monin paikoin se totta onkin), sillä välillä on oikeasti hyvä myös hengähtää ja olla ottamatta itseä niskasta kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on kanssa tullut vähän yliannostus "pakkopositiivisuuteen" ja "asenne ratkaisee" -juttuihin.. Mikä on aika hassua, sillä pidän itseäni kohtalaisen optimistesena ja myös kyllä aika pitkälle uskon asenteen vaikutukseen jne.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3