torstai 15. lokakuuta 2015

Kiikun kaakun kipeenä...

...meinaa pukata syysflunssaa siis. Aika usein flunssa alkaa kurkkukipuna ja menee myös ohi samoin tein menojaan taikka sitten ei. Eilispäivän oli kurkku aika kipeenä ja nyt mennä olla nokka ihan tukossa. Ylimääräisiä lepopäiviä tai hyvin kevyttä ulkoiluahan se tietää. Uimahallit sekä rapputreenit on näiltä päiviltä saanut skipata kokonaan pois.

Innostuin myös tsekkailemaan blogista sairasteluhistoriani. Aloitin blogin syksyllä lähes kolme vuotta sitten. Vuosi 2012 näyttää sairastelujen osalta seuraavaa: olen ollut kipeänä lokakuun lopusta lähes marraskuun loppuun ja joulukuussa taas uudestaan (kursivoitu osio suoraan lainausta):


Kipeänä ei saa treenata, tiedän! Mutta kun en nyt varsinaisesti ole kipeä, olen vain yskässä ja nuhassa. (okei!) Tällä viikolla kyllä mietin, että ensi viikolla tilaan lääkäriajan, jos ei ala helpottaa. (aha, minkäköhän takia oot sitten tilaamassa ihan lääkäriaikaa???) Tää on nyt ollut vähän sellasta kaks askelta eteen, yksi taakse päin -meininkiä tän flunssasta toipumisen kanssa. (no onko ihme!) Juoksu on tästä flunssailusta ehkä eniten kärsinyt, tuonne märkään ja kylmään ei kyllä viitsi lähteä, jos vähääkään tuntuu kurkussa. Että iisimmin olen kyllä ottanut, mitä normaalioloissa. (ooh, mikä uhraus!)

Öööö. No ei ihme, että toipuminen vie aikaa tuolla asenteella. Joo, seuraava flunssa iskikin sitten näköjään heti tammikuussa:

 Mä todella toivon, että huomenna olo olis vähän parempi. Nimittäin tää viikko näyttää jo terveellekin ihmiselle aika toivottomalta; täydet päivät koulua, muutama iltavuoro siihen päälle ja sitten viikonloppuna yövuorot! (anna palaa vaan!)

Tämä keissi päättyikin sitten keuhkokuumeeseen ja siitä toipuminen otti aikaa, voin kertoa!

Tämän jälkeen olen ilmeisesti tehnyt jonkin perustavanlaatuisen oivalluksen siitä, että joo, ehkei sairaana tosiaan kannata urheilla taikka muutenkaan leikkiä työn sankaria voimien tai kunnon ylitse. Tuon koettelemuksen jälkeen sairastin loppuvuodesta ainoastaan yhden räkätaudin. 2014 oli näemmä huhtikuussa jonkinlainen flunssa, toukokuussa vähän sitkeämpi sellainen ja syyskuussa kolmas. Tälle vuodelle sairastettuna on sekä kevät- että kesäflunssa. Katsotaan nyt iskeekö tämä syysversiokin vielä kunnolla päälle. Aikalailla keskivertoihmisen sairastelutahti siis nämä viime vuodet.

Ihminenhän sairastaa sen yhdestä viiteen flunssaa per vuosi. Mikäli ihminen tällä selviää ja on muutoinkin perusterve, niin ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuus ei mun mielestä ole äärinmäisen kohtuuton rangaistus, vaikka huonoltahan sekin kuulostaa. Mutta entäpä sitten tapaturmat? Pelkästään ajatus siitä, että taannoinen nilkkamurtuma olisi kaiken muun ketutuksen lisäksi tuonut tullessaan taloudellisen taakan, ärsyttää. Saatika sitten sellaisten ihmisten puolesta, joilla on diagnosoitu jokin pitkäaikaissairaus, joka vaihtelevasti vaikuttaa työkuntoisuuteen. Näin kiteytettynä voisin sanoa, että sairaslomakarenssi on ihan ookoo koskiessaan lyhyitä, mahdollisesti esimiehen luvan perusteella olleita poissaoloja infektiosairauksien vuoksi. Ylipäänsä esimiehen pitäisi olla velvollinen antamaan infektion perusteella sairaslomaa, joka sitten olisi sen ensimmäisen päivän osalta palkallinen. Lisäksi puuttumisen toistuviin poissaoloihin pitäisi olla huomattavasti tehokkaampaa, että edellistä ei väärinkäytettäisi. Toistuvat poissaolot ja sairastelut ei toki ainoastaan väärinkäytöksestä johdu, mutta toki täytyy selvittää miksi näin on, johtuu se sitten mistä hyvänsä.

Mitä mieltä te ootte? Onko vaan hyvä, ettei sairaslomalta saa palkkaa vai onko idea ihan tyhmä?

(kuva: weheartit)

2 kommenttia:

  1. Kyllähän tuo palkattomuus varmasti kannustaa menemään kipeänä töihin, mikä ei ainakaan tällä meidän alalla ole kovin hyvä juttu. Toki varmaan eri asia jossain toimistotyössä, missä ei juurikaan olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Tai sit just tuo, että esim. silloin kun auto ajoi mun päälle suojatiellä ja jouduin saikulle, niin olis kyllä ketuttanut, jos se olis vielä mennyt omasta pussista. Tai ehkä siinä tapauksessa vastapuolen vakuutus olisi korvannut sen. Mut kuitenkin, harva sitä kipeäksi tulee tai loukkaantuu tahallaan. Toki on niitäkin, joilla kynnys jäädä kotiin on _todella_ matala, mut siihen pitäisi sitten puuttua muilla keinoilla.

    Niin että jos ei vielä tullut selväksi, niin mä en tykkää tuosta palkattomuusjutusta.

    Ja hitsin kurkkukipu! Toipumista sinne! Toivottavasti selviät vaan pienellä flunssanpoikasella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Ja mä oon miettinyt sitä, että näinköhän nykyiset vakuutukset korvaisi palkanmenetyksiä esim. tapaturman kohdalla, jos ne noin rajusti muuttuu... Toimistotyössä (ainakin osassa) on muutenkin erilaiset mahdollisuudet soveltaa, esim. tehdä töitä kotoa yms. siten, ettei sairastamiseen olekaan pakko ottaa sairaslomapäivää. Monilla aloilla on kuitenkin niin, ettei minkäänlaisia mahdollisuuksia soveltamiseen tai mihinkään muuhunkaan keventämiseen ole, vaan aina on annettava samanlainen panos.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3