torstai 20. marraskuuta 2014

Salikäyttäytyminen: kyselijä vai hiljainen hissukka?

Meikäläisen viime aikaiset salitreenit on mennyt enempi vähempi penkin alle taikka reisille. Niin hyvässä kuin huonossa mielessä. Mähän teen tällä hetkellä 2+1 jakoista ohjelmaa, eli yläkroppa, alakroppa ja kokokroppa eli sekametelisoppa. Kolme kertaa viikossa siis salia.

Joku kerta uimahallin salilla.

No viime viikon ekaa treeniä jouduin modifioimaan aika reippaastikin, koska onnistuin telomaan itseni, tällä kertaa kaatumalla. Toisen treenin menin tekeen varmana viikon pahimpaan ruuhka-aikaan ja koska kyykkypaikalle pääsy olis vaatinut vähintään henkistä kyynärpäätaktiikkaa, muutin tuon viikon kakkostreenin lennossa siihen kolmostreeniin. Mave meni positiivisessa mielessä reisille, joten viikon kolmanteen treeniin jouduin kyllä tinkimään kyykyistä. Tai ainakin kyykkyjen sarjapainoista. Tämän viikon eka treeni alkoi sillä, kun totesin monnarin aulassa salin olevan remontissa puoleen päivään saakka. Ei muuta kun aivojen buuttaus ja suunta kohti uimahallia. Himpun verran harmitti, koska olin orientoitunut monnariin ja sarjarannekkeen sekä uimakamppeiden puutteessa maksoin mielestäni kipeän paljon pelkästä salista. Eilen, elikkä keskiviikkona, oli sama ruuhkajuttu, mitä viime viikolla. Keskiviikkoilta on kyllä ruuhkaisin siinä missä lauantai- ja sunnuntai-aamupäivät hiljaisinpia.

Mä käyn aika paljon salilla aamupäivisin, enkä näin ollen juuri kärsi ruuhka-ajoista. Toisaalta, ruuhka-aikanakin pääsee kyllä ihan ookoosti tekemään omat juttunsa. Kyykkypaikka on melkein ainoa mitä joskus joutuu vähän kärkkymään. Mä oon tosi huono kysymään keneltään, että voinko tulla tulla eteen tekeen kyykkyä, jos joku tekee esim. mavee taikka muuta siinä yhdellä lattiapaikalla. Aika usein ruuhka-aikoina kuitenkin porukka tekee peräkkäin, toinen kyykkyä (tai muuta mihin tarvii tangolle telineen) ja toinen mavea (tai muuta mihin ei tarvi tangolle telinettä). Usein teen itekin jonkun kanssa samalla paikalla, jos joku kysyy. Aluksi en kehdannut kieltää, vaikka se oli ehkä semisti kiusallista kyykätä jonkun nenän edessä. Sittemmin tuo asia ei ole enää tuntunut yhtään kiusalliselta, eikä näin ollen häiritse yhtään.

Toinen juttu mitä en tee koskaan, niin en kysy keneltään, että montako sarjaa sulla on vielä jäljellä. Aina sillon tällöin multa tullaan kyllä kysymään sitä ja nykyään vastaan kyllä reippaasti oli sitten kuinka paljon hyvänsä. Ei haittaa vaikka kuka kyselee ja mitä. Ennen mua ehkä vähän ärsytti se kysymys, koska se sai minussa heräämään jonkun "anteeks, anteeks, mä äkkiä teen tän mun jutun loppuun. Ei kestä kauaa, kun tää vähemmän oikea pikkupainojen heiluttaja tekee tietä ihan oikealle painojen nostajalle" -fiiliksen. Enää mua ei myöskään häiritse, jos joku tekee palautteluaikana jotain. Pystyn kyllä tekemään omat juttuni ihan siten kun oon suunnitellutkin.

Mistä tää siis kertoo? Mun mielestä siitä, että vaikka teen omat treenini aika omassa kuplassa, niin teen ne kuitenkin täysillä ja leuka pystyssä. Oon tekemisistäni hyvällä tavalla ylpeä ja pystyn keskittymään omaan juttuuni, vaikka toinen olis kuinka paljon vahvempi. Oon myös kotiutunut salille ja siksi tuntuisi vähän vaikealta ruveta kokonaan käymään jossain muualla. Kyllä mäkin joskus kyselen. Kyselen esimerkiksi, että voinko ottaa jonkun painon jos haen sen jonkun läheltä. Taikka olitko tekemässä tässä, jos olen vähän epävarma. Silti mieluummin muutan treenijärjestystä, kun menen kysymään, että voinko tulla tähän sun taakse tekemään maastavetoa. Se ehkä selittyy mun ajoittain epäsosiaalisella ja ujohkolla luonteella, mikä on tuntemattomian ihmisten seurassa olemassa, vaikka mun tuntemien ihmisten on varmaan vaikea sitä uskoa.

Mites te lukijat? Häiritseekö kysely salilla vai ootteko itse kyseliöitä? Muutatteko helposti treenijärjestystä, odotatteko kiltisti ja kärsivällisesti omaa vuoroa vai menettekö samoille painoille/paikoille kanssatreenajan kanssa?

Joku toinen kerta monnarin salilla. Tiedän että siellä, koska mukana on laukku.

2 kommenttia:

  1. Minua ei häiritse kyselijät, mutta itse en kysele. Ainoastaan joskus varmistan, onko joku paikka/väline vapaana jos näyttää vähän epävarmalta. Olen käynyt salilla noin 7 vuotta ja edelleen olisin siellä mieluiten näkymätön. Ahdistaa treenata jos on paljon porukkaa. Nyt jouduin muuton myötä menemään ihan uudelle salille ja se vasta ahdistavaa onkin! Olen kyllä sosiaalinen luonne, enkä muuten lainkaan ujo. Salilla kuitenkin jostain syystä tunnen, etten kuulu yhtään joukkoon ja jotenkin häpeän itseäni. Sopii ihmetellä, että kuitenkin viitsin käydä siellä 4-5 kertaa viikossa siitä huolimatta. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudelle salille meneminen on kyllä hurjaa, vaikka miten olis vanhana kun kotonansa! Emmääkään tiiä oonko mä loppujen lopuksi kauhean ujo, vaikka tuossa kirjotin. Vähän sellanen liikuntaujo varmaan, kun oon niin tottunut yksinäiseen tekemiseen..

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3