Adidas Aegis

Eilen käytiin Adidas Aegisten kanssa testilenkillä jyväsjärven rannassa. Tarkoitus oli samalla vähän mittailla kuntoakin ja antaa palaa. No siinä puolessa välissä n. yhdeksän kilometrin lenkkiä vilkaisin Sports Trackeria (jota siis olen viimeaikoina käyttänyt lenkkeillessäni, ihan kohtuu vehje eikä tarvitse mp3 tai muuta mukana erikseen) niin eihän koko ajanotto ollut käynnistynyt. Sen verran riipas kuulassa, että kunnon kuntotestin jätin sitten myöhempään ajankohtaan. Kengät oli ihan jees, kevyet ja kohtalaisen rullaavat sekä hyvä juoksutuntuma.

Ennätyskengät.. -kö?

Tänään oli sitten suunniteltu Jn kanssa juostavaksi pitkis ja vajaa 23 kilometriä saatiin mittariin kevyttä hölkkää. Edeltävän yön olin keskustan kämpällä, että on lyhyempi matka starttipaikalle (kuinka ollakkaan) Jyväsjärven rantaan. "Ilokseni" muistin, että muut kengäthän on Laajavuoressa, nuo ylläolevat Aegikset sitten joutukoon kunnon testiin pitkiksellä. Kohtalaisesti silläkin lenkillä toimi, mutta kerrottakoon, että omiaan ne on hieman  kovemmissa vauhdeissa ja viimeisillä kilometreillä viimeistään tuntui, ettei se iskun vaimennuskaan välttämättä ihan huippuluokkaa ole enää tuollaisiin yli kahden kympin rauhallisiin maantievetoihin.

Summasummarum: Hyvät kengät vauhdikkaampiin lenkkeihin. Eiköhän niillä se puolikas paukuteta ennätysaikaan syksyllä. Saattaisin jopa valita kisakengiksi maratonille, mikäli katumaratonille olisin osallistumassa.

Oijoijoi!

Jahas. Viimeisestä tekstistä onkin näköjään kulunut taas viikon päivät. Loppuviikko vastusti aika lujaa ja kilometrejä sain viimeviikolle kasattua taas sen viitisenkymmentä. Maanantaina sain juostuksi kohtuuvauhtisen kympin ja loppupäivä menikin sitten juhliessa, tiistai toipuessa ja oikeastaan vielä keskiviikkokin. Eilen oli kyllä tarkoitus lenkille lähteä, mutta jostain kumman syystä tuli sellaisia puolipainajaisia katseltua siihen saakka, että oli jo iltavuoroon lähtö liian lähellä. Ja sitten peli onkin jo pelattu. selityksen makua, sanoo joku. Ja se on ihan oikeassa!

Mutta niin tai näin, maanantaina oli syytä juhlaan. Jypin suomenmestaruusvoitto sekoitti koko kaupungin arkiset kuviot ja kävelykatu sekä baarit täyttyi iloisista juhlijoista. Niin uskomaton tunnelma, että olen vielä torstai-aamunakin ihan fiiliksissä. Menihän se ilta sitten. Juhliessa muiden mukana. Oijoijoi raikasi kaupungilla ja varmaan monella muullakin oli tiistaina eräänlainen oijoijoi-olo.

Valitettava totuus on se, että kunnon juhliminen vie reenejä kyllä kaksi askelta taaksepäin. Etenkin kun pitäisi vielä töissä käydä. Mutta nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja olen muutenkin päättänyt, että vastustakoon vaikka kuinka ja paljon, mä vastustan takaisin. Vähän on jotenkin stressiä nyt töissä ja stressiä kotona. Se on sitten kurjemman puoleinen olotila, kun mistään ei saa sitä täydellistä hyvää energiaa. Mutta tosiaan, eilen iltana päätin, että yön nukuttua en anna enää huonon energian vaikuttaa itseeni. Tooooosi helppoa! Nyt on jokatapauksessa aika palata järjestyksen pariin ja minä ja mun viimesyksynä ostetut Adidas Aegikset lähtee ensimmäiselle yhteiselle lenkille Jyväsjärven rantaan, terve!

Räntä lentää!

Räntä lentää ja räkä poskella on liikuttu. Näitä mun viimeisessä tekstissä hehkuttamia vapaapäiviä on sääukko muistanut ihmispään kokoisilla räntäräiskäleillä, joita se on paiskonut taivaalta alas koko tiistain ja keskiviikon. Tiistaina kävin kiukkupäissäni kiskomassa kuudentoista kilometrin mittaisen lenkin aikalailla reippaalla tahdilla. Eikä vähiten siksi, että saatiin miehenkin kanssa lihava riita aikaiseksi kyseisenä aamuna. Nice. Kengät oli märät suurinpiirtein ennen kuin pihasta pääsi tielle. Typeryyksissäni ajattelin, että maantiellä ei olisi sitä kuraista loskaa niin paljoa, mutta väärässä olin. Jo kolmen kilometrin kohdalla olin muutamasta autosta saanut paskat päälle varmaan vyötäröön asti ja kaikki se kura olis silleen mukavasti kertynyt teiden varsille. No se kasvattaa luonnetta. Kotiovesta sisään päästessä tuntui, kuin maaliviivan olisi ylittänyt.

"Ai jai jai, räntä lentää..."

Ehkä ensimmäistä kertaa on tullut mieleen, että oliskohan mukava omistaa goretex-kengät. No, miehen kanssa saatiin laiha sopu aikaiseksi. Tosin lihavan riidan ja laihan sovun välillä on aina kontrasti, joskus vähän turhankin kauan. Keskiviikkona kävin vähän kevyemmällä kahdeksan kilometrin lenkillä, joka kulki oikeastaan aika kivasti olosuhteista huolimatta. Ehkä Rammsteinin kokoelma antoi hieman vauhtia askeleeseen.  Kiukkupäissään juokseminen helpottaa kyllä sitä kiukkua, mutta harvoin se kevyeltä menolta tuntuu. Kovaa kykenee kyllä juoksemaan, mutta jos mieli on raskas on usein askelkin raskas. Kävi se sitten kuinka tiheään tahansa. Tänään olisi tarkoitus pitää huilipäivää, käydä äitiyslomaa viettävän työkaverin luona kahvittelemassa ja seurata illalla Jypin kiekkoa. Siinä finaalisarjassahan on nyt voitot Pelicansia vastaan 1-1 ja kaupungissa on päällä mukava kiekkohuuma. Aurinkokin on vähän näyttänyt itseään ja toivottavasti myös lihavan riidan ja laihan sovun välinen kontrasti alkaa hiipua!

"...Kuinka räntä voi lentääkkään!"

Kuvatekstit on Freud Marx Engels & Jungin kappaleesta Danny-show. Jostain kumman syystä se on tullut mieleen katsoessa ikkunasta ulos! Onneksi on sentään vasta huhtikuu, että kesäkuuhun on vielä toivoa muusta..

Ai jai jai räntä lentää
Ja tyhjänä tuoppi on
En tiedä mitään muuta niin masentavaa
Kuin Danny-Show tiellä Kuopion

Bussi lähti suuntanaan pohjoinen
Jostain torilta Mikkelin
Mukanaan sää räntäsateen sohjoinen
Sekä kitaristi vikkelin

Ja sitä räntää satoi viikon päivät
Se kesäkuu oli semmonen
Ja meiltä tienposkeen jäivät
Ne taustakankaat ja savukone

Sisko ja sen sisko!

Mun kuus vuotta nuorempi (eli 22 vuotta täyttävä) sisko Heli on nyt innostunut liikunnasta vähän enempi ja pudottanut painoakin joku reilu 15 kiloa. Varmaan osin sen perheeseen hankitun saksanpaimenkoiran ansiosta ja epäilemättä myös osin halusta huolehtia itsestään. Aika pitkälle sama tarina, kun itsellä aikanaan. Junnuna ja nuorena liikuntaa, joka sitten joksikin aikaa painui jostain ihmeen syystä taka-alalle ja painoa pääsi kertymään. Tästä sitten uudelleeninnostus liikuntaan, hoikistumista ja viimeisenä vaiheena elämäntapa. Suurinpiirtein samanikäisinäkin nää jutut kulkenut, heh.

No mulla on sillointällöin käynyt mielessä, että pitäisipä ehdottaa Helille jotain juoksutapahtumaa. Se kun on ihan 5-10 kilometrin juoksulenkkejäkin tehnyt. No, tänään mä sitten rupesin tuumasta toimeen (<- voi hyvää päivää, mikä sanonta!), eikä sitä tarvinnut edes houkutella. Joten syksyllä on myös mun sisko osallistumassa Finlandia Marathoniin puolikkaalle. Mä oon niin, niiiiiiiin, iloinen. Olisin vaikka kuka innostuisi, saati sitten MUN sisko! Mä oon iloinen Helin puolesta, koska ikinä en ole kenenkään kuullut kertovan, että olipa typerä ja ankea kokemus lähteä tuollaiseen mukaan. Ja oon niin iloinen itseni puolesta, sillä on se vaan kivaa, kun joku innostuu samoista asioista. Mun elämässä kun tätä joukkoa ei pilvinpimein ole koskaan ollut! Eri kaupungeissahan me asutaan, että yhteisiä treenejä ei varmaan juuri tule järjestettyä. Mutta silti tää on niin huippuhomma. Ja ehkä mä aion myös tämän blogin paljastaa sille, hahaa!

Ja nyt mä aion kirjoittaa sen minkä olen sanonut vaikka ja kuinka monta kertaa: Ihanaa, kun on kevät ja kohta tulee kesä. Tästä kesästä tulee paras ikinä. Oon sanonut tuon kyllä varmaan jokaikinen kevät siitä lähtien, kun olen ymmärtänyt, että talvella on kylmä ja pimeä ja se on ihan paskaa. Ja aina se on käynyt toteen. Ja jos tätä blogia joku nyt koskaan lukee, niin tiedoksi sitten vaan myös se, että kyllä mua ajoittain vituttaakin ja kirjoitan myös siitä. Mietin taas varmaan kaksi minuuttia, että voinko tuon edellämainitun kirosanan kirjoittaa. Tulin siihen tulokseen, että voi. Vitutus on vitutus ja sillä selvä! Se on ainakin kymmenen potenssiin ketutus. Että kaikki ei todellakaan ole aina mitään ihkuhuippukivamahtavaaflowta. Ei tämä harrastus eikä elämä nyt yleensäkään. Mutta nyt on. Se niin sanottu hyvä pössis. Vähän kaikessa. Mutta sydämiä (niitä sellaisia naurettavia, johon laitetaan tuo yks merkki ja sitten kolmonen, yäk!) en silti tänne laita!

P.S. Heli totes facebook-päivityksessään, että kun se lähtee juoksutapahtumaan, niin mun on laskettava ensi talvena lumilaudalla. Kai noita on sitten pyörätuolikelauksessakin jotain tapahtumia....

SunnySunday

Viikko alkaa olla paketissa ja tulevan kolmannen yövuoron jälkeen olisi nukkumapäivän lisäksi edessä neljä vapaapäivä. Kyllä hymyilyttää. Tänään kävin kympin hitaalla hölkällä ja onnistuin siinä varsin mallikkaasti. Kukaan vastaantuleva ei saanut kevyillä askelillaan lisättyä piiruakaan vauhtia mun askeleisiin. Ja pää pysyi kylmänä myös mun henkilökohtaisen päässäsoivan dance chartin tämänhetkisen top-ykkösen (lue: Pitbullin Back in time :D) soidessa nappikuulokkeista! Hienoa. Harjottelun haaste on/tulee olemaan juurikin nuo hitaat palauttavat lenkit, että jaksaisi sitten VK-treenit superhyvin. Ja uskon sen olevan avain myös 1.45.00 puolimaraton aikaan. Ja jos jotain olen oppinut, niin toivottavasti ainakin sen, että yövuorojen välissä jos lenkille lähtee, niin niiden on just oltava sellaisia kuin tänään. Summasummarum, juoksukilometrejä tälle viikolle on saatu kasaan sellainen viitisenkymmentä, ehkä vähän vajaa. Mutta alkaa jo näyttää taas aktiiviharrastukselta. Kivaa.

Vielä kun tosiaan tuon tulevan yön jaksaisi kahlata läpi, niin ens viikko tulee olemaan niin mukava. Ollaan miehen kanssa kumpikin vapaalla (olenko mä tätä mieltä vielä keskiviikkona!? Heh. Olen mä!). SM-liigan finaaleita on tarkoitus seurailla ja "ikävä kyllä" niitä on varmaan joku ilta lähdettävä ihan baariin seuraamaan! Työkaverin sanoin, "Jaa, kai sitä vois tänään katsoa jääkiekkoa, kun on huomenna vapaapäivä". Niin, että sitä voipi sitten jokainen tahollaan miettiä, että miten ne asiat toisiinsa liittyy. On nää kolmen yövuoron putket tosiaan melkoista kahlaamista, kurassa kahlaamista.

Tänään on kyllä ihmeen toimelias päivä ollut, kun olen jopa lenkin lisäksi saanut pestyä pyykkiä. Rikkonut siis mitä karuimmalla tavalla taloyhtiön järjestyssääntöjä pesemällä sunnuntaina pyykkiä. Mutta mulla on puolustus, mikäli joku sunnuntailepopäiväfriikki tulee urpoamaan, kun kohta lähden niitä pyykkejä ripustamaan. a) Vuorotyöläiselle sunnuntaissa on pyhää vain siitä saatavat korvaukset. b) Kokemuksesta tiedän, että ruuhkamaanantaina tämä ehkä samainen sunnuntailepopäiväfriikki tulee pesemään ainakin kolme koneellista lakanoitaan käyttämättä lainkaan pesuainetta ja niin myös mun pyykit haisee homeelle ja saan pyörittää koko satsin uudestaan. c) Se joku mun takin varastanut vedetäänviinaajokavitunpäiväfriikki makaa toivottavasti oloissaan, eikä jaksa lähteä tuonne kuivaushuoneeseen reissulleen. Varmuuden vuoksi aion arvokkaimmat kuteet tuoda ylös. Olisi nimittäin muutakin hankittavaa, kuten nyt esimerkiksi kaikenmaailman urheilukamoja, kuten nyt esim. maastokenkää, juomareppua.. Kenkiä vois ostaa vaikka paritkin. Kaikkee tosi hifiä, ihan motivaation vuoksi. Sit olis kiva sellanen Apple macbookki ja iPhone. Jokusen satasen voisin myös sijoittaa kaikkiin kivan värisiin kevätvaatteisiin. Oon nimittäin huomannut, että sitä on heti paremmalla tuulellakin, kun vetää nyt vaikka keltaiset housut jalkaan! Ja mun velikin yks päivä sanoi, että kyllä nyt on niin keväistä vaatetta ja asustetta, että järvestäkin sulaa jäät.... Vai olikohan se vittuilua!??! :D. Hyvää tulevaa viikkoa!

Tunti liikuntaa.....

En tiedä, miten tämä kirjoittaminen (joka siis yleensä, aiemmin, johonkin yksityiseen blogiin tms.on sujunut luontevasti) tuntuu nyt jollain tapaa vaikealta. En tiedä kirjoittaisinko lenkkifiiliksistä, Jypin semifinaali -voitosta vai sattumalta tapaamastani 86-vuotiaasta Romanialaisesta veteraaniurheilijasta. Ehkä kirjoitan tuosta kaikesta. Jypin suhteen rittäköön vain toteamus, että keskiviikkoiltana iltana Hippoksella oli mainio tunnelma! Ylihuomenna alkakoon finaalisarja, jota jännittyneenä puoli kaupunkia odottaa.

Tapasin siis sattumalta tuossa viikolla Romanialaisen veteraaniurheilijan, juoksijan, joka oli palkittu pääsiäisenä Jyväskylässä käydyissä veteraanien maailmanmestaruuskilpailuissa. 86-vuotias pappa, joka oli osallistunut neljään juoksulajiin, mm. 8km maastojuoksuun (kyllä, 86-vuotias voi hölkätä 8 kilometriä, nyt tiedän sen). Aivan valloittava persoona, jota olisi tehnyt niin mieli haastatella elämästään, mutta just tuo Romanian kieli ei minulta taittunut. No molemmin puolin todella heikon saksankielen turvin sain selville, että hän on juossut elämässään useita kertoja maratonin ja mm. jonkinlaisen seikkailujuoksun 400km 50km/pvä. Niin sydämmellinen ihminen. On se vain kumma miten (myönnän, google-kääntäjää apuna käyttäen) kaksi ihmistä voi toistensa puheista ja eleistä niinkin paljon ymmärtää, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Iäkkään ihmisen silmistä voi nähdä onko hän onnellinen ja tämä sankari ei eleillään ja ilmeillään jättänyt mitään arvailujen varaan. Hän oli elämässä kiinni enemmän, kuin moni (puolta) nuorempi! Uskomatonta. Tämä tyyppi lukeutuu heti Respect-tyyppien kärkeen, enkä varmasti häntä unohda! Urheileva ministeri Stubb kun on joskus sanonut, että tunti päivässä liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää aikaa päivään. Sen allekirjoitan itsekkin, mutta lisäksi se tunti liikuntaa päivässä näköjään voi kantaa sua hyvällä tuurilla vielä yli kahdeksankymmpisenäkin!

Oma juoksu on lähtenyt kulkemaan ihan ihan kivasti oikeaan suuntaan. Eilen käytiin Jn kanssa perinteisellä perjantaipitkiksellä, 17km pituutta ja tämä oli nyt toinen kimppalenkki tähän kevääseen. Joten tämä "perinteinen" siis on enempikin peruja viime vuoden puolelta! Vauhti oli sen 6.25/km ja tuntui todella sopivalta. Juttua riitti, eikä oikeastaan koko lenkillä muistanut etenevänsä juosten. Tästä voi hyvin fiiliksin aloittaa 20+ pitkikset. On se vaan mukava, että noihin pitkiin lenkkeihin saa aina silloin tällöin seuraa. J on mun entinen työkaveri ja suunnilleen ainoa juoksukaveri! Ja tietty kaveri muutenkin. Monet pitkikset on yhdessä juostu ja mm. Tukholman maratonille reissattiin yhdessä. Huikea tyyppi hänkin, kolmen lapsen isä, on siinä arjessakin pyörittämistä. Mutta ehkä tuossa päästään siihen, mitä aiemmin kirjoitin, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää päivään. Toivottavasti myös itse muistan sen, kun joskus miehen kanssa intoudutaan lapsia (tarkennan, lapsi) tekemään. Lyhyemmät lenkit viikolla on kulkenut kivasti alle kuuden minuutin kilometrivauhtia. Kelloa ei ole tullut tuijoteltua yhdelläkään lenkillä, senkun on vaan maantielle lähtenyt. Hyvältä siis näyttää ajatellen aikaa, kun tarkempaa ohjelmaa ja juoksuperiodeja rupeaa tässä rakentelemaan.

Ihana kevät!

Tämän huhtikuun tavoite on päästä sellaiseen lenkkirytmiin, että se lenkille lähtö itsessään olisi automaatio. Toinen tavoite on päästä sellaiseen juoksukuntoon, että voisi tosissaan ruveta vähän kelloakin katselemaan lenkin päälle. Tällä hetkellä kilometrivauhdin on sellaista kuuden luokkaa, joskus alle joskus yli. Ja ne muutamat lenkit viikossa juostaan vain ja ainoastaan fiilispohjalta. Starttivaikeuksia on myös ilmassa, olevinaan ei ole aikaa... Ja yhtäkkiä taas huomaa, että kappas, noin vaan meni taas muutama päivä lepopäiväksi! Osa syynä edelliseen on tietysti ollut myös kaikki ne huikeat bileet, joita tässä on ollut viikonloppu toisensa perään. Niin, kukaanhan ei tosiaan olisi pakottanut juhlimaan.. Ainakaan niin maan perusteellisesti, heh! No tämä viikko on aloitettu lupaavasti maanantai-aamun jotain kahdeksan kilometrisellä keposella lenkillä. Vapaatakin on tuossa vkolla mukavasti tiedossa, joten eiköhän se tästä. On se vaan mukava juosta tuolla tyhjillä (niin, tänäänhän on siis pyhäpäivä.. Tarkennan, tänäänkin!) kaduilla tuossa NIIN hyvässä kevätkelissä. Kaikenkaikkiaan tuntuu, kuin olisin taas auringon ja lämmön myötä alkanut elämään!

Penkkiurheilun suhteen eletään nyt toooodella jännittäviä hetkiä, nimittäin tänä iltana olisi sm-liigan fiinaalipaikkaa tarjolla Jypille. Joten klo 17 (täytynee vielä tarkastaa tuo edellinen!) on töiden lomassa kuunneltava Lievemaan hurrikaaniradiota. Mieluumminhan sitä tietysti istuskelisi vaikka jossain baarissa ja ihan katselisi sitä peliä, mutta nyt näin. Ei auta. Jokatapauksessa, tästä ei voi tulla kuin hyvä päivä. Hyvä viikko. Tsemppiä Jyp. Tsemppiä minä :D.