lauantai 11. heinäkuuta 2015
Flunssassa
Reilu viikko töissä ja flunssaperkele. Pyöreästi vuoden sisällä kolmas flunssa ja jokainen on mennyt saman kaavan mukaan: paluu opintovapaalta "kotityöpaikkaan" ja viikon sisällä flunssa. Tiedä sitten onko sattumaa vai löytyykö asialle ihan selityskin. Yleensä mua ei jaksa just harmittaa eteen tulevat flunssat, mutta nyt tällä kertaa on kyllä ottanut pattiin ja huolella. Oon ollut tämän viikon itekseen kotona ja ajatuksena oli nauttia "yksinäisestä" viikosta, liikkua paljon, käydä melomassa sekä pyöräilemässä ja viettää kaverin 25v. -juhlia. No joka ikisen asian oon joutunut skippaamaan ja illat oon nyhjännyt kotona kohtuu ikävin fiiliksin. Tiistai-iltana alkoi kurkkukipu ja siitä eteenpäin torstaina ihan karmea nuha ja nyt tappoyskä. Töihin olen kuitenkin kyennyt (vaikkei ehkä olisi pitänyt, koska nyt nämä kolme vapaapäivää taitaakin mennä painiessa tämän kanssa). Kuumetta ei edelleenkään ole noussut, mutta olo on karmeampi, kuin monessakaan kuumeisessa flunssassa on ollut.
Eihän se sairastaminen koskaan mukavaa ole, mutta erityisen paskaa se on silloin, kun a) on yksin, b) on kesä ja c) olisi jotain normaalia spesiaalimpaa ohjelmaa. Nyt on siis ollut kaikki komponentit erityisen paskaan sairastamiseen kohdallaan ja viimeistä sorttiakin olisi ollut useammanlaista! Onneksi Jarppa palaa pian Lapin reissultaan ja luulen, että mieltäkin piristää kuulla kalastustarinoita ja katsella lapin kuvia enemmänkin, kuin muutaman postauksessakin olevan kuvaterveisen verran. Omat terveiset kuleneelta viikolta on tosiaan melko vaisut. Liikuntaakin tuli harrastettua tasan 55min. lenkin ja 30min. core-treenin verran, jotka alkuviikolla ennen räkätautia höntsäilin. Mutta ehkä tämä tästä!
P.S. Onneksi nuo 25v. -juhlat on TAAS ensi vuonna, hah!
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Viikon jäätelöt ja muuta(kin)
Viime viikolla......
- .....aloitin pitkästä pitkästä aikaa työnteon, josta ansaitsee (vähän!) rahaa.
- .....pidin väliviikon kuntosaleilusta, koska sisäliikunta olisi ollut pilkantekoa ekalle oikealle kesäiselle viikolle.
- .....kaaduin ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa pyörälläni. Perus tyriminen lukkopolkimien kanssa. Minä selvisin rintalastan tärähdyksellä ja pyörä (jota en vieläkään ole nimennyt) pienellä naarmulla penkkiin. Mahtoi pyörää hävettää kuskin kömmähdys!
- .....jäin yksin kotiin yli viikoksi, koska koskikalastaja-Jarppa lähti koskikalastamaan lappiin.
- .....fiilistelin kesää ja kesäistä Suomea!
- .....vietin hauskan kesäretkeily päivän kummityttöni kanssa. Korvaava suunnitelma loppuunmyydyn kesäteatterin vuoksi.
- .....kärähdin auringossa, koska en ollut riittävän huolellinen suojauksen kanssa.
- .....söin aika monta jäätelöä.
- .....tapasin mukavia ihmisiä!
Eli aika kiva viikko.
Viikon treenipäiväkirja meni siten, että...
ma: pyöräily 2h5min.+ sauvailu maastossa 55min.
ti: hölkkä 25min. + kotijumppa 25min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: hölkkä 25min. + pyöräily 55min.
la: pyöräily 2h50min.
su: ---
yht: 9h45min.
Sitten vielä loppuun (taas) pieni pohdiskelu koskien viikon treenipäiväkirjojen postaamista blogiin, joita osa kirjoittajista tekee ja osa taas ei. Omat motivaattorit kyseiseen kirjoittamiseen on oikeastaan puhtaasti se, että tykkään koota viikon treenit "kirjallisesti" yhteen. Tavallaan nämä postaukset ovat siis treenipäiväkirja itselleni, vaikka harvoin menneisiin viikkoihin palaankaan. Ainoa treenipäiväkirja tämä ei suinkaan ole, vaan treenit menee Garmin Connectiin. En ensinnäkään aina osu tasaminuuteille, vaan pyöristän ne lähimpään viisi minuuttiseen kirjoittaessa. Jos joku on näin ajatellut. Tykkään siis koota yhteen asioita ja tehdä listoja. Tekemättömistä ja tehdyistä asioista. Yleensähän ne listan on nimenomaan niitä puuttuvia asioita (kauppalista), rästihommia (ns. to do -lista) tai muita muistettavia juttuja (pakkauslistat), niin vaihtelua se on sekin, kun voi kerrankin tehdä listaa asioista, mitkä on tapahtunut.
Miksi taas en kirjoita liikuntojani, on se, että toisinaan tuntuu, että tämänkaltaiset asiat ruokkivat vertailemaan itseään muihin. Siinähän ei siis ole mitään pahaa, jos sitä tekee positiivisessa mielessä inspiraatiota tai vinkkejä saadakseen (mitä nyt ei tästä blogista varsinaisesti saa), mutta jos vertailu on negatiivista, on se mun mielestä aika ikävä juttu. Omalta osaltani en sitä haluaisi olla ruokkimassa. Kaikenlainen harrastamisen vertailu on muutenkin turhaa: aina, toistan aina, löytyy paljon ihmisiä, jotka treenaa enemmän, paremmin ja monipuolisemmin. Ja jos omaa tekemistään ja kuntoaan haluaa peilata muihin, niin aina löytyy myös ihmisä, jotka liikkuu paljon vähemmän ja on paljon paremmassa kunnossa kun itse ja niitä, jotka liikkuu paljon enemmän ja on paljon huonommassa kunnossa kun itse. Sikäli aika turhaa se vertailu. En myöskään kirjoita liikuntojani kehuskellakseni viikoilla, joilla liikuntaa on kertynyt enemmän tai selitelläkseni viikkoja, joilla ei niin paljoa ole tullut liikuttua.
Sellainen koonti tänään. Mitä mieltä te lukijat ootte näistä blogeissa esiintyvistä viikon liikunta koonneista?
Ja hei, ylemmän kuvan kun kertoo kahdella ja tähan alas lisää vielä "vähän" Ben & Jerry's korvapuusti -jädeä, niin postauksesta löytyy myös VIIKON JÄÄTELÖT!
P.S. Toivottavasti kaikki blogilistalaiset on löytänyt tiensä tänne ilman ko. sivustoa. Facebookki löytyy täältä, klik. Ehkä joskus räntäsateessa jaksan ährätä tuonne sivupalkkiin tuon bannerin vähän paremmin.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Paras päivä: Keitele-Päijänne -kanavapyöräily
![]() |
| Aamuinen satama |
Startattiin kello 10 samaan aikaan Suomen Suvi -paatin kanssa Jyväskylän satamasta.
Ensimmäinen sulku sijaitsi Vaajakoskella yhdistäen Päijänteen Leppäveteen (n. 2,5m korkeuserolla). Tämän jätimme myös välistä, siellä kun on tullut vierailtua kerran, jos toisenkin. Ensimmäinen tauko pidettiin Kuhankosken sululla n. 30K Jyväskylästä. Kuhankosken sulku yhdistää Leppäveden Saraaveteen n. 4m:n korkeuserolla. Kuhankoskelta lähdettiin jatkamaan lenkkiä kohti Kuusaata. Kuusaalla n. 40K Jyväskylästä pidimme kahvittelutauon ja kävimme katsastamassa Kuusaankosken komeita maisemia. Koskikalastaja-Jarpalta olen kyllä kuullut yhdestä ja toisesta koskesta, mutta koskaan en itse ole paikoilla vieraillut. Mikä toisaalta on ihme, koska siellä on kaikennäköistä aktiviteettia muutakin ja rannalla sijaitsevalla Varjolan tilalla järjestetään myös paljon juhlia. Nytkin oli häät menossa. Kuusaan sulku yhdistää Saraaveden Valtianjärveen n. 4m:n korkeuserolla.
![]() |
| Kuusankoski |
![]() |
| Jokin järvi Keitelekanavan varrella Päijännettä kohti mennessä. |
Tässä vaiheessa päätimme muuttaa reittiä, koska aikaa oli jäljellä paljon ja matkaa jäljellä vähän. Ajelimme Äijälän kylän läpi jonnekin Konneveden rajoille. Helle ja siihen nähden riittämätön energia oli ainaskin omalla kohdallani tehnyt tehtävänsä ja etenkin Konneveden rajamailta Äänekoskelle, eli Suolahteen, tuleva eniten mäkinen osuus oli melko hapokasta kyytiä. Mutta on se hauskaa, myös kieli vyön alla ylämäkeen polkeminen! Maitse meiltä jäi siis katsastamatta Kapeenkosken sulku, joka yhdistää n.3m:n korkeuserolla Valtianjärven Kuhnamoon ja Paatelan sulku, joka yhdistää n. 8m:n korkeuserolla Kuhnamon Keiteleeseen. Etenkin viimeisessä (taikka laivalla ensimmäisessä) sulussa oli kyllä jämerät tunnelmat, kun korkeusero oli niinkin iso ja vettä juoksutettiin siten, että paatti pääsi Keiteleeltä alas kohti Päijännettä.
![]() |
| Ja sitte uimaan! |
![]() |
| Keitele. |
Meidän lenkki päättyi Suolahtelaiselle uimarannalle, jonne jäi myös talviturkit. P heivas omansa tyylikkäästi pommilla laiturin päästä järveen ja minä vähemmän tyylikkäästi askel kerrallaan niitä rappusia! Vesi oli kyllä vielä aika tosi kylmää. Uimarantsussa syötiin vähän evästä ja kolmen jälkeen hilauduttiin Suolahden satamaan, josta puoli neljältä alkoi sisävesiristeily edellä mainittujen sulkujen ja järvien läpi kohti Päijännettä ja kotia. Suomen suvi oli paatin nimi. Henkilökunta siellä oli ystävällistä, ruoka ihan tosi hyvää ja tunnelma muutenkin tosi kiva. Hinta ehkä hieman tyyris, mutta niinhän monesti Suomalaisilla yrittäjillä joutuu olemaan. Risteilymaisemat oli mukavaa vaihtelua usein koetuille Päijänne -risteilyille, jotka hienoja nekin!
![]() |
| Oli se hyvää! |
Ajoaika 2h50min/70km. Sisävesiristeily 4h30min. Pulahdus järveen. Ulkoilua ihan superupeissa helteisissä maisemissa. Hyvä ruoka ja hyvä seura! Yhtään enempää ei voisi täydellisen onnistuneelta päivältä odottaa! Kuinka lähellä onkaan paljon, paljon kauniita vierailemisen arvoisia paikkoja.
![]() |
| Iltainen satama. PÄIJÄNNE KUITTAA! |
torstai 2. heinäkuuta 2015
Back in runningbusiness!(?!?)!
...jos näin nyt voi sanoa ihminen, joka kykeni vain satunnaisjuoksenteluun vuosina 2013 ja 2014 (koska plantaarifaskiitti ja sen jälkitila) ja nyt vuonna 2015 on juossut peräti kaksi kertaa 3,5km lenkin about 8km/h (koska nilkkamurtuma). Aika optimistista ajattelua, väittäisin. Etenkin, kun just eilen vihoitteli tuo nilkka ekasta työpäivästä, jonka joutui lähestulkoon kokonaan olemaan jalkojen päällä. Tänään on kuiteskin hyvä päivä taas.
Aloitellaanpa nilkkamurtuman kuntoutumistilanteesta, joka on mun ja myös fyssarin mielestä ihan hyvä. Operaatiostahan on nyt aikaa kohta 4kk. Jonkinlaista liikerajoitetta on edelleenkin. Parhaiten sen huomaa silloin, kun pitäisi kävellä rappusia alaspäin. Lisäksi ihan korkealle päkiälle nousu ei vielä onnistu ja on kovasti työn alla. Vasurin tasapaino kokonaisuudessaan sekä nilkan ja jalkaterän hallinta on myös kohtuu onneton ja koko kinttu on edelleen vähän ohkaisempi verrattaen oikeaan. Kohtuu onneton on ehkä vähän liioiteltua, koska kuulemma olen kuntoutumisessani ihan hyvässä vauhdissa.
"Jalkauduttuani" siitä nälkävuosien mittaisesta kipsihoidosta, myös vanha vaiva, eli jalkaterän kiputila, on jossain määrin palannut. Positiivista on kuitenkin se, että pitkästä pitkästä aikaa oon saanut asiaan tolkullista ohjausta ja oikeasti tuntuu, ettei se ehkä ole niin suuri mysteeri, mitä vielä vuosi sitten kuvittelin. Mua ei harmita sekään tipan vertaa, että nuo "vanhat tuntemukset" ei tyystin kadonnut, koska olen ainakin osannut ottaa niitä fyssarin vo:lla puheeksi ja sitä kautta myös saanut selityksiä asioille. Edelleen elän toivossa, jopa uskossa, että sillä saralla ei operatiivisiin juttuihin tarvitsisi sittenkään lähteä.
Enää juurikaan ei ole niitä paskoja fiiliksiä siitä, että nämä viimeiset vuodet niin rakkaan juoksuharrastuksen kanssa on mennyt miten on. Niillä korteillahan se on pelattava, mitä annettu on. Ehkä tämä vammailu on ensi kesänä historiaa ja pääsee tapahtumiin juoksemaan. Tai ehkä se tapahtuu vasta monen monen vuoden päästä. Onneksi kestävyysurheilu on siitä armollinen, että tällaisena harrastajana ne parhaat vuodet voi seurata toisiaan vielä ties montako vuotta!
Mun kuntoutumisplan juoksuun on sellainen, että hölköttelen kerran-kaksi viikossa tuon ylläolevan 3,5km mittaisen lähilenkin. Tuommoinen hiekkatie/hyväkuntoinen latupohja metsän laitamilla on selkeästi parempi, kuin polut tai asfaltti. Juoksukuntoutumisplania uudelleenarvioidaan sitten kun tuo 3,5km taittuu sellaista reippaasti alle 6min./km vauhtia ilman mitään arastelua, hassuja tai outoja tuntemuksia, pientäkään kipua tai poikkeamaa.. (ja toki tarpeen vaatiessa ei tehdä tuotakaan lenkkiä!) Ahneella on paskainen loppu, tämän koetan pitää mielessä. Voi olla, että hinkuttelen tuota lenkkiä ties montako kuukautta, mutta ompahan jonkinlainen tuntuma ja lenkki on kuitenkin sen verran lyhyt (ja vauhti hidas!) ettei mitään hallaakaan voi tehdä. Kuten todettu: pien hölkkä on hyvää luuliikuntaa ja edistää tuon murtumakohdan lopullista paranemista ja jalkaterässähän ei mitään ole rikki, se on magneetissa todettu.
Tällä hetkellä tilanne on tämä:
23.6. 3,51km 6:59min./km
30.6. 3,57km 6:43min./km
... Että ei nyt varsinaisesti back, mutta vahvasti kuitenkin tulossa!
Aloitellaanpa nilkkamurtuman kuntoutumistilanteesta, joka on mun ja myös fyssarin mielestä ihan hyvä. Operaatiostahan on nyt aikaa kohta 4kk. Jonkinlaista liikerajoitetta on edelleenkin. Parhaiten sen huomaa silloin, kun pitäisi kävellä rappusia alaspäin. Lisäksi ihan korkealle päkiälle nousu ei vielä onnistu ja on kovasti työn alla. Vasurin tasapaino kokonaisuudessaan sekä nilkan ja jalkaterän hallinta on myös kohtuu onneton ja koko kinttu on edelleen vähän ohkaisempi verrattaen oikeaan. Kohtuu onneton on ehkä vähän liioiteltua, koska kuulemma olen kuntoutumisessani ihan hyvässä vauhdissa.
"Jalkauduttuani" siitä nälkävuosien mittaisesta kipsihoidosta, myös vanha vaiva, eli jalkaterän kiputila, on jossain määrin palannut. Positiivista on kuitenkin se, että pitkästä pitkästä aikaa oon saanut asiaan tolkullista ohjausta ja oikeasti tuntuu, ettei se ehkä ole niin suuri mysteeri, mitä vielä vuosi sitten kuvittelin. Mua ei harmita sekään tipan vertaa, että nuo "vanhat tuntemukset" ei tyystin kadonnut, koska olen ainakin osannut ottaa niitä fyssarin vo:lla puheeksi ja sitä kautta myös saanut selityksiä asioille. Edelleen elän toivossa, jopa uskossa, että sillä saralla ei operatiivisiin juttuihin tarvitsisi sittenkään lähteä.
Enää juurikaan ei ole niitä paskoja fiiliksiä siitä, että nämä viimeiset vuodet niin rakkaan juoksuharrastuksen kanssa on mennyt miten on. Niillä korteillahan se on pelattava, mitä annettu on. Ehkä tämä vammailu on ensi kesänä historiaa ja pääsee tapahtumiin juoksemaan. Tai ehkä se tapahtuu vasta monen monen vuoden päästä. Onneksi kestävyysurheilu on siitä armollinen, että tällaisena harrastajana ne parhaat vuodet voi seurata toisiaan vielä ties montako vuotta!
Mun kuntoutumisplan juoksuun on sellainen, että hölköttelen kerran-kaksi viikossa tuon ylläolevan 3,5km mittaisen lähilenkin. Tuommoinen hiekkatie/hyväkuntoinen latupohja metsän laitamilla on selkeästi parempi, kuin polut tai asfaltti. Juoksukuntoutumisplania uudelleenarvioidaan sitten kun tuo 3,5km taittuu sellaista reippaasti alle 6min./km vauhtia ilman mitään arastelua, hassuja tai outoja tuntemuksia, pientäkään kipua tai poikkeamaa.. (ja toki tarpeen vaatiessa ei tehdä tuotakaan lenkkiä!) Ahneella on paskainen loppu, tämän koetan pitää mielessä. Voi olla, että hinkuttelen tuota lenkkiä ties montako kuukautta, mutta ompahan jonkinlainen tuntuma ja lenkki on kuitenkin sen verran lyhyt (ja vauhti hidas!) ettei mitään hallaakaan voi tehdä. Kuten todettu: pien hölkkä on hyvää luuliikuntaa ja edistää tuon murtumakohdan lopullista paranemista ja jalkaterässähän ei mitään ole rikki, se on magneetissa todettu.
Tällä hetkellä tilanne on tämä:
30.6. 3,57km 6:43min./km
... Että ei nyt varsinaisesti back, mutta vahvasti kuitenkin tulossa!
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Kuulumisia viime viikolta
Viikko (vai peräti reilu?) edellisestä postauksesta ja se viikko on mennyt nopeammin kuin yksikään viikko ehkä koko vuonna. Touhua on riittänyt niin, ettei koneella juuri ole tullut istuttua. En oikein tiedä kirjoittaisinko viimeaikaisista liikunnoista, perheen kanssa vietetystä ajasta, sekotetuista unirytmeistä, kuntoutuskuulumisista, hääjuhlista vai hölkkäkokeiluista, joten kirjoitetaanpa silleen listätyllisesti vähän kaikesta, mitä mennyt viikko sisällään piti:
ma: kävely-hölkkä -yhdistelmä 30min. + core 30min.
ti: sali 45min. + hölkkä 25min.
ke: sali 55min.
to: pyöräily 2h15min. + 35min.
pe: pyöräily 1h45min.
la: "street work out" 50min.
su: ---
yht: 8h30min.
Huomenna töihin. Näin rikkonaisten aikojen jälkeen se sittenkin vähän jännittää, vaikka tuttuun paikkaan menenkin.
- Juhannuksen valvoskelut ja vähäinen uni sekoitti totaalisesti mun yleensä niin jämptin unirytmin ja viime viikolla tulikin nukuttua aamulla pitkään. Torkutettua, torkutettua ja torkutettua. Ja just kun olin palaamassa niin sanotusti ruotuun, oli lauantaina hääjuhla ja lisää valvomista..
- Lauantaina tosiaan juhlittiin Jarpan veljen ja hänen vaimonsa maaliskuista naimisiinmenoa. Käly otti järjesti oikeastaan täydellisen itte juhlat yli kuudenkymmenen henkilön porukalle. Huhheijaa. Muutama ilta lauantaita edeltävästi meni juhlapaikalla. Ei onnistuisi meikäläiseltä. Iso hatunnosto ja kiitos kivoista juhlista!
- Mun pikkuveli perheineen oli viime viikolla vierailulla. Korkattiin mm. frisbeegolf -kausi Laajavuoren amatööriradalla. On se hauskaa hommaa se! Ootteko te pelannut kyseistä lajia?
- Hölkkäsin. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen! Ensin 3,5 km siten, että kilometri hölkkää ja 0,5km kävelyä ja seuraavaksi 3,5km kokonaan. Tuntui oudolle, kankealle ja hieman kipeähköllekin. Oli hidasta, todella hidasta, mutta niin ihanaa! Luulen, että pikkuhiljaa tuota jalkaa voisi siihen kuitenkin alkaa totuttamaankin. Sanoihan lääkärikin, että kun kävelylenkkeily sujuu kivuitta, voi kevyttä hölkkää aloitella. Siihen lienet menee aikaa ja pitkään, ennen kuin homma kunnolla onnistuu, mutta hidaskin kehitys on tervetullutta!
- Fysioterapiasta sain kultaakin kalliimpaa ohjausta. Leikkausalueen suurin ongelma on kireät arpikudokset leikkausalueella. Lisäksi, kun voima alkaa pikkuhiljaa palata, heikkoudet paljastuu. Sellaiset heikkoudet, jotka todennäköisesti on ollut olemassaan jo ennen ja vaikuttaneet kävelyyn ja sitä kautta tuohon jalkaterän kipuun.
![]() |
| Juoksukokeilun jälkeen. Mikä voittajafiilis! |
Menneen viikon liikunnat kaikkinensa:
ma: kävely-hölkkä -yhdistelmä 30min. + core 30min.
ti: sali 45min. + hölkkä 25min.
ke: sali 55min.
to: pyöräily 2h15min. + 35min.
pe: pyöräily 1h45min.
la: "street work out" 50min.
su: ---
yht: 8h30min.
![]() |
| Yhdeltä pyörälenkiltä... |
Huomenna töihin. Näin rikkonaisten aikojen jälkeen se sittenkin vähän jännittää, vaikka tuttuun paikkaan menenkin.
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Juhannus(viikon liikunnat)
![]() |
| Alavus. Jos ei sielunmaisema, niin ainakin lähellä sitä. |
Ihmeen mukavasti tuosta 138km pyöräilystä kuitenkin toipui. Ihan hyvin olisi jo seuraavana päivänä voinut jotain treenailla. Fiksua oli kuitenkin pitää lepopäivä, koska alkuviikolla oli joka päivä jotain liikuntaohjelmaa ollut. Positiivinen yllätys oli myöskin se, että sen kummempia tuntemuksia ei myöskään ajon aikana tullut. Kertoo ehkä siitä, että ajoasento on ainakin sinne päin! Ehdottomasti täytyy vastaava reissu tehdä vielä toiseenkin otteeseen. Vaikka Virtain kautta pelipaikalle ja Multian kautta takaisin himaan. Mukava olisi ollut pyöräillä takaisin nytkin, mutta koska sitä ohjelmaa oli ja velvollisuudet kutsui maanantaiaamuna, oli pyörän matkustettava
![]() |
| Alavus by night. Me poikain kanssa! |
ma: sali 1h5min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h25min.
to: pyöräily 5h30min.
pe: ---
la: pyöräily 45min.
su: ---
yht: 8h40min.
Tämä viikko otetaankin tuon opparin kanssa vähän löysemmin. Se on oikeastaan aika tervetullutta, koska 1.7. mulla alkais työt. Huh. Ihan nasta mennä tuttuun paikkaan, vaikkakin saikkarin saappaisiin, koska tää kevät on ollut niin rikkonainen. Tuon rikkonaisen kevään takiahan jouduin sanomaan ei yhdelle mielenkiintoiselle kesätyötarjoukselle. En vaan kertakaikkiaan uskaltanut anoa virkavapaata vailla mitään kontrollia nilkkamurtumasta. Isolla kysymysmerkillä oli, olisinko voinut aloittaa kyseisessä paikassa ja jos jotain olisi tullut vaikka myöhemminkin, niin sairaslomaoikeudet uutena työntekijänä ei ole juuri minkäänlaiset. Lisäksi tällaiselle turhankin tunnolliselle kuntoutumispaineet olisi varmasti kasvanut kohtuuttoman suuriksi, mikäli pohjalla olisi ollut lupaus olla käytettävissä tietyn ajan. Jossain vaiheessa vähän asiaa harmittelin, mutta enää en, sillä kesäkuu opparin parissa oli enemmän kuin tervetullut ja mielelläni meen vanhaankin duuniin!
torstai 18. kesäkuuta 2015
Pyörällä Etelä-Pohjanmaalle: yksi tavoite saavutettu!
Juhannus (kirjaimellisesti) polkaistiin käyntiin jo aattoa edeltävänä päivänä pyörälenkillä syntymäseuduille Etelä-Pohjanmaalle. Sinne, missä juhannuskokko on lähinnä vitsi ja trullit käy pääsiäislauantaina. Mun ja ainoan sopivan sääraon painostamana pidettiin opparikamun kanssa (ansaittu) vapaapäivä. Jos olisin meteorologi, en tiettykään olisi polkenut edeltävänä päivänä puolentoistatunnin lenkkiä ja käynyt kahtena sitä edeltävänä päivänä salilla.
Jyväskylä-Petäjävesi -väli (n. 30km) on kohtuu vilkasliikenteinen, mutta hyvillä pientareilla. Vähän manailin sitä, että buffi jäi laitamatta kypärän alle. Sen verran oli viileä keli. Kuoritakki lens reppuun aika nopsaan. Liian hiostava Lidlin laatua (-> hankintalistalle sellainen). Päälle vedin repussa olleen vesitiiviisti pakatun pitkähiaisen. Kaksi pitkähiaista paitaa + lyhyt pyöräilypaita olikin sopiva kombo.
Petäjävesi- Multia (Palsankoski) väli (n. 40km) sisälsi pitkät pätkät tietä, joka näytti tasaiselta, mutta oli oikeasti ylämäkeä. Jalat tuntui välillä vähän tukkoisilta, mutta jossain vaiheessa se meni ohi. Varmaan yritin myös liikaa pitää vauhtia yllä, ajoinhan "tasaisella". Aurinkokin näyttäytyi ja aamuiset pelonsekaiset fiilikset kelistä katosi. Palsankoskella pidin evästelytauon ja fiilis oli kyllä huipussaan.
Multia (Palsankoski) - Myllymäki -väli (n. 30km) tie muuttui niin paljon maisemiltaan mielenkiintoisemmaksi ja muutenkin mielenkiintoiseksi. Tuossa välillä ylitettiin myös oikeiden ja väärien perinteiden raja, eli saavuttiin Etelä-Pohjanmaalle. Jotenkin niin huippuhyvät fiilikset saapua Ähtäriin ja Myllymäen seudulle: siellä oon syntynyt ja myös lapsuuteni kesät Rämälänkylän möksällä viettänyt. Meininki oli poiketa Ähtärissä asuvalla iskällä kahvilla. Myllymäen Siwasta hain pizzanpalat kahvin kanssa. Samaisesta kaupasta, jossa lapsena haettiin vauhti ja voima -karkkeja reilu 15km/siivu -mittaiselle tallimatkalle, jota kuljettiin, milläpä muulla kuin pyörällä...(niitä ruskeita lakumatoja, toisista sai voimaa ja toisista vauhtia).
Myllymäki - Ähtäri -välillä (n. 10km) sattuikin sitten se, mitä aamulla manailin. Samantein, kun starttasin pyörän kaupalta, huomasin jostain hiipineen mustan pilven. Ja sitä vettä tuli! Tokikin päällä oli myös se vesitiiviisti pakattu paita. Poljin tuon kympin matkan niin kovaa kuin jaloistani vastatuuleen pääsin. <olis ollut vauhti- ja voimakarkeille tilausta. Mielessäni jo asettelin lotomärkiä kamppeitani iskän sähköpatterille kuivahtamaan. Iskällä tulikin sitten pidettyä suunniteltua pidempi tauko, jotta sain kamppeita vähän vähemmän märäksi. Tekniset kamppeet yhdistettynä hyvään mielikuvitukseen, saatiin nuo kamat kuitenkin kohtuu nopeesti kuivumaan.
Ähtäri - Alavus -väli (n. 30km) sujuikin haipakkaalla keskivauhdilla. Reitti on alamäkivoittoinen ja kulki tunnissa. Pätkällä oli (luojan kiitos!) melko paljon myös pyörätietä missä ajeli samaan malliin, kun maantielläkin. Pohjalaiset autot ja autoilijat yhdistettynä vilkasliikenteiseen ja pientareeltaan kapeaan tiehen ei nimittäin ole pyöräilijän näkökulmasta mikään maailman paras yhdistelmä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti selviää myös kaikki muutkin tämän juhannuksen.
Kilometrejä yhteensä 138km ja joitain satoja metrejä päälle. Ajoaika 5h30min. ja joitain sekunteja päälle. Vauhdista oon kyllä aika yllättynyt, mutta ilmeisesti oli kiire syömään äitin perunamuusia.
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
Jyväskylä-Petäjävesi -väli (n. 30km) on kohtuu vilkasliikenteinen, mutta hyvillä pientareilla. Vähän manailin sitä, että buffi jäi laitamatta kypärän alle. Sen verran oli viileä keli. Kuoritakki lens reppuun aika nopsaan. Liian hiostava Lidlin laatua (-> hankintalistalle sellainen). Päälle vedin repussa olleen vesitiiviisti pakatun pitkähiaisen. Kaksi pitkähiaista paitaa + lyhyt pyöräilypaita olikin sopiva kombo.
Petäjävesi- Multia (Palsankoski) väli (n. 40km) sisälsi pitkät pätkät tietä, joka näytti tasaiselta, mutta oli oikeasti ylämäkeä. Jalat tuntui välillä vähän tukkoisilta, mutta jossain vaiheessa se meni ohi. Varmaan yritin myös liikaa pitää vauhtia yllä, ajoinhan "tasaisella". Aurinkokin näyttäytyi ja aamuiset pelonsekaiset fiilikset kelistä katosi. Palsankoskella pidin evästelytauon ja fiilis oli kyllä huipussaan.
Multia (Palsankoski) - Myllymäki -väli (n. 30km) tie muuttui niin paljon maisemiltaan mielenkiintoisemmaksi ja muutenkin mielenkiintoiseksi. Tuossa välillä ylitettiin myös oikeiden ja väärien perinteiden raja, eli saavuttiin Etelä-Pohjanmaalle. Jotenkin niin huippuhyvät fiilikset saapua Ähtäriin ja Myllymäen seudulle: siellä oon syntynyt ja myös lapsuuteni kesät Rämälänkylän möksällä viettänyt. Meininki oli poiketa Ähtärissä asuvalla iskällä kahvilla. Myllymäen Siwasta hain pizzanpalat kahvin kanssa. Samaisesta kaupasta, jossa lapsena haettiin vauhti ja voima -karkkeja reilu 15km/siivu -mittaiselle tallimatkalle, jota kuljettiin, milläpä muulla kuin pyörällä...(niitä ruskeita lakumatoja, toisista sai voimaa ja toisista vauhtia).
Myllymäki - Ähtäri -välillä (n. 10km) sattuikin sitten se, mitä aamulla manailin. Samantein, kun starttasin pyörän kaupalta, huomasin jostain hiipineen mustan pilven. Ja sitä vettä tuli! Tokikin päällä oli myös se vesitiiviisti pakattu paita. Poljin tuon kympin matkan niin kovaa kuin jaloistani vastatuuleen pääsin. <olis ollut vauhti- ja voimakarkeille tilausta. Mielessäni jo asettelin lotomärkiä kamppeitani iskän sähköpatterille kuivahtamaan. Iskällä tulikin sitten pidettyä suunniteltua pidempi tauko, jotta sain kamppeita vähän vähemmän märäksi. Tekniset kamppeet yhdistettynä hyvään mielikuvitukseen, saatiin nuo kamat kuitenkin kohtuu nopeesti kuivumaan.
Ähtäri - Alavus -väli (n. 30km) sujuikin haipakkaalla keskivauhdilla. Reitti on alamäkivoittoinen ja kulki tunnissa. Pätkällä oli (luojan kiitos!) melko paljon myös pyörätietä missä ajeli samaan malliin, kun maantielläkin. Pohjalaiset autot ja autoilijat yhdistettynä vilkasliikenteiseen ja pientareeltaan kapeaan tiehen ei nimittäin ole pyöräilijän näkökulmasta mikään maailman paras yhdistelmä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ja toivottavasti selviää myös kaikki muutkin tämän juhannuksen.
Kilometrejä yhteensä 138km ja joitain satoja metrejä päälle. Ajoaika 5h30min. ja joitain sekunteja päälle. Vauhdista oon kyllä aika yllättynyt, mutta ilmeisesti oli kiire syömään äitin perunamuusia.
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Stepperipyörällä steppailua.... Ehkä oudoin pyöräkokemus koskaan.
![]() |
| Kun nyt ei vaan.... |
Viime viikko ei liikuntojen suhteen mennyt ihan originallin suunnitelman mukaan, mutta sellaista se on aina välillä. Oppari sen sijaan valmistuu originallia suunnitelmaa nopeampaa vauhtia, enkä tässä vaiheessa keksi yhtään syytä miksi se stressaisi tai muutenkaan ärsyttäisi mua. Päin vastoin, kovin on mukavaa ollut sen puuhastelu ja oon jo nyt vähän ylpeä meidän raakileesta. Vielä on kuitenkin jobia edessä silläkin saralla.
![]() |
| .....mitään sattuisi! |
Lauantai ja sunnuntai meni Tampereella kaveripariskunnan luona ja hauskaa oli. Maistoin pitkästä aikaa mustaa makkaraa (oli pahaa!) ja ajoin ensimmäistä kertaa stepperipyörällä (oli hauskaa!). Kyseinen pyörä on myöskin postauksen kuvissa ja halutessaan sen voi jopa ostaa omaksi. Allekirjoittaneelta voi kysellä asiasta lisää, mikäli kiinnostus heräsi. Itse en kauppoihin ruvennut, koska en ihan täysin ole toipunut Focuksen (jolle en toistaiseksi ole keksinyt järkevämpää nimeä) aiheuttamasta lovesta opiskelijabudjetissani. Lisäksi sitä mukaa kun toipumista tapahtuu, on uusia menoja. Mutta on se vaan sen rahansa väärti, jos joku sitä vielä epäilee! (Toki kauppamiehenä olisin tuon stepperin lunastanut omakseni ja myynyt pienellä voitolla eteenpäin, mutta kun en ole niitä kauppamiehiä..)
![]() |
| Kun vielä ilman kypärääkin tätä testailee..! |
Viime viikon liikunnat:
ma: sali 50min.
ti: sali 55min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: sali 40min.
la: pyöräily 1h50min.
yht: 6h
![]() |
| Steppipyörällä siis poljetaan kuten stepperillä, whaaat??? |
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jokaisen liikuntasuorituksen oon tehnyt ennen aamu yhdeksää. toistan, aamu yhdeksää! Opparin tekemisen hyvä puoli on ehdottomasti joustava aikataulu: me ollaan aloitettu hommat joka arkiaamu klo 8.30-9.00. Ihan päällikköaika aamuihmiselle, joka tykkää treenata ja mennä sitten muihin hommiin.
![]() |
| Jarppakin koklaili... |
Ja nyt sitten kaikki peukut ja varpaat ainakin pystyyn juhannuskelien suhteen. Ihan sama montako astetta, mutta kun nyt edes ei niin kovin sataisi. Aion nimittäin polkea sinne Etelä-Pohjanmaalle, jos suinkin suunnilleen olisi sellaista keliä. Luulen myös, että aika moni tulee polkemaan myös Ratareisi -pyöräilytapahtumassa. Jos et tiedä mistä puhun tai vielä harkitset juhannustekemisien kanssa, niin tsekkaa edellinen linkki!
![]() |
| ...ja handlas homman ku paraski pyöräilijä! |
Jos tuo stepperi vielä vuoden päästä olisi myytävänä, niin tiedä vaikka sillä iskisi just Ratareiteen!
torstai 11. kesäkuuta 2015
Omanlainen tavoitelistan ja tapahtumakalenterin risteytys
Koska mulla uupuu tältä kesältä kesäloma ja terve jalka, joten mitään erikoisia reissuja saatika kisoja ei tälle kesälle luultavasti ole luvassa. Jotain kuitenkin voi siltikin touhuta ja tehdä siihen liittyen teenkin kesää koskien oman sorttisen tavoitelistan ja tapahtumakalenterin risteytyksen.
- Viikonloppupyöräily Etelä-Pohjanmaalle äipän ja kahden pikkuveljen luokse. Joko yhdensuuntaisesti tai yhdeksi yöksi kahden suuntaisesti. Matka on 137/km per siivu. Toteutus riippunee paljon siitä, onko samainen reissu yhdistetty mun ja Jarpan yhteiseen Alavuden reissuun vai vaiko menen eri kerralla keskenäni.
- Vaellus pikkusiskon kanssa: Hirvaan kierros / 58km. Originalli suunnitelmahan oli lähteä Karhunkierrokselle heinäkuun ekalla viikolla, mutta keväinen nilkkamurtuma ja -operaatio muutti tuota suunnitelmaa himpun verran. Toisaalta, lomaakaan ei tuolla viikolla ole. Luulen, että Hirvaan kierroksessa on ihan riittämiin haastetta, jos suinkin jalka antaa merkkiä, että mene vain. Heinäkuun lopulla tämä olisi vasta ajatuksena toteuttaa.
- Päiväretki Vaarunvuorille. Suorinta reittiä painellessa kyseessä olisi n.80+ km pyöräily ja jonkinlaista ympyräreittiä lienet +100km. Päivään sisältyy tietysti patikointi komealla Vaarunvuorella (jossa en koskaan ole käynyt, häpeä!). Variointi mahdollisuuksia riittää, joten katsotaan millainen päivästä kehkeytyy.
- Mahdollisimman paljon ulkotreeniä ja -> kymmenen leukaa! Saattaa olla mission impossible, koska tuo seitsemänkin on vähänkään huonompana päivänä kuusi, painoa on 1-2kg enemmän kuin tuolloin sairaslomalla riutuessa viimeisiä viikkoja, mutta ei se ota jos ei anna.
- Suunnistuksen alkeiden opettelu. Ootan kyllä kovin. Vielä vaan keskittyminen olisi liiaksi jalassa ja kartan opettelu jäisi. Sen huomaa aina, kun epätasaisella alustalla kävelee. Sitä pitäisikin nyt harjoittaa!
- Henkilökohtainen training camp. Joko viikonloppu tai viikko jossain liikuntamestassa tai mökillä. Vähän kuin viime syksyinen Rukan reissu oli. Aika poissa kotoa, jossa voi lomailla: harrastaa, syödä, harrastaa, syödä, syödä, harrastaa...Ja nukkua. Tää on myös vaihtoehto Hirvaan kierrokselle, mikäli osoittautuu ettei se tule onnistumaan.
- Maantiepyöräilyn ja sisävesiristeilyn risteytys. Eli fillarilla komeiden koskien ohi Suolahteen, josta paluu kanavaristeillen Jyväskylään. Hellelauantain juttu, ehdottomasti. Tulis jo helle!
- Ohjattu kahvakuulatreeni ulkona. Sellaisia on täällä Jyväskylässä vaikka millä mitalla. Haastan mukaan mun toisen siskon, joka on vasta innostunut liikkumisesta ja pudottaa myös painoa. Samainen sisko aikoo osallistua Finlandia-maran valon kympille. Melkein kun itekin olis menossa johonkin juoksutapahtumaan. Hah.
- Eikä toisaalta tiedä vaikka oliskin menossa. Juoksutapahtuma. Kymppi. Ehkä syyskuussa. Tai lokakuussa, miksei marraskuussa. Jos vaan suinkaan yhtään pääsen hölkkäilemään, niin aion kyllä johonkin osallistua. Ihan sama, vaikka olisi maailmankaikkeuden surkein loppuaika. Toisaalta väitän, että kyllä mun peruskuntio ihan inhimilliseen aikaan riittäisi vaikka kylmiltään.
Sellainen oli meikäläisen tapahtumakalenteri. Juostaan sen kellon kanssa sitten ensi kesänä ja juostaankin kovaa ja pitkään.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Nää päivät ollu tuulisii.....(+ viikon liikunnat ja villiruokamenu!)
(Postauksen kuvat viikolla olleelta Resurssiviisaus -tosilta, jossa siskon ja sen nuorimmaisen kanssa pyörähdettiin. Elämän eka villiruoka-ateria! Pakko jakaa!)
Huhheijjaa. Ompa ollut tuulinen viikko ja etenkin nyt tämä viikonloppu. Ja joka ikinen päivä katson säätiedotusta, joka lupaa seuraavalle päivälle poutaa, mutta aamulla sinne ilmestyy aina jokin sadepilvi, jonka todellinen kohdalle osuminen onkin sitten sattuman kauppaa. Pääsääntöisesti liikunnan näkökulmasta mulle on ihan yks ja hailee millainen keli on, mutta kieltämättä eilisesta myrskytuulien ja sadekuuron värittämästä loppulenkistä viisastuin ja lyhensin tämän päivän reittisuunnitelmaa muutaman kymmentä kilometriä. Olihan kuitenkin Jyväskylässä varoitukset sekä kovista tuulista ja ukkospuuskista. Kokemattomana pyöräilijänä mun mielestä on kohtuu haastavaa ihan jo se pyörän hallintakin!
Haasteista huolimatta lauantaina tuli poljettua tähän astisen elämäni pisin lenkki, 80 km. Lisäksi iltapyöräilyt pikkusiskon grilliruokien ääreltä kotiin. Tänään taas sain maistaa ensimmäistä kertaa peesipyöräilyä tuntemattoman ihmisen kanssa. Jonkin matkaa herrashenkilön kanssa yhtämatkaa pyöräilin ja muutamat jutut vaihdoin, mutta Ronsuntaipaleentien mäkiin meikäläisen kuntotasolla ei pystynyt mitenkäänpäin vastaamaan. Aika hauskaa kyllä tuollainen meininki, J mua taannoin valistikin, että pyöräilymaailmassa niin saattaa käydä.
Tulevan viikon aion aloittaa huomisaamuna salitreenillä, josta seuraava etappi on Rajakadun kampuksen kellariluokka. Siellä väännetään taas opparia ihan viimeistä päivää.
Viikon liikunnat:
ma: sali 50min.
ti: sali 50min.
ke: pyöräily 1h50min.
to: ---
pe: ---
la: pyöräily 3h20min. + 40min.
su: pyöräily 1h45min. + corejumppa 30min.
yht: 8h55min.
Ja sitten vielä vähän itsensä ja oman blogin markkinointia Blogilistahan taitaa olla nyt sulkeutunut lopullisesti. Sieltä tuli kohtalaisen paljon klikkauksia ja toivonkin, että joukossa olleet lukijat löytäisivät tiensä blogiin jatkossakin. Myös uusista lukijoista olen onnellinen ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Blogiahan voi seurata esimerkiksi seuraavissa blogilistaan verrattavissa sivustoissa:
Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku
Lisäksi on Facebook
Ja sitten ne kaikki syöttenlukijat sun muut, joista en ite ymmärrä hölynpölyä (olipas varsin hyvä markkinointi).
Ittestäni voisin kertoa sen verran, että oon juoksuun (ja punttisaleiluun) hurahtanut sekä entinen että tuleva maratonharrastaja. Sekä maastosellaisten että maantiesellaisten. Muutenkin liikunnan (suur)kuluttaja. Tällä hetkellä parantelen itseäni pitkästä jalkapöytä/PF-ongelmasta, jonka kruunasi lateraalimalleolin murtuma kevättalvella. Sitä myöten uusina hurahduksina on ilmennyt ainakin hiihto ja pyöräily. Niistä siis paljon lätinää, mutta myös muusta. Mitä tämä elämä nyt eteensä tuo.
![]() |
| Oli herkkua! |
![]() |
| Menu |
Tulevan viikon aion aloittaa huomisaamuna salitreenillä, josta seuraava etappi on Rajakadun kampuksen kellariluokka. Siellä väännetään taas opparia ihan viimeistä päivää.
Viikon liikunnat:
ma: sali 50min.
ti: sali 50min.
ke: pyöräily 1h50min.
to: ---
pe: ---
la: pyöräily 3h20min. + 40min.
su: pyöräily 1h45min. + corejumppa 30min.
yht: 8h55min.
Ja sitten vielä vähän itsensä ja oman blogin markkinointia Blogilistahan taitaa olla nyt sulkeutunut lopullisesti. Sieltä tuli kohtalaisen paljon klikkauksia ja toivonkin, että joukossa olleet lukijat löytäisivät tiensä blogiin jatkossakin. Myös uusista lukijoista olen onnellinen ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Blogiahan voi seurata esimerkiksi seuraavissa blogilistaan verrattavissa sivustoissa:
Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku
Lisäksi on Facebook
Ja sitten ne kaikki syöttenlukijat sun muut, joista en ite ymmärrä hölynpölyä (olipas varsin hyvä markkinointi).
Ittestäni voisin kertoa sen verran, että oon juoksuun (ja punttisaleiluun) hurahtanut sekä entinen että tuleva maratonharrastaja. Sekä maastosellaisten että maantiesellaisten. Muutenkin liikunnan (suur)kuluttaja. Tällä hetkellä parantelen itseäni pitkästä jalkapöytä/PF-ongelmasta, jonka kruunasi lateraalimalleolin murtuma kevättalvella. Sitä myöten uusina hurahduksina on ilmennyt ainakin hiihto ja pyöräily. Niistä siis paljon lätinää, mutta myös muusta. Mitä tämä elämä nyt eteensä tuo.
![]() |
| Vähä väsähtäneet kaverukset :D |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























